Opiskelukuulumisia

Bloggaustauko on venähtänyt kovin pitkäksi, tarkoitus oli päivittää kuulumisia jo hieman aiemmin. Myönnettävä kuitenkin on, että opiskelujen osalta ei ole juuri kehumista. Kemian kirjoitusten jälkeen jaksoin vielä hetken puristaa, mutta marraskuu oli täydellinen mahalasku. Olin viikon työmatkalla, mutta en suinkaan voi pelkästään siitä syyttää aikaansaamattomuuttani. Rehellisesti sanottuna kärsin koko loppusyksyn valtavasta motivaatiopulasta ja kaduin jo koko pääsykoeprojektiin ryhtymistä.

Tämä hakuprosessi ylipäätään on saanut minut pohtimaan monenlaisia työelämään ja ammatillisuuteen liittyiä asioita. Kun päätöksen hakemisesta tein noin kaksi vuotta sitten, olin asian suhteen tosissani ja jopa aavistuksen ahdistunut ymmärtäessäni, että opiskelupaikka voi jäädä hyvästä yrityksestä huolimatta vain haaveeksi. Olin erittäin turhautunut nykyiseen työhöni, kaipasin uusia tuulia ja itseni haastamista opiskelun muodossa. Nyt olen kuitenkin yllättänyt itseni monta kertaa huomaamasta nykyisen työni hyviä puolia ja pohtinut, miksi tämä ei muka riittäisi minulle. Mietin myös, että ehkä minun kannattaisi hammaslääketieteen sijaan opiskella jotain sellaista alaa, jossa voisin enemmän hyödyntää nykyistä osaamistani. Toisaalta ajatus siitä, että luopuisin tästä haaveesta, jonka eteen olen työskennellyt kahden vuoden ajan kovasti, kirpaisee vähintäänkin yhtä paljon.  

Opiskelun sijaan olen siis käyttänyt huomattavan ajan vaihtoehtojen puntarointiin lopputuloksena se, että aion edelleen jatkaa opiskelupaikan tavoittelemista hammaslääketieteellisessä tiedekunnasta. Samalla koen helpotusta siitä, että jos en pääsekään opiskelemaan, (työ)elämällä on onneksi tarjota minulle sen tilalle muita kiinnostavia vaihtoehtoja. Onneksi elämä ei ole vain yhden kortin varassa. 

Toinen motivaation ohella opiskelua jarruttanut tekijä on ollut aika - tai siis sen puute. Tässä on ollut vähän kaikenlaista, mm. oman kodin myymistä ja nelijalkaista perheenlisäystä. Jotain kertoo ehkä se, että syksyn tehokkain opiskelupäivä oli eräs sairaslomapäivä kun laskin viisi tuntia fysiikan tehtäviä 38 asteen kuumeessa. 

Tästä tuskastuttavan pitkästä prologista onkin syytä pikaisesti siirtyä itse asiaan eli tunnustaa, missä mennään. Kesällä asetin karkeaksi tavoitteeksi kerrata koko koealueen harjoituskokeiden alkuun mennessä ja pitää yllä noin kymmenen opiskelutunnin viikkotahtia. Tuntitavoite ei varmasti ole täyttynyt, enkä ole edes pitänyt mitään kirjaa opiskeluun käyttämästäni ajasta. 

Kemia

Kemian yo-tulokset tulivat joulukuun alussa. Pisteeni olivat lautakunnassa nousseet 94:stä 99:ään, mutta valitettavasti L:n raja oli 101 pistettä eli parannus todistuspisteissä jäi kahdesta pisteestä uupumaan. En ilmoittautunut kevään 2019 kirjoituksiin korottamaan. Viimeksi olen tehnyt kemian tehtäviä yo-kokeessa syyskuun lopussa. 

Fysiikka

Fysiikassa pääsin hyvään vauhtiin lokakuussa, mutta marraskuussa en laskenut yhtäkään tehtävää. Joulukuussa aloitin uudelleen opiskelun. Näyttää siltä, että ehdin ennen harkkakokeita tehdä Mafynetin oppimäärän tärkeimmät asiat-tehtävät, todennäköisesti aloitella seuraavaakin osiota. Viime vuoteen verrattuna huojentavaa on se, että kerrattavaksi tulee huomattavasti vähemmän tehtäviä ja eteneminen on nopeampaa.  

Biologia

Lainasin kirjastosta uuden OPS:n mukaiset vitoskurssin kirjat ja olen lukenut niistä toisen (Bios). Yritän ehtiä ennen harjoituskokeita lukemaan pikakertauksena kaikki kurssikirjat kertaalleen. Nippelitiedon treenaaminen jää varmasti myöhempään kevääseen. 

Vuoden vaihduttua ryhdyn pitämään viikkokohtaista "opiskelupäiväkirjaa" opiskelutunneista täällä blogissa viime kevään tapaan. Kemiaa ja fysiikkaa teen Mafynetillä, bilsassa taidan luottaa viimekeväiseen metodiini eli lukiokirjojen lukuun ja sinnikkääseen ulkoaopetteluun muutama viikko ennen koetta... Bilsasta ei sisäänpääsy jäänyt kiinni, sillä sain siitä yli 75 % tarjolla olleista pisteistä - eniten kirittävää on fysiikassa ja kemiassa. Tänä vuonna aion myös tehdä huolella kaikki seitsemän Mafyn harjoituskoetta. Yhteishaun alkamispäivä on merkitty kalenteriin ja tänä vuonna aion listata sinne kaikki mahdolliset hakukohteet - järjestystä en ole vielä päättänyt. 

Se, mistä raivaan keväällä aikaa kaikkea edellä mainittua varten, on edelleen pieni kysymysmerkki. Olen hahmotellut kalenteriini jokusia palkattomia vapaapäiviä, mutta tiedostan, että hyvin työntäyteisiä kuukausia on pikapuoliin luvassa. 

Kävijälaskurin mukaan blogia on käyty säännöllisesti lueskelemassa, joten toivotan kaikille täällä vieraileville hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta sekä rutkasti tsemppiä opiskeluun, jos ahkeroitte saman urakan äärellä :) ! 

Lokakuun opiskelusuunnitelmia

Syyskuun viimeisellä viikolla pidin pienen opiskelutauon. Kemian kirjoitukset ovat tosiaan takanapäin ja alustavat pisteetkin selvillä - niitä sain 94/120. Katselin vähän muiden aineiden pisterajoja ja päättelin, että jos kemiassa rajat ovat saman suuntaiset, pisteilläni yltäisi aivan L:n rajoille. Keväällä 2018 L:n rajat ovat vaihdelleet aineista riippuen 88-96 pisteen välillä. Mielessä on viimesyksyinen karvas kohtalo biologian osalta kun L meni yhden ainoan pisteen takia sivu suun... Eipä auta kuin odotella, tulokset tulevat joskus marraskuun loppupuolella.  

Nyt olen kirjoittanut kaikki pääsykokeessa vaaditut aineet. Korottamisia harkitsen vielä - jos kemiasta tulisi L, jätän ne keväällä 2019 väliin, mutta jos saan siitäkin bilsan ja fysiikan tapaan E:n, olisi järkevä yrittää korottaa jotain. Kaksi lisäpistettä todistuspisteissä vastaa kuitenkin useampaa koepistettä.

Viime viikonloppuna korkkasin Mafynetin fysiikan lääkiskurssin. Olen viimeksi laskenut fysiikan tehtäviä huhtikuun loppupuolella ja pelkäsin, että olen unohtanut kaiken. Onneksi pelko oli turha, kaavatkin tulivat ulkomuistista ja moni sellainen tavoitetehtävä, joiden kanssa takkusin keväällä ihan älyttömästi on nyt auennut saman tien. No, alkupuolen aihealueet ovat itselle ne helpoimmat (liike ja voima), joten eiköhän tuskastuminen iske viimeistään virtapiiri- tai induktiotehtävissä. 

Olen nyt ottanut tavoitteeksi opiskella noin kymmenen tuntia viikossa. Yritän saada fysiikassa kaikki oppimäärän tärkeimmät asiat-téhtävät tehtyä ennen vuodenvaihdetta. Kemiassa olen nyt käyrän yläpuolella jonkun verran, siinä tavoitteena on olla putoamatta käyrältä syksyn aikana. Biologiaa en tässä vaiheessa vielä mieti, sillä se on vahvin aineeni ja uskon että ehdin lukea sitä riittävästi keväällä. Uusi OPS on kuitenkin tuonut bilsan vitoskurssin sisältöihin uutta asiaa ja ne on varmasti hyvä saada opiskeltua ennen harjoituskokeiden alkua. 

Olisi hienoa, jos voisin panostaa opiskeluun ajallisesti enemmän, mutta tuon kymmenenkin tunnin löytyminen kalenterista tekee tällä hetkellä tiukkaa. Olen vähän tinkinyt periaatteistani - esimerkiksi siitä, että sängyssä ei opiskella ennen nukkumaanmenoa- ja yrittänyt tehdä edes jotain pientä silloinkin kun tuntuu, että aikaa on käytettävissä vain pieni hetki.   

Opintopolkuunkin oli jo päivitetty tiedot ensi kevään haun osalta. Äkkiseltään silmäiltynä en löytänyt muita muutoksia viime kevääseen kuin sen, että koe perustuu nyt uuden OPS:n mukaisiin sisältöihin, mikä tietysti on loogista. Tulevana keväänä aion hakea kaikkiin mahdollisiin kohteisiin. Pohdin myös mahdollista varavaihtoehtoa hammaslääkikselle, mutta en oikein tiedä, mikä se voisi olla...  

Kemian yo-kirjoitukset

Pitkästä aikaa blogihommissa! Viime viikolla saavutin tämän vuoden ensimmäisen välitavoitteen eli kävin kirjoittamassa kemian. Jännitin etukäteen kokeen sähköistä muotoa, sillä olen tottunut opiskelemaan vanhanaikaisesti kynän ja paperin varassa, mutta onneksi se ei mitannut ohjelmilla kikkailun taitoja.

Valmistautumiseni sujui erinomaisesti elokuun puoliväliin asti, mutta siitä eteenpäin lukeminen jäi todella vähäiseksi uuden perheenjäsenen saapumisen myötä. Ehdin tehdä Mafynetin yo-kurssia lähes supersankaritasolle saakka kesälomallani, mutta viimeisen kuukauden aikana ehdin vain kerran selata kurssikirjat läpi - ja senkin silmät ristissä ajankohtana, jolloin olisi pitänyt olla jo nukkumassa. Olin kieltämättä vähän epätoivoinen kokeeseen mennessäni, mutta ilmeisesti jonkinlaista rutiinia on ehtinyt karttua, sillä koetehtävät eivät tuntuneet erityisen vaikeilta. Kemian laskutehtävät sujuvat nykyään jo niin rutiinilla, ettei kertauksen puute ainakaan niissä haitannut.

En ole vielä saanut alustavia pisteitä, mutta ihmettelen, jos suoritukseni ei riitä eximiaan. Ällän mahdollisuuteen en usko - esseevastauksistani puuttuu varmasti jotain oleellista ja aineistotehtäviin vastaaminen tuntui jotenkin epävarmalta kun en osannut hahmottaa minkäänlaisia "hyvän vastauksen piirteitä". Pisterajat tietysti ovat mysteeri - omasta mielestäni koe oli helpohko, mutta abitreeneissä yli 50 % oli äänestänyt sen liian tai melko vaikeaksi. Opettaja onneksi lupaili alustavan pisteytyksen olevan pian valmis.

On siis hyvin todennäköistä, ettei tämä koitos tuonut minulle mitään lisäarvoa todistuspisteiden muodossa, mutta yo-kokeessa pystyi kätevästi mittaamaan tämänhetkisen taitotason ja sain samalla startin pääsykoelukemiselle. Lisäksi itse koetilaisuus mahdollisti kuusi tuntia keskeytyksetöntä opiskeluaikaa, mikä tuntui luksukselta viime viikkojen epätoivoisiin yrityksiin verrattuna... 

Palkinnoksi välitavoitteeni suorittamisesta ostin itselleni uusia yliviivaustusseja. Pohdin parhaillaan, ryhtyisinkö vielä tekemään jotain muistiinpanoja tai flashcardeja Mafynetin ohessa. Opin asioita tekemällä tehtäviä, mutta silti tuntuu, että se ei yksinään riitä. Yo-kirjoitustenkin osalta pidin tosi tärkeänä, että luin kirjat kertaalleen läpi ennen koetta ja ikään kuin liitin asiat osaksi isompia kokonaisuuksia.

Back in business

Lämpömittari paukkuu edelleen hellelukemissa, mutta siitä huolimatta arki on palannut ja olen ehtinyt olla töissä jo viikon päivät. Kesäprojektini eli kemian opiskelun kanssa kävi kuin aavistelinkin - heinäkuun jaksoin ahkeroida ja kuun vaiheessa alkoi laskusuhdanne. Tämä on aivan toisinto viimekesäisestä bilsan opiskelusta... Ensimmäiseen työviikkoon en ladannut minkäänlaisia opiskeluodotuksia ja olen viimeiset päivät keskittynyt vain saamaan työasioita siihen pisteeseen, että saisin kalenteriin raivattua säännöllistä opiskeluaikaa. 

Olen kuitenkin ihan toiveikas, sillä aikaa kirjoituksiin on vielä puolitoista kuukautta ja koen, että tällä hetkellä osaan asiat jo hyvin. Yo-kirjoituksia ajatellen suurin epävarmuustekijä on kokeen sähköinen muoto. Onneksi tehtävissä on hieman valinnanvaraa ja toivon, että lautakunta on ensimmäisessä sähköisessä kokeessa huolehtinut, että asioiden osaaminen on tärkeämpää kuin laskenta- ja piirto-ohjelmilla kikkailu.  

Viime vuonna tähän aikaan olin aloittelemassa hirvittävää aikuislukiomaratonia ja rehellisesti sanottuna en kyllä käsitä, miten ikinä jaksoin istua töiden päälle oppitunneilla neljänä iltana viikossa kolmea tuntia putkeen. Tänä vuonna ei asiaa aikuislukion puolelle enää ole ja käytännössä opiskelusuunnitelmani pitävät sisällään nyt vain Mafynetin sisältöjen mukaan etenemistä.

Uuden kierroksen alussa on varmasti paikallaan muistella, mitkä asiat viimekertaisessa valmistautumisessa jäivät mielestäni plussan puolelle. 

Aikuislukio. Jos ei asioista mitään tiedä, on parempi aloittaa perusteista. Minulle aikuislukio oli oikea ratkaisu, koska en ole aiemmin opiskellut kokeessa tarvittavia asioita. Aikuislukio tarjosi myös hyvän rytmityksen opiskelulle ja kun asiat opiskeli kurssi kerrallaan, sai rauhassa syventyä yhteen aihealueeseen kerrallaan. Minua motivoivat myös kurssikokeet ja ylioppilaskirjoitukset, joissa menestyminen rauhoitti mieltä. Jos jotain miinusta keksin niin - kuten edellä kauhistelinkin - aikaahan se vei.

Ajankäyttö. Syksy oli kieltämättä raskas, sillä aikuislukion kursseja oli useampi menossa yhtä aikaa ja kävin siis koko ajan töissä. Syksyn osalta en kirjannut lukutunteja ylös, mutta arvioisin, että liikuttiin keskimäärin 10 tunnin tietämissä per viikko. Vuodenvaihteen jälkeen lisäsin tunteja selvästi, laskin että luin keväällä 19 viikon aikana 393,5 h, mikä tarkoittaa noin 20,5 tunnin keskiarvoa viikkoa kohti. Vielä huhtikuun lopussa kirjoitin, että motivaatiota riittää ja jaksaminen on hyvä, mikä viittaa siihen, että en vetänyt itseäni piippuun. Vasta reilua viikkoa ennen koetta iski turhautuminen ja väsymys kun tunsin ajan loppuvan kesken.

Olennaiseen keskittyminen. Pystyin mielestäni hyvin keskittymään opiskeluun. En juuri käyttänyt aikaa spekulointiin tai miettinyt, miten paljon enemmän ja paremmin toiset ovat valmistautuneet. 

Työssäkäynti. Se oli sekä plussaa että miinusta. Toki olisi ollut hienoa, jos olisin voinut panostaa opiskeluun täysipäiväisesti. Voi olla, että tulokset olisivat puhuneet silloin puolestaan. Toisaalta työ tarjosi loistavan mahdollisuuden irrottautua asioista ja vilkkaan, sosiaalisen työpäivän jälkeen tuntui ihanalta opiskella hiljaisuudessa ja keskittyä johonkin täysillä.

Entäs se miinuspuoli sitten? 

Soveltavat tehtävät ja vanhat pääsykoetehtävät. En yksinkertaisesti vaan ehtinyt. Sain lukiokurssit valmiiksi vasta helmikuussa, sitten kertasin fysiikan ylppäreihin ja loppuajan kertasin kemiaa ja biologiaa. Toki osansa oli pienellä rimakauhullakin - en uskaltanut enää viimeisinä viikkoina ryhtyä tekemään haastavia juttuja vaan keskityin vahvistamaan itseluottamusta onnistumisilla ja tein enemmän perustehtäviä. Mafynetissäkään en ehtinyt saada kuin perustehtävät valmiiksi fysiikasta ja kemiasta, koska aloitin sillä opiskelun niin myöhään.

Koetilanne. Hermot kestivät ensimmäiset kolme tuntia ja sen aikana taisin kerätä suurimman osan pisteistäni. Minulla oli jonkinlainen löyhä suunnitelma - aloitan helpoista, en jää jumittumaan pitkäksi aikaa saman tehtävän ääreen ja yritän vastata kaikkeen. Helpoimmista aloitin, mutta jumituin liian pitkäksi aikaa reaktioyhtälöiden kertoimiin (jostain syystä en heti hoksannut ilmeisintä ratkaisua ja kokeilin kaikkia kummallisuuksia - sain tehtävän lopulta oikein, mutta siihen kului paljon aikaa) ja muutamiin monivalintojen kohtiin, joihin lopulta jätin vastaamatta. Suurin emämunaukseni koetilanteessa oli kuitenkin se, että menin laskemaan kuinka moneen monivalintaan olen vastannut ja sen perusteella arvioin, että saan niistä maksimissaan 30/60 pistettä - tästä seurasi ei-tästä-mitään-tule-fiilis ja lisäksi käytin tärkeää koeaikaa täysin yhdentekevään puuhaan, sillä omia pisteitä on kokeen jälkeen aikaa analysoida kesäkuun loppuun saakka...

Sotasuunnitelma 2019

Eipä auta jäädä murehtimaan tuloksia vaan katse on suunnattava kohti seuraavaa yritystä. Kieltämättä harmittaa, että olisin päässyt pisteilläni ilmeisesti sekä Kuopion että Oulun hampaalle (+eläinlääketieteelliseen), jos olisin laittanut jomman kumman ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. No, en varmasti ole ainut, jolle näin kävi ja onneksi tässä kesällä on vaikka mitä kivaa tiedossa (kuten vaikka nuo pionit, joiden kukinta on nyt parhaimmillaan!). Kohtahan se on jälleen maaliskuu ja saa täyttää Opintopolussa uuden lottokupongin ;). 

Seuraavan vuoden suunnitelmat ovat siis seuraavat:

- Mafynetin lisenssin uusiminen. En tänä vuonna päässyt Mafynetissä perustehtäviä pidemmälle, joten tänä vuonna tavoitteena on ahkeroida hyvällä ymmärryksellä myös tavoite- ja laskurutiinitehtäviä. 

- Kemian ylioppilaskirjoitukset syksyllä 2018. Pessimistinä ilmoittauduin niihin jo toukokuussa. Tavoite on kaikkea muuta kuin vaatimaton: laudatur on vähän niin kuin must have, sillä eximiasta en lähtöpisteiden näkökulmasta hyödy enää mitään. L nostaisi alkupisteeni 33/36:een (olettaen, että todituspisteisiin ei ensi vuonna tule muutoksia). Harmi vaan, että koe on nyt sähköinen ja ei ehkä vähempää voisi kiinnostaa opetella jotain titrauskäyrän piirtelyä Geogebralla... 

- Vanhojen pääsykokeiden ja harjoituskokeiden laskemista. Viime vuonna nämä jäivät välistä ja kompastelinkin kokeessa siihen, että koko homma tuntui kaoottiselta sähläämiseltä. Vanhoja pääsykokeita aion tehdä syksyllä ja Mafyn harkkakokeet niiden aikataulun mukaisesti tammi-toukokuussa. 

- Omien heikkojen kohtien paikkailua. Ja niitähän riittää - kaavanjohtaminen ja fysiikan soveltavat tehtävät ehkä pahimpana, kemiassa reaktiotyypit ja liukoisuuslaskut, bilsassa ekologian kurssien yksityiskohdat... 

Aikataulusta. Kesälomalla aloitan kertaamisen kemian kirjoituksiin. Heinäkuussa on mukavasti lukuaikaa, elokuussa tulee varmasti suvantovaihe töiden alkaessa. Tavoite on, että saisin kaikkien kurssien asiat käytyä läpi heinäkuun aikana ja loppuajan käytän kertaamiseen. Fysiikkaa aloittelen kun kemia alkaa kyllästyttää, bilsan vasta ensi vuoden puolella. Syksyllä opiskelen kevyemmin, tammikuusta alkaen paahdetaan sitten todenteolla loppuun asti noin 20/vko tahdilla. Työssäkäyntiin ei ole tulossa muutoksia - hetken jo harkitsin töiden vähentämistä, mutta 80 % työaika on käytännössä mahdoton toteuttaa nykyisellä työnkuvalla. Ehkä yritän saada loppukevääksi muutamia palkattomia vapaapäiviä ennen koetta, lähinnä omien hermojen kasailua varten. 

- Hakukohteista. Voi olla, että ensi vuonna haen sittenkin Kuopioon tai Ouluun ykkösvaihtoehtona, jotta välttyisin tämän kevään kirpeältä kohtalolta. Junamatkalla voi aina opiskella ja sitä rataa...

Mutta nyt käyn tuoreiden mansikoiden kimppuun ja lähden iltapäiväksi melomaan!

Pisteet

Tänään tuli opiskelijavalinnoista kirje sähköpostiin ja pisterajatkin selvisivät. Opiskelupaikka jäi 5,525 skaalatun pisteen päähän (yhteispistejonossa). 

Annoin itselleni eilen vähän avokätisesti raakapisteitä - todellisuudessa sain niitä vain 110,5 kun laski oikealla kertoimella ja huomioi myös ensisijaisuuspisteen. 

Tilasin itselleni kopion kokeestani yliopistolta ja se saapuikin nopeasti sähköisenä Suomi.fi-palveluun. Inhoan yli kaiken omien suoritusteni tarkastelua jälkikäteen, jo harjoitustehtävien tarkastaminenkin on mielestäni ärsyttävää, saati sitten kokonaisen koesuorituksen ja vielä epäonnistuneen sellaisen. Oppimisen kannalta kuitenkin on äärimmäisen tärkeää nähdä, missä omat heikot kohdat ovat, joten siispä epämukavuusaluetta kohti ja analysoimaan. Aion siis käydä kokeen läpi vastausanalyysin kanssa. 

Laskin pisteeni ja niiden osuuden maksimipisteistä osa-alueittain. Tämä taulukko kertookin karua kieltään siitä, että biologia on vaaditulla tasolla, mutta kemian ja fysiikan kanssa riittää töitä kerrakseen. 

Näin tiivistetysti mainittakoon, että sain kahdesta tehtävästä (6 ja 13 eli hormoni- ja omenahappotehtävät) täydet pisteet, pyöreät nollat tuli neljästä (10, 11, 16, 18 eli glukoosi-, aminohappo-, valovirta- ja lelutehtävät - olin näistä niin kujalla, etten saanut mitään järkevää paperille). 

Iloisesti olin yllättänyt siitä, että sain mehiläistehtävästä huikeat 8/12 pistettä, vaikka mielestäni kirjoitin pelkkää höpöhöpöä. Fysiikka meni huonommin kuin luulin - esimerkiksi tehtävästä 14 (varattu hiukkanen sähkökentässä) olin saanut a-kohdasta vain 1/3 pistettä ja b:stä 7/8, vaikka mielestäni johdin kaavan ihan oikein. Täytyy näiden osalta syventyä tosissaan vastaustekniikkaan. Bilsa meni paremmin kuin odotin, sillä sitä luin käytännössä alkusyksystä kirjoituksiin ja seuraavaksi vasta muutama viikko ennen koetta, eikä tässä kokeessa kysytyt asiat olleet niitä juttuja, jotka koen osaavani parhaiten, poislukien nuo hormonit. 

Pettynein olen fysiikkaan, sillä sitä oikeasti opiskelin ahkerasti ja yo-arvosanan perusteella olisin odottanut vähän parempaa suoriutumista itseltäni. Myös monivalinnat menivät mielestäni heikonlaisesti. Jouduin jättämään paljon tyhjiä, koska uskalsin vastata vain varmoihin nakkeihin miinuspisteiden pelossa. Monivalintojen pienistä laskutehtävistä suoriuduin hyvin, mutta ne hemmetin dna-sekvenssit ja elektroforeesit ovat mulle edelleen kovin vierasta maaperää. Ja olinpa näköjään väittänyt kimalaisten pölyttävän paljassiemenisiä kasveja :D . 

Jonkun verran nopealla silmäyksellä löysin huolimattomuusvirheiksi laskettavia juttuja - mm. hajoamisvakiosta puuttui yksikkö, jätin ne hemmetin ykköskertoimet reaktioyhtälöstä pois ja veriryhmissä jostain syystä en ollut kirjoittanut vastausmonisteeseen lainkaan AB-ryhmiä, vaikka suttupaperilleni ne hahmottelinkin. Onneksi sisäänpääsyni ei jäänyt näistä mokista kiinni vaan rehellisestä osaamista olisi pitänyt olla enemmän, jotta noin moni iso tehtävä ei olisi jäänyt nollille.

Tulokset

Tuomiopäivä koitti - ja jännäksihän se meni, sillä tuloksia saatiin odotella yli puolillepäivin. En saanut opiskelupaikkaa. Sain ilmeisesti 50,725 skaalattua pistettä ja se ei riittänyt edes varasijoille. Olen silti suoritukseeni ihan tyytyväinen, sillä arvioin saavani 90-100 raakapistettä ja näyttää siltä, että sain niitä kertoimesta riippuen 115-127. Tilasin jo kokeen yliopistolta, jotta saan tutkia sitä tarkemmin. Nyt odottelen suurella mielenkiinnolla, mihin hammaslääketieteellisten rajat tänä vuonna ovat asettuneet. 

Kirjoittelen tässä lähipäivinä tai viikkoina sotasuunnitelmastani koskien kevättä 2019. 

Kesälomalla

Se on loma nyt! Helteet toki ehtivät loppua lähes saman tien kun Suvivirsi oli veisattu, mutta onneksi ehdimme jo viettää parin päivän kaupunkiloman pääkaupunkiseudulla. Lompakko huutaakin nyt hoosiannaa, joten seuraava viikko saa luvan sisältää jotain muuta kuin ravintolaruokaa, hotelliöitä ja maksullisia nähtävyyksiä.

Pääsykoetta en ole sen jälkihöyryjen jälkeen juuri miettinyt. Olen suunnitellut asioita niin, että elämä jatkuu elokuussa entisellään. Olen kuitenkin viime viikot (tai ehkä kuukaudet, vuodet...) pohtinut paljon työelämään liittyviä asioita. Koen nimittäin edelleen (täysin perusteetonta) syyllisyyttä siitä, että suunnittelen alanvaihtoa. En ymmärrä miksi, mutta arvelen, että alitajunnassani on jonkinlainen jäykkä malli siitä, miten ihmisen pitäisi kulkea samoja raiteita pitkin elämänsä loppuun saakka (ja että "kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" jne.) . Olen itselleni vihainen siitä, että olen tiedonjanoinen ja vaihtelunhaluinen - miksi en vaan voisi olla tyytyväinen nykytilanteeseen? Minulla kuitenkin on korkeakoulutus, vakityö ja palkkakin sellainen, että sillä elää. Moni pätkätöitä tekevä vaihtasi varmasti mielellään osia kanssani. Jotain uutta kuitenkin kaipaan, sillä en näe itseäni nykyisessä työssäni enää kymmenen vuoden kuluttua, joten syyllisyydestä huolimatta pusken eteenpäin. 

Olen myös miettinyt sitä vaihtoehtoa, että en "koskaan" saa opiskelupaikkaa lääketieteellisestä. Koska tiedän, että opiskelupaikan saaminen edellyttää pitkäjänteistä työtä, en ole valmis luovuttamaan vielä tämän kevään jälkeen. En kuitenkaan aio jatkaa paikan havittelua pakkomielteisesti vaan ajattelen asiaa vuosi kerrallaan eteenpäin. Tällä hetkellä tuntuu, että yksi vuosi pääsykoelukuja on ok - seuraavasta en vielä tiedä. Siksi mielessä on myös jonkinlainen plan B. Tällä hetkellä mielenkiintoisimmalta varasuunnitelmalta tuntuisi matemaattisten aineiden opettajan DI-koulutus. Ensimmäistä vaihtoehtoa tosin rajoittaa se, että en ole opiskellut pitkää matematiikkaa, mutta tämä asia olisi korjattavissa kohtuullisella vaivannäöllä. Aineenopettajaksi pätevöityminen laajentaisi työmahdollisuuksia ja työn painopiste siirtyisi enemmän aineenhallinnan ja didaktiikan puolelle. No, katsotaan... Ajattelin, että voisin kesällä kokeilla lukea pari ensimmäistä pitkän matematiikan kurssia omatoimisesti. Näistä saattaisi olla apua myös fysiikan opiskelussa, joten hukkaan matematiikan opiskelu tuskin menee, vaikka varasuunnitelma ei ottaisikaan tuulta alleen. 

Jälkipyykkiä vol. 2

Päätin ennen koetta, että sen tehtyäni unohdan koko jutun ja ryhdyn valmistautumaan muutaman viikon kuluttua koittavaan kesälomaan, enkä mietikään mitään hakuprosessiin liittyvää ennen tulosten tulemista. No, asiasta irrottautuminen ei näköjään olekaan niin helppoa kuin kuvittelin. Ainoastaan vastausanalyysiä en ole avannut, mutta muuten olen roikkunut Älyvuodossa, lukenut muiden blogeja ja ajatukset ovat edelleen pyörineet aiheen ympärillä jatkuvasti. En ole tästä viitsinyt suotta ahdistua - kun koko kevät meni pääsykokeeseen valmistautuessa, ei varmasti ole ihme, että siihen liittyvät ajatukset vellovat mielessä aikansa ja niille täytyy antaa tilansa.

Saavuin Turkuun edellisenä iltana ja todettuani, että hotellihuoneen lämpömittari näytti 36 astetta, eikä ilmastointia ollut, pistin lenkkarit jalkaan ja lähdin kävelylle. Vaeltelin ympäri kaupunkia, kävin katsomassa koepaikan, otin valokuvia ja istuskelin Tuomiokirkon rappusilla ihailemassa maisemia. Tuntui kuin olisin ollut kaupunkilomalla Keski-Euroopassa, en suinkaan tulossa kesken työviikon käymään pääsykokeessa... Yön nukuin huonosti - eikä ihme, kun huone oli kuin sauna - mutta aamulla olo oli silti kohtuullisen pirteä ja heräsin aamiaiselle jo kuudelta. Päädyin lopulta menemään koepaikalle bussilla, vaikka olin edellisiltana katsonut kävelyreitin valmiiksi. Lähinnä pelkäsin sitä, että käveltyäni kolme kilometriä rinkka selässä olen ihan kuumissani ja koepaikalla ei olekaan ilmastointia...

ICT-talo, jossa koe pidettiin, oli kuitenkin todella miellyttävä (ja ilmastoitu) rakennus. Paikalla oli vain hammaslääketieteeseen hakijoita, yleisen hakijat tekivät kokeensa jossain muualla, joten ruuhkaa ei ollut. Ensisijaisia hakijoita Turkuun taisi olla karvan verran alle 300 ja saliin näytti jäävän useampia tyhjiä paikkoja. Istumapaikalla oli hyvin tilaa ja oman paikan vieressä olevaa pöytää sai hyödyntää eväille ja kirjoitusvälineille. Olin unohtanut ostaa korvatulpat, mutta se ei haitannut lainkaan - en muista kuulleeni mitään ärsyttäviä ääniä koko kokeen aikana. Kerran nousin ylös kun päästin keskemmällä riviä istunutta vessaan. Itse en vessaan ehtinyt ja eväänikin - banaanin, suklaapatukan ja pähkinät - söin vasta päästyäni salista pois. Kokeen jälkeen minulla oli pari tuntia aikaa ennen bussin lähtöä, joten menin intialaiseen ravintolaan syömään ja tein vielä pienen kävelylenkin Turkua ihaillen. Päätin, että tänne pitää tulla lomalla uudelleen ihan turistimielessä. 

Eilen selvisivät myös lopulliset todistuspisteeni. Fysiikasta tuli E, jota osasin odottaakin. Koska myös biologiasta sain syksyllä E:n, pisteisiin ei tullut muutosta eli niitä on kasassa 31/36. Nyt minulla on fykebi-kolmikosta kirjoittamatta enää kemia. Olin ajatellut, että kirjoitan sen keväällä 2019, mutta huomasin, että aikuislukiossa on kesällä kemian kertauskurssi, jossa kurssisisältöjen lisäksi harjoitellaan myös sähköiseen kokeeseen liittyviä jippoja. Päätin siis ilmoittautua kemian kirjoituksiin jo syksyksi 2018. 

Jälkipyykin aika

Pääsykokeesta on kulunut nyt reilu vuorokausi. Fiilikset ovat sen aikana vaihdelleet kovasti. Kun koeaika päättyi, eka tunne oli helpotus - urakka oli valmis ja koska olin lähes tauotta käyttänyt koko viiden tunnin koeajan, tiesin että osasin edes jotain. Muutama tunti kokeen jälkeen iski "laskuhumala" - mieleen alkoi putkahdella huolimattomuusvirheitä ja "voi ei, näin se olisi pitänyt ratkaista"-ajatuksia. Nyt olo alkaa vähitellen normalisoitua, vaikka eilinen suoritus vielä mielessä kummitteleekin. 

Minun mielestäni koe oli vaikea. Biologian kysymyksissä ja monivalinnoissa oli jonkun verran tulkinnanvaraisuutta. Fysiikassa oli ihan kummallinen valovoimakkuus/linssitehtävä (aihealue, johon liittyviä tehtäviä en ole ikinä tehnyt...) ja muutama kaavanjohtamishässäkkä, jotka ovat ainakin minulle supervaikeita. Tehtäviä oli paljon, peräti 19, ja rutiinia todella olisi tarvittu. 

Itse en etukäteen juuri miettinyt mitään koestrategiaa Ajattelin, että aloitan helpoimmista ja yritän vastata kaikkeen jotain, edes muutaman kaavan tai arvon muodossa irtopisteiden toivossa. Selasin tehtävät nopeasti läpi ja kun tajusin, paljonko hommaa on edessä, aloitin vain jostain eli lihassolutehtävästä ja sen jälkeen huiskin alta pois muutkin bilsan tehtävät lukuun ottamatta leukosyytti- ja mehiläistehtäviä. Sitten oli fysiikan vuoro - yllättäen sähkömagnetismin tehtävä tuntuikin helpoimmalta, joten tein sen alta pois ja jatkoin hajoamistehtävään. Kemian omenahappotehtävästä sain myös kiinni nopeasti, mutta sen jälkeen suuntasin monivalintoihin ja hyvä fiilis lässähti - jätin tosi monta vastaamatta miinuspisteiden pelossa. Viimeiseksi yritin saada jotain irti kemian tehtävistä, mutta niissä ei ymmärrys riittänyt edes tehtävänannon sisäistämiseen... Olin kuvitellut, että ehdin lopuksi käymään vielä koetta jotenkin läpi ja "tarkistamaan", mutta yhtäkkiä aikaa oli jäljellä kaksi minuuttia ja ainut, minkä ehdin tarkistamaan oli oma nimi ja sotu... 

En ole käynyt katsomassa mallivastauksia, mutta olen varma, että suorituksellani ei sisään vielä tänä vuonna mennä - arvelen saavani noin sata raakapistettä. Eniten harmittavat pienet huolimattomuusvirheet, joihin tuhrautui arviolta ainakin viiden, ellei useammankin pisteen verran - unohdin mm. hajoamisvakiosta yksikön ja jätin vastaamatta muutamiin monivalintoihin, joiden vastaukset muistin kävellessäni salista pois - mutta huolimattomuuden sijaan omalla kohdallani homman ratkaisi varmasti heikko kemian osaaminen ja ylipäätään kokemattomuus pääsykoetyyppisten soveltavien tehtävien ratkaisemisessa. Huolimattomuusvirheet olisi ehkä voinut estää sillä, että olisin jättänyt suosiolla muutamat vaikeimmat tehtävät kokonaan yrittämättä ja käyttänyt sen ajan tarkistamiseen. Omasta osaamattomuudesta harmitti eniten ympäristömyrkky- ja leukosyyttitehtävät - ne olisi vaan pitänyt muistaa, mutta tuntui kuin olisi lottokuponkia täytellyt... 

Eilen illalla fiilis oli luokkaa "ei enää ikinä", mutta niin vaan on mieli sopeutuvainen, sillä tänään ilmoittauduin jo kiltisti kemian yo-kertauskurssille, joka alkaa elokuussa :D . Kesäkuun aion pitää lomaa, mutta heinäkuussa alkaa valmistautuminen toiselle kierrokselle. 

Viikko 19

VIIKKO 19

ma: biologia 3 h, kemia 1 h

ti: biologia 1,5 h, kemia 0,5 h

ke: biologia 0,5 h

to: biologia 2 h, kemia 1,5 h

pe: biologia 1 h

la: biologia 3 h, kemia 1,5 h

su: fysiikka 2,5 h, biologia 2 h

yhteensä 20 h

Tule jo koepäivä, tule! Nyt alkaa olla paukut niin loppu, että haluan päästä oksentamaan kaiken pääni sisällä olevan tiedon paperille.. Tällä viikolla opiskelu on tuntunut melko löyhänpuoleiselta, vaikka toisaalta olen säntillisesti kerrannut biologiaa ja sen osalta jotain on ehkä jäänytkin päähän. Kirjoihin tarttuminen on tuntunut todella tahmealta ja olen erittäin tyytyväinen, että urakka on kohta ohi.

Toivoin, että jaksaisin paahtaa tämän viikon ennätyspitkiä päiviä, mutta toisin kävi - keskittymiskyky on ihan nollissa ja huolestuin, miten ihmeessä jaksan tehdä tehtäviä viiden tunnin ajan muutaman päivän kuluttua, jos olo on jo nyt kuin kaikkensa antanut. Minulle (ja varmaan monelle muullekin) käy usein näin ennen h-hetkeä - tuntuu, ettei mistään saa enää otetta. Olen kerrannut nippelitietoja, tehnyt vanhojen pääsykokeiden monivalintoja, kerrannut fysiikan ja kemian teoriaa, laskenut helppoja laskuja - kaikenlaista pikkusilppua sieltä täältä. Opiskelua ei suinkaan ole helpottanut se, että täällä on ollut koko viikon ihan mahtava sää ja lämpömittari näyttää poikkeuksetta yli 20 asteen lukemia päivittäin. 

Tänään oli viimeinen lukupäivä. Maanantaina ja tiistaina en ajatellut tehdä enää mitään - lähinnä yritän keskittyä lepäämään ja nukkumaan hyvin. Yritän kerätä voimia sen verran, että jaksan puristaa sen viisi tuntia täysillä. 

Tuskastuneisuus ja keskittymättömyys heijastelee varmaan jonkinlaista koejännitystä, mutta toistaiseksi olen nukkunut yöni rauhassa. Epäilen varsinaisen jännityksen tunteen nousevan viimeistään koepäivän aamuna ja se kestää varmasti siihen saakka, että koepaperit on käännetty oikein päin ja näen, mitä tuleman pitää. 

Tämä taitaa olla viimeinen postaukseni ennen koetta. Palataan jälkipyykin pariin sitten loppuviikosta. Onnea ja menestystä kohtalotovereille - kohta se on ohi :) ! 

Mitä jos

En ole pääsykokeeseen valmistautuessani juuri käyttänyt aikaa spekulointiin. En tarkalleen tiedä, kuinka monta paikkaa kilvassa on tavoiteltavana meille ei-tuoreille ylioppilaille. En muista, paljonko pisteitä on vaadittu sisäänpääsyyn viime vuonna, saati pohtinut tulevien vuosien uudistuksia. Olen opiskellut sillä ajatuksella, että teen sen minkä ehdin ja jaksan ja se riittää mihin riittää. Ainoastaan alkupisteeni olen laskenut, mutta en ole selvillä, miten suuri hyöty niistä laskennallisesti on. Koska en ole ehtinyt tehdä harjoituskokeita, minulla ei ole hajuakaan siitä, mikä tasoni on - käsitykseni perustuu vain omaan perstuntumaan ja sekin vaihtelee päivittäin aallonpohjalta huipulle sen mukaan, miten opiskelu sujuu.

Mitä lähemmäs koe tulee, sitä useammin mielessä on käynyt, onko opiskelu ollut pelkkää ajanhukkaa. Olen käyttänyt tähän aikaani yli vuoden. Jos pisteet eivät riitä sisäänpääsyyn, uskon selviäväni siitä, että en saanut opiskelupaikkaa - enemmän olen harmissani siitä, että epäonnistuin. Kamalinta olisi, jos saisin kokeesta vain muutaman pisteen. Muutaman pisteen päähän jääminen sisäänpääsyrajasta kertoisi, että lähellä vaadittua tasoa ollaan jo, mutta rehellisesti sanottuna pelkään eniten sitä, että saatuani koepaperit nenäni eteen en ymmärrä mistään mitään.

Sen olen kuitenkin päättänyt, että olivat pisteeni mitkä tahansa, aion ensi keväänä hakea vielä uudestaan. Ensi vuoden sotasuunnitelmaa olen hahmotellut sen verran, että se pitänee sisällään Mafynetin lisenssin uusimisen, kemian ylioppilaskirjoitukset ja mahdollisesti biologian ja/tai fysiikan korottamisen.

Olen onnekas sen suhteen, että elämäni ei muutu käytännössä mitenkään, jos opiskelupaikkaa ei irtoa. Siinä on jopa hyviä puolia - pystyn seuraavan vuoden ajan säästämään rahaa opiskeluvuosia varten, saan rauhassa valmistautua seuraavaan koitokseen ja vieläpä ihan erilaisella pohjalla kuin tänä vuonna. Tästä vuodesta suurin osa on mennyt uusien asioiden haltuunottoon - nyt kaikki vaadittavat asiat on kohdattu ainakin kerran. Lisäksi vältyn hankalilta ja suurilta päätöksiltä, kuten asunnon myyminen ja virkavapaan hakeminen. Ensi vuodeksi nykyisessäkin työssä on luvassa uusia, mielenkiintoisia juttuja, joissa on varmasti antoisaa olla mukana. 

Niin, onko tämä lukeminen ollut siis turhaa? Ei ole. Vaikka osaamiseni ei riittäisi opiskelupaikkaan, olen silti edistynyt valtavasti. Olen suorittanut yhteensä neljätoista lukiokurssia, kaikki kiitettävin arvosanoin ja täydentänyt yo-tutkintoani kahdella aineella, joista molemmista arvosanoina eximiat - ja tämän kaiken olen hoitanut kokopäivätyön ohessa. Olen joutunut käyttämään aivojani ja ponnistelemaan, mikä on yleisesti tehnyt minusta sitkeämmän ja antanut itseluottamusta, joka on viime vuosina ollut erinäisistä syistä kadoksissa. Opiskelutaitoni ovat kehittyneet huomattavasti ja olen myös oppinut taitavaksi aikatauluttajaksi ja organisoijaksi.

Rohkeasti siis kohti tulevaa - elämä jatkuu pääsykokeen jälkeenkin!

Viikko 18

VIIKKO 18

ma: biologia 4 h, kemia 3 h

ti: biologia 1 h, fysiikka 2 h, kemia 2,5 h

ke: biologia 1,5 h, kemia 1,5 h

to: biologia 0,5 h

pe: biologia 1 h

la: biologia 1,5 h, fysiikka 3 h

su: biologia 2 h, kemia 3 h

yhteensä 26,5 h

Tällä viikolla laskin vielä jonkun verran kemian ja fysiikan laskuja, mutta pääpaino on ollut biologian kertaamisessa. Laskeminen on tuntunut turhauttavalta - tiedän, mitä en osaa riittävän hyvin, mutta aika ei enää riitä niiden opetteluun vaan nyt täytyy vain kylmäpäisesti kerrata. Koealue on niin laaja, että sen täydellinen osaaminen kokonaisuudessaan tuntuu aika mahdottomalta. Pääsykokeessa sattumallakin on oma osuutensa.

Minun painajaiskokeeni sisältäisi tehtäviä esimerkiksi vinosta heittoliikeestä, vaihtovirrasta, alkionkehityksestä ja bioteknologian tutkimusmenetelmistä. Olen myös tosi huono kaikenlaisessa kaavanjohtamisessa ja matemaattisessa soveltamisessa. Unelmakokeessani olisi puolestaan paljon mekaniikkaa, lämpölaskuja, säteilytehtäviä, pH-laskuja ja biologiasta esimerkiksi hormoneihin tai solun toimintaan liittyviä nippelitietojuttuja. Toivon myös, että koe olisi mahdollisimman monipuolinen, tehtävät olisivat toisistaan erillisiä ja niitä voisi minun puolestani olla käytettävissä olevaan aikaan nähden paljon. Olen melko nopea, jos vaan pääsen käsiksi siihen mitä kysytään - sen sijaan kovin tulkinnanvaraisten tehtävänantojen kanssa ryhdyn helposti ajattelemaan liian monimutkaisesti ja teen hölmöjä virheitä. Toivon myös, että koe pysyttelee selkeästi lukion oppimäärässä, sillä en ole opiskellut mitään sen ulkopuolelta. Näin lonkalta heittäisin, että aihealueista osaan parhaiten biologiaa, toiseksi parhaiten fysiikkaa ja suurin heikkouteni on kemia. 

Viimeinen viikko ennen koetta kuluu biologian, kemian ja fysiikan teorioita kerratessa. Lisäksi olen tehnyt lyhyen listan aiheista, joihin liittyviä tehtäviä aion tehdä muutaman. Nyt vähän harmittaa, etten ole tehnyt muistikortteja tärkeimmistä asioista - niistä olisi nyt iso apu. No, ensi vuonna sitten... 

Viikko 17

VIIKKO 17

ma: fysiikka 3 h, biologia 1,5 h

ti: fysiikka 3 h, biologia 2 h

ke: biologia 1 h

to: biologia 1 h

pe: biologia 1 h

la: kemia 2 h, biologia 2 h

su: kemia 1 h, biologia 4,5 h

yhteensä 22 h

Nyt se sitten iski, turhautuminen nimittäin. Viime viikolla tuntui siltä, että koetta voisi lykätä pari kuukautta eteenpäin, mutta tällä viikolla olen vain toivonut sen tulevan mahdollisimman nopeasti. Päätä särkee, olkapäätä särkee, väsyttää... Haluan vain päästä tekemään koko homman alta pois ja tehdä jotain muuta kuin opiskella. Mafynetti ahdistaa, sillä tekemättömiä tehtäviä on paljon, enkä ole sen mukaan lähelläkään sitä tasoa, millä pitäisi olla. Tämä ei tietenkään ole ohjelman syytä, eikä itsenikään - kaikkien tehtävien tekeminen ja käyrillä pysyminen ei olisi ollut lähtötasoni ja aikatauluni huomioon ottaen realistinen tavoite. 

Tällä viikolla olen työstänyt biologiaa. En ole biologian kirjoihin juuri koskenut syksyn kirjoitusten jälkeen. Yllättävän hyvin perusasiat tuntuvat silti olevan mielessä. Nyt yritän seuraavan parin viikon aikana opetella nippelitietoa oikein urakalla... Saa nähdä, riittääkö aika siihen. Epäilen kuitenkin, että jos olisin yrittänyt opetella jotain kasvihormonien nimiä tammikuussa, olisin varmasti unohtanut ne jo kokonaan. 

Tällä viikolla himmailin muutaman päivän ihan tarkoituksellisesti. Töissä oli muutama pitkä ja raskas päivä ja halusin kerätä voimia pitkään viikonloppuun, sillä minulla on vapaapäiviä myös maanantai ja tiistai. 

Koepäivää ajatellen kaikki on valmista. Varasin itselleni hotellihuoneen ja bussiliput, laskin ja varalaskin on hankittu ja kirjoitusvälineitä löytyy omasta takaa vaikka kuinka. Vaikka en ole ehtinyt tehdä harjoituskokeita, olen jossain määrin tietoinen omista kompastuskivistäni. Minulla on paha tapa suhtautua tehtäviin mustavalkoisesti "osaan-en osaa"-tyylillä. Kun miellän tehtävän "liian vaikeaksi", en välttämättä yritä tehdä sitä kunnolla. Saatan tehdä sitä vähän sinne päin ja loppujen lopuksi käy niin, että olen lähtenyt ratkaisemaan sitä aivan oikealla tavalla,  mutta lopettanut vain kesken tai tehnyt hölmöjä huolimattomuusvirheitä, koska "en mä tätä kuitenkaan osaa". Nyt yritän psyykata itseäni siihen, että jokaista pääsykoetehtävää lähden tekemään ihan tosissani, enkä kompastu siihen, että ajattelen niiden olevan liian vaikeita. Jos en muuta niin ainakin tehtävänannon arvot ja aiheeseen sopivat kaavat osaan kyllä kirjoittaa. 

Seuraavalla viikolla aion vielä laskea Mafynetin fysiikan ja kemian laskurutiinitehtäviä eteenpäin. Viimeisellä kokonaisella viikolla keskityn "pikakelaukseen" eli koko koealueen keskeisten asioiden läpikäymiseen kertausmielessä. 

Viikko 16

VIIKKO 16

ma: fysiikka 4 h

ti: fysiikka 1,5 h, kemia 0,5 h

ke: kemia 5 h

to: fysiikka 0,5 h

pe: fysiikka 1 h

la: fysiikka 3 h, kemia 2,5 h, biologia 0,5 h

su: kemia 4,5 h, biologia 2 h

yhteensä 25 h

Tämän kevään urakka alkaa lähestyä loppuaan. Olen vielä motivoitunut ja jaksan opiskella - kovin pahasti en siis ole ehtinyt uupua, vaikka kieltämättä varsinainen vapaa-aika on ollut melko vähäistä tämän vuoden puolella. Viimeisimmät kunnon vapaapäivät olen pitänyt maaliskuussa kirjoitusten jälkeen. Olen itsekin ihmetellyt, miten oma jaksaminen on ollut näin hyvää kun opiskelun rinnalla olen kuitenkin tehnyt täysipäiväisesti töitä. 

Siitä olen pitänyt kiinni, että en lue väsyneenä. Olen lähes poikkeuksetta nukkunut 7-8 tunnin yöunia ja jos olen tuntenut voimakasta ärsyyntymistä tai toivottomuutta opiskellessa, olen suosiolla laittanut kirjat kiinni sen päivän osalta. Myös päivätyö on pitänyt hoitaa kunnialla - tosin sen suhteen olen tarkoituksella vältellyt ylimääräisiä projekteja ja koulutuksia. Kotitöistä olen sitten tinkinyt pahemman kerran ja valmisruokaa on syöty kerta jos toinenkin. Odotan myös kovasti, että pääsen harrastamaan jotain muuta liikuntaa kuin pikakotijumppaa tai iltalenkkeilyä kotiovelta. 

Nyt ajatukset alkavatkin väistämättä kääntyä pääsykokeen jälkeiseen elämään. Olen jo miettinyt, mitä kaikkea aion tehdä tällä hulvattomasti lisääntyvällä vapaa-ajallani :D . Töitäkään ei kokeen jälkeen ole jäljellä kuin muutama hassu viikko, sitten on kesäloman aika. Kieltämättä vähän jännittää, iskeekö pänttäämisen ja töiden loputtua jonkinlainen "pudotus" kun yhtäkkiä täpötäysi kalenteri vaihtuu totaaliseen aikatauluttomuuteen.    

Viikko 15

VIIKKO 15

ma: fysiikka 2h, kemia 2 h

ti: fysiikka 2 h, kemia 2 h

ke: kemia 2,5 h

to: fysiikka 2,5 h

pe: fysiikka 3 h

la: fysiikka 3 h, kemia 2 h, biologia 1,5 h

su: fysiikka 3 h, kemia 2,5 h, biologia 1,5 h

yhteensä 29,5 h

Tällä viikolla ryhdistäydyin kemian kanssa. Se on edelleen omasta mielestäni minulle aineista hankalin. En vaan hahmota suuria molekyylejä. Sekoitan samankaltaiset käsitteet (tyyliin esteri ja eetteri) keskenään. Jos kerrankin ymmärrän, mitä kysytään ja osaan periaatteessa ratkaista tehtävän, teen varmasti vähintään jonkun huolimattomuusvirheen. Huolimattomuusvirheiden määrä muutenkin on kasvanut hirveästi nyt kevään kuluessa - samaa tahtia laskunopeuden kanssa... Yleensä olen koetilanteessa huolellinen ja keskityn hyvin tekemiseeni, mutta täytyy muistaa kiinnittää asiaan huomiota. On nimittäin aika turhauttavaa ratkaista momenttitehtävää, jonka omasta mielestään aivan varmasti osaa ja huomata, että oma vastaus ei mätsää mallivastauksen kanssa. Siitä sitten pyörittelemään yhtälöitä uusiksi... ja lopulta paljastuukin, että oma "väärä" vastaus on tismalleen oikein ja johtuukin siitä, että olen katsonut puomilla seisovan ihmisen massaksi 61 kiloa, vaikka tehtävänannossa lukee selvästi 81 kg...

Olen ottanut myös nelilaskimen käyttöön. Osan tehtävistä lasken kuitenkin edelleen niin, että katson ensin, miten ratkaisisin sen nelilaskimella ja sitten varsinaisen näpyttelyn suoritan toisella laskimellani, koska se sujuu sillä hieman nopeammin. 

Mafynetin käyrissä olen pahasti jäljessä. Fysiikassa olen ratkaissut kahdeksan tavoitetehtävää ja aloitellut ensimmäistä laskurutiinia-pakettia. Kemiassa on vielä muutama vitoskurssin tehtävä opiskelematta, sitten pääsen siinäkin aloittamaan laskurutiinitehtäviä. 

Koe on reilun kolmen viikon kuluttua. Aika tuntuu loppuvan kesken. Paljon on asioita, joita olisin halunnut ehtiä tekemään - esimerkiksi flashcardeja ja vanhoja pääsykoetehtäviä - mutta aika ei ole riittänyt. Usko omaan sisäänpääsyyn ei ole kovin vahvoissa kantimissa. Toisaalta yritän ajatella, että keväällä 2019 olen aika kovassa iskussa tällä pohjatyöllä :D . 

Viikko 14

VIIKKO 14

ma: fysiikka 3 h, kemia 1,5 h, biologia 1,5 h

ti: fysiikka 2 h, biologia 1 h

ke: fysiikka 2,5 h, biologia 1 h

to: kemia 2,5 h

pe: kemia 1,5 h

la: kemia 2 h

su: kemia 3,0 h, fysiikka 1,5 h

yhteensä 23 h

Äkkiä viikot vierivät. Pääsykokeeseen on aikaa enää noin kuukausi. Yllätyksekseni opiskelumotivaatio on pysynyt yllä todella hyvin. Hyvin harvoin koen vastentahtoisuutta tarttua kirjoihin. Suurimmat tuskastumiset koen yleensä aamuisin kun olen virkeimmilläni ja tekisi mieli avata Mafynetti - mutta en voi, koska pitää lähteä töihin! Vaikka työpäivän jälkeen motivaatiota riittäisi, vireystila on kuitenkin selvästi matalampi, eikä niitä tunteja iltapäivässä ja illassa enää montaa ole. Käytännössä kolmen-neljän tunnin opiskelu vie aikaa niin paljon, että sen jälkeen saa ryhtyä suoraan iltatoimien pariin. 

Aamut olisivat minulle siis parasta opiskeluaikaa. Töiden vuoksi en kuitenkaan pysty niitä hyödyntämään. Menen kahtena päivänä viikossa töihin puoli yhdeksäksi ja olen niinä päivinä yrittänyt opiskella aamuisin. On kuitenkin tosi turhauttavaa jättää hommat kesken. Toisaalta työssäkäynnin hyvä puoli on siinä, että pääsykoeasiat eivät liikaa pyöri mielessä. Työni on sen verran intensiivistä, ettei sen ohessa juuri muuta mietitä. Öisin sen sijaan olen nähnyt vaikka kuinka monta mielenkiintoista unta koetilanteesta - viimeisimmässä olin saanut jostain syystä vain osan koekysymyksistä ja tajusin puoli tuntia ennen koeajan päättymistä, että niitä puuttuu vaikka kuinka monta. Olen myös ratkaissut yhden sekavan momenttitehtävän nukkuessani ja herännyt keskellä yötä tähän oivallukseen. Viime viikolla mies oli herännyt kun olin unissani selittänyt kiihdytysjännitteen olevan 3,8 kilovolttia... 

Viikko 13

VIIKKO 13

ma: fysiikka 2 h, biologia 0,5 h

ti: fysiikka 2 h, biologia 1,5 h

ke: fysiikka 1,5 h, biologia 1,5 h

to: biologia 1 h

pe: fysiikka 2,5 h, kemia 2 h, biologia 1 h

la: biologia 1 h

su: vapaa

yhteensä 16,5 h

Viikonlopun lukutunnit jäivät kovin vähäisiksi, vaikka pääsiäisen ansiosta oli lomaa töistä. Ohjelmassa oli kuitenkin kummitädin hommia ristiäisissä sekä 7-vuotissynttäreiden järjestelyä, joten ihmeitä en pystynyt opiskelunäkökulmasta tekemään. 

Pääsykokeisiin on aikaa enää reilut kuusi viikkoa. Fiilikset vaihtelevat epätoivon ja toivon välillä hyvin rajusti. Välillä tekee mieli luovuttaa kokonaan lukemisen suhteen - koko ajan vastaan tulee asioita, joita en vielä osaa likimainkaan tarpeeksi hyvin. Välillä taas iskee valtavia tarmonpuuskia - tässä on ihan loistavasti aikaa ottaa napakka loppukiri! Yritän siis nyt kaivella itsestäni viimeisetkin motivaation rippeet käyttöön seuraaviksi viikoiksi. Tarkoitus olisi tehdä reippaasti hommia toukokuun alkuun saakka. Viimeiset päivät ennen koetta aion hölläillä sen verran, että saan nukuttua hyviä yöunia, jotta olisin kokeissa virkeimmilläni. 

Vähän harmittaa, että Mafynetin harkkakokeita en ole ehtinyt tekemään. Olen kokenut tärkeämmäksi perusharjoittelun, koska olen pahasti tavoitekäyrissäni jäljessä. Yhden kokeen tekeminen vie kuitenkin kokonaisen opiskelupäivän ja sen ainoan tekemäni harkkakokeen perusteella huomasin myös, miten vaikea oli tehdä koetta keskittyneesti kotona keittiön pöydän ääressä... Varmasti jonkinlaisia koetehtäviä pitäisi tehdä ennen h-hetkeä. Myös nelilaskimen osalta treenit ovat alkutekijöissään ja kaavoja tarkastelen edelleen MAOLista kaavaliitteen sijaan. Nyt otan kyllä seuraavan viikon tavoitteeksi tulostaa sen kaavaliitteen ja pistän MAOLin vihdoinkin kirjahyllyyn! 

Viikko 12

VIIKKO 12

ma: fysiikka 3 h

ti: fysiikka 1 h

keskiviikko: fysiikka 6 h (yo-kirjoitukset)

torstai: vapaa

perjantai: vapaa

lauantai: vapaa

sunnuntai: vapaa

yhteensä 10 tuntia

Neljä vapaapäivää peräkkäin - en edes muista, koska olisin ollut näin pitkään lukematta! Vapaata oli tarkoituskin pitää kirjoitusten jälkeen, mutta suunnittelin viikonloppuna palaavani opiskelun ääreen. Lauantai oli kuitenkin työpäivä ja tänään puolestaan niin ihanan aurinkoinen kevätpäivä, että tein kunnon kevätsiivouksen, vaihdoin terassin kanervat narsisseihin, hain ison kimpun pajunkissoja ja kävin vähän ostoksillakin. Nyt kello lähestyy jo kahdeksaa ja saunakin on lämpenemässä, joten tästäkin päivästä tuli näköjään vapaapäivä. No, hyvin levänneenä opiskelukin luistaa paremmin. 

Ensi viikon suunnitelmissa on ottaa haltuun biologian vitoskurssin asiat, jotka ovat osaltaan jo tuttuja, sillä opiskelin niitä syksyn kirjoituksiin. Kurssin kanssa tuli kuitenkin kiire ja osa asioista tuli kahlattua läpi hyvin pintapuolisesti. Mafynetissä jatkan fysiikkaa ja kemiaa, joiden edistymiskäyrissä on nyt harmillinen mahalasku parin edellisen viikon takia kun valmistauduin kirjoituksiin lähinnä lukiomateriaalien avulla. 

Yhteishakuasiat ovat kunnossa, tein hakemuksen heti kun haku Opintopolussa aukesi. Haen Turkuun hampaalle. Voisin ehkä joskus kirjoittaa pohdinnastani hampaan ja yleisen välillä - viime keväänähän hain yleiselle. Yhteishaku mahdollisti nyt sen, että hakulomakkeeseen voi laittaa useamman kohteen, mutta minun lomakkeessani on kohteena vain Turku, sillä elämäntilanne ei oikein anna myöten muualle muuttamiselle. Mietin jossain vaiheessa sitäkin, että hakisin opiskelemaan jotain muutakin - esimerkiksi biolääketiedettä tai logopediaa - mutta totesin, että se ei taloudellisesti ole kovin järkevää. Jos opiskelupaikkaa ei nyt irtoa, jaksan kyllä sinnitellä vuoden nykyisessä työpaikassa - sillä jos en nyt opiskelemaan pääse niin ensi keväänä sitten ihan varmasti! 

Fysiikan yo-kirjoitukset

Eilen oli jännä päivä - fysiikan yo-kirjoitukset nimittäin. Hetki oli myös historiallinen, sillä kyseessä oli viimeinen paperille tehty reaalikoe.

Omaa valmistautumistani luonnehti pitkälti epätoivo, sillä harjoitustehtäviä tehdessä huomasin, miten heikko osaamiseni oli tietyillä osa-alueilla. Jotkut asiat opettelin nyt vasta ensimmäistä kertaa kirjoituksiin lukiessani. Tai siis "opettelin" - rehellisesti sanottuna ymmärrykseni esimerkiksi vaihtovirrasta tai RCL-piireistä on edelleen aika nollatasoa...

Ensivaikutelmani kokeesta oli kuitenkin hyvä ja kysymykset sattuivat sopimaan omiin vahvuuksiini. Luettuani kysymykset läpi tuli sellainen fiilis, että tulee vaikea valita niistä kahdeksan. Uskon, että olisin saanut jokaisesta tehtävästä raavittua kasaan ainakin muutaman pisteen. Lähdin tekemään tehtäviä helpoimmista aloittaen ja sain neljä ensimmäistä valmiiksi reilussa tunnissa. Pidin pienen paussin eväitä syöden, jonka jälkeen kirjoitin vastauksen suosikkikysymykseeni eli säteilyyn liittyvän esseetehtävän ja päätin lähteä yrittämään toista jokeritehtävää syksyn biologian kokeesta viisastuneena - vaikkei jokeria osaisi täydellisesti, siitä voi vajavaisilla tiedoilla saada sen kuusi pistettä, mikä vaatisi perustehtävässä erinomaista osaamista. Jokerin parissa aikaa kuluikin lähes kaksi tuntia, koska tein siitä ensin hahmotelman suttupaperille ja piirsin niin huolelliset kuvat kuin osasin. Sen jälkeen tein vielä viimeiset tehtävät pois alta ja valmis olin noin puoli tuntia ennen koeajan päättymistä.

Opettaja oli tosi nopea tarkastamaan ja sain alustavat pisteet jo tänään. Niitä kertyi 39 ja jos lautakunnassa ei tapahdu dramaattista laskua pisteissä tai vastaavasti pisterajojen nousua niin näyttää siltä, että eximia olisi tulossa. Arvosana oli kurssiarvosanoihini peilaten se, mitä odottaa saattoi. Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että taidot ovat vuodessa kehittyneet nollatasolta näinkin pitkälle. Viime maaliskuussa jos olisi kysytty jotain ionisoivasta säteilystä tai voiman x- ja y-komponenteista, olisin ollut aivan pihalla.

Ilahduttava huomio oli myös se, että istumalihasten kunto on kasvanut. Syksyllä olin aivan poikki biologian kokeen jäljiltä istuttuani salissa kuusi tuntia, eilen olisin jaksanut tehdä tehtäviä vielä muutaman tunnin lisääkin :D .

Viikko 11

VIIKKO 11

ma: fysiikka 3,5 h

ti: fysiikka 2,5 h

ke: fysiikka 2,5 h

to: fysiikka 2,5 h

perjantai: fysiikka 1 h

lauantai: fysiikka 4 h

sunnuntai: fysiikka 4 h

yhteensä 20 h

Toinen fysiikkapainotteinen viikko paketissa. Valitettavasti olo ei viime viikosta ole lainkaan virkistynyt, melkeinpä päin vastoin. Osasyynsä on varmasti jonkinlaisella rimakauhulla - huomaan ajatusten olevan lähinnä siinä, mitä kaikkea en osaa tai mitä voisin osata vielä paremmin. Yritän lohduttautua ajattelemalla, että tässä ajassa on mahdotonta sisäistää koko lukion oppimäärä jokaista yksityiskohtaa myöten. Keskiviikon kirjoituksia varten työt on nyt käytännössä tehty - laskimet ja taulukkokirjat pitää viedä lukiolle tiistaina. Jälkikäteen ajateltuna käytin liikaa aikaa valmistautumisessa alkupään kursseihin ja loppua kohden tuli kiire. Osa sähkömagnetismin jutuista on edelleen kovin hataralla pohjalla, mutta näillä mennään...

Yhden aineen opiskelu on aika puisevaa. Huomaan, että en millään saa kasaan yhtä paljon lukutunteja. Kun on laskenut neljä tuntia, jaksaa useimmiten vielä lukea bilsaa tai kemiaa muutaman tunnin päälle, mutta pelkän fysiikan osalta saavutan jonkinlaisen saturaatiopisteen 4-5 tunnin intensiivisen keskittymisen jälkeen ja siitä eteenpäin tuntuu, että en vain jaksa enää ajatella. 

Ensi viikolla kirjoitusten jälkeen pidän muutaman vapaapäivän ja sitten jatketaankin tasajaolla kaikkien kolmen aineen kanssa kohti pääsykokeita. Taulukkokirjasta yritän myös luopua ja siirtyä käyttämään pääsykokeen kaavaliitettä. Osaan suurimman osan kaavoista ja vakioista ulkoa, mutta varmasti koetilanteessa on hyötyä siitä, että tietää tasan tarkkaan, mitä liitteestä löytyy. Nelilaskinta en ole vielä käyttänyt, mutta nykyinen laskimeni on onneksi sen verran kivikautinen, että olen esimerkiksi tottunut pyörittelemään kaavat mahdollisimman yksinkertaisiksi. Mafynetti on ollut kiinni yli viikon - tämä tarkoittaa kauhistuttavan suurta määrää kertaustehtäviä heti alkulämmittelyksi.

Viikko 10

VIIKKO 10

ma: fysiikka 2 h

ti: fysiikka 3,5 h

ke: fysiikka 3 h

to: fysiikka 1 h

pe: vapaa

la: fysiikka 5,5 h

su: fysiikka 5 h

Yhteensä 20 h

Nyt väsyttää. Päätin pistää tämän päivän osalta kirjat kiinni kun viiden tunnin opiskelun jälkeen alkoi tuntua siltä, että olen vain unohtanut kaiken aiemmin oppimani... 

Tällä viikolla jouduin tekemään kaksi kymmentuntista työpäivää (ja tietysti kolme normaalia päivää siihen päälle) ja työpäivien jälkeen opiskelu tuntui superraskaalta. Torstaiaamuna menin töihin vasta yhdeksäksi, joten ehdin aamulla opiskella tunnin - suorastaan kiukutti lopettaa kun tajusin, miten paljon paremmin opiskelu luistaisi aamulla verrattuna iltapäivään ja iltaan. No, näillä työajoilla mennään, joten harmittelu ei asiaa vie eteenpäin...

Tämä viikko on muutenkin ollut harmaa niin sään kuin ajatusten suhteen. Useammin kuin kerran on mielessä käynyt, että onko tässä mitään järkeä. Ajatukset pyörivät opiskelussa vähän liikaakin varsinaisen opiskeluajan ulkopuolella ja opiskellessani ahdistaa huomata, että vastaan tulee edelleen asioita, joita en osaa. Olisin selvästi jonkun piristävän tekemisen ja näistä ajatuksista irrottautumisen tarpeessa!

Ensi viikosta tulee suunnitelmien mukaan hyvin samankaltainen kuin tästäkin viikosta (paitsi onneksi vastassa ei pitäisi olla mitään megatyöpäiviä) eli fysiikan yo-tehtävien tekemistä ja kurssikirjojen kertaamista. Laskemisen suhteen yritän kerätä itseluottamusta siihen, että uskaltaisin mennä asioissa eteenpäin. Nyt huomaan varmistelevani liikaa tekemällä monia samankaltaisia laskutehtäviä - ehkä voisin luottaa siihen, että koetilanteessa hoksottimet pelaavat sen verran, että pystyn soveltamaan. 

Viikko 9

VIIKKO 9

ma: fysiikka 2,5 h, kemia 0,5 h, biologia 1 h

ti: vapaa

ke: fysiikka 2 h

to: fysiikka 1 h

pe: fysiikka 2 h

la: vapaa

su: fysiikka 4 h, kemia 0,5 h, biologia 1h

yhteensä 14,5 h

Tämä viikko oli ajankäytöllisesti epäonnistunut. Tein hyvät suunnitelmat viime sunnuntai-iltana, mutta ne eivät tällä kertaa toteutuneet. Päätin, että tiistaina pidän tehokkaan lukupäivän, mutta töissä meni kaksi tuntia pidempään kuin suunnittelin. Kun vihdoin pääsin kotiin, mies soitti ja pyysi mukaansa kaupungille ja suostuin kun muutenkin harmitti työpäivän pidentyminen ja mönkään mennyt aikataulu.

Siirsin "tehopäiväni" keskiviikkoon, jolloin en töistä kotiin tullessani hirveän migreenin kanssa kyennytkään muuhun kuin nappaamaan särkylääkkeet ja kömpimään peiton alle nukkumaan. Kahden tunnin kuluttua pahin särky oli taittunut ja sain vähän laskettua, mutta olo oli sen verran tokkurainen, etten edes viitsinyt yrittää edetä vaan tein lähinnä kertaustehtäviä alta pois. No, näitä viikkoja tulee ja menee, aina ei voi olla yhtä aikaansaava. Iloitsen kuitenkin suuresti siitä, että Mafynetin fysiikan käyrä nousee melkoisen mukavasti ja bilsan neloskurssi on nyt kerrattu kokonaan. 

Kirjoituksiin on nyt aikaa kaksi ja puoli viikkoa, joten keskittynen nyt lähinnä fysiikkaan ja kemia ja bilsa saavat olla tauolla. Kiire tulee - olen nyt ehtinyt kerrata kurssien 1, 2, 4 ja 6 asiat eli vasta noin puolet sisällöistä. Kääk! 

Viikko 8

VIIKKO 8

ma: fysiikka 1 h, kemia 1 h

ti: fysiikka 5 h, biologia 2 h

ke: fysiikka 3,5 h

to: fysiikka 3 h, kemia 1 h, biologia 2,5 h

pe: fysiikka 2 h, kemia 2 h

la: fysiikka 5 h, biologia 1 h

su: kemia 5 h, fysiikka 2,5 h, biologia 1 h

yhteensä 37,5 h

Saavutin hyvin talvilomalle asettamani opiskelutavoitteen. Ainoastaan kemian osalta en edennyt ihan niin pitkälle kuin halusin, mutta se onkin ollut mulle koko projektin aikana tuskaisin aine. En millään tahdo muistaa kaikkia käsitteitä ja yksityiskohtia ja teen toistuvasti samoja virheitä samoissa tehtävissä. Fysiikassa on usein helpompaa arvioida omien vastaustensa oikeellisuutta - jos pulkan vauhdiksi mäessä saa yli 200 km/h niin järki jo sanoo, että joku meni pieleen, mutta kemiassa  päättely on minulle vaikeampaa. Kemian laskuista tykkään ja ne sujuvat, mutta se kaikki muu onkin takkuisempaa...

Mafynetti on ollut ahkerassa käytössä. Kemiaa ja fysiikkaa olen opiskellut muutamia videoita lukuun ottamatta sen avulla. Bilsaa olen lukenut kirjasta ja syksyllä tekemistäni muistiinpanoista. Nyt kun Mafynettiä on käyttänyt säännöllisesti, huomaa kertaussysteemin toimivuuden. Kun tablettia käytti silloin tällöin, ei kertaukseen tulevista tehtävistä muistanut usein yhtään mitään, mutta nyt kun  ne tulevat eteen säännöllisesti niin oppimistakin tapahtuu.

Opiskelin lomalla yhtenä päivänä kirjastossa. Se olikin mukavaa vaihtelua. Ilmassa oli myös ripaus jännitystä - onneksi ei kukaan tuttu tullut vastaan. Siinä olisikin selittelemistä, miksi istun lomapäivänäni kirjastossa lukemassa... Läheiset ystävät ja perhe tietenkin tietävät projektistani, mutta muille en ole asiasta kertonut. Oli ihan luksusta opiskella lomalla! Aamulla sai pirteänä käydä vaikeimpien tehtävien kimppuun, pystyi pitämään kunnollisia taukoja (olympialaisten huippuhetkien aikaan toki) ja kun käytti aamupäivän ahkerasti opiskeluun, sai iltapäivän pitää hyvällä omallatunnolla vapaata. 

Viikko 7

VIIKKO 7

ma: vapaa

ti: fysiikka 3,5 h, kemia 0,5 h

ke: fysiikka 2,5 h, kemia 1 h

to: fysiikka 2,5 h, kemia 0,5 h

pe: biologia 1 h

la: fysiikka 2,5 h, kemia 2 h

su: biologia 1 h, fysiikka 3,5 h

Yhteensä 20,5 h

Mafynetti on vihdoin otettu aktiivikäyttöön. Olen päässyt siinä hyvään vauhtiin etenkin fysiikan kanssa, vaikka siihen tarttuminen tuntui ensin ylitsepääsemättömältä. Bilsan kakkoskurssin asiat on kohta kertailtuna - ihanaa, että asiat eivät syksystä ole unohtuneet kokonaan. Tosin kaikista bilsan kursseista kakkoskurssi on se, jonka asiat parhaiten osaan. Epäilen, ettei vitoskurssin osalta tule yhtä voimakkaita deja vu-tuntemuksia. 

Vaikka iltapäivät ja illat ovat kuluneet opiskellessa, aikuislukion päättyminen tuntui tuovan lisää tunteja vuorokauteen. Kotona opiskelun ohessa pystyy kuitenkin esimerkiksi tekemään ruokaa tai pyörittämään pyykkikonetta, eikä aikaa mene autossa istumiseen tai "välituntiin". Olen kuitenkin kaivannut sitä, että voisin kysyä apua. Mulla on kyllä kotikenttäetuna mies, joka on opiskellut matematiikkaa ja fysiikkaa korkeakoulussa - häneltä olen saanut neuvoja etenkin mekaniikan tehtävissä - mutta ihan parisuhteen hyvinvoinnin kannalta en haluaisi tämän "harrastukseni" muuttuvan keskustelujemme keskeisimmäksi sisällöksi. 

Flunssa alkaa vihdoin parantua ja ensi viikolla "lomailen" eli aikaa lukemiselle on enemmän kuin työviikolla. Mies on töissä koko viikon normaalisti, enkä ole lyönyt lukkoon mitään erityisiä menoja (vaikka kaihoten katson Facebookissa työkavereiden aurinkoisia talvikuvia lapin rinteiltä ja laduilta...), joten saan rauhassa opiskella. Toki olympialaisten kisastudio on kotisohvalla pystyssä päivittäin ja ostin jo pitovoidetta omia suksiani varten, josko ehtisin vetäistä pari kierrosta pertsaa lähiladulla. 

Viikko 6

VIIKKO 6

ma: kemia 3 h (sisältäen yhden kurssikokeen)

ti: vapaapäivä

ke: kemia 2,5 h

to: kemia 1,5 h

pe: kemia 3 h

la: kemia 3,5 h, fysiikka 1 h

su: kemia 0,5 h, harjoituskoe + tarkistelua 4,5 h 

yhteensä 19,5 h

Se siitä kevyemmästä viikosta... Töiden puolesta oli iltamenoa kahtena päivänä ja kaiken huipuksi olen jo toista viikkoa sairaana. Kuumetta ei tietenkään ole, joten olen raahautunut töihin normaalisti, mutta nenä on aivan tukossa ja yskittää. Alkuviikosta oli pari parempaa päivää, mutta tauti palasi takaisin. Nyt oikeaa poskea ja ylähampaita jomottaa siihen malliin, että taitaa pukata poskiontelontulehdusta. 

Opiskeluvire on siis ollut aika onneton ja tänään ekan harkkakokeen tekeminen oli alusta loppuun asti tuskastuttavaa. Hyppäsin yli sähköfysiikan jutut, koska en yhtään muista mitään kondensaattorijuttuja. Neljä tuntia jaksoin pakertaa, sitten lopetin ja silmäilin mallivastaukset läpi autossa istuessani. Eihän se hyvin mennyt, mutta sentään paremmin kuin pääsykoe viime toukokuussa :D. Tehtäviä, joiden tekemisestä minulla ei ollut mitään käsitystä, oli vain muutama ja ainakin viidestä sain noin puolet pisteistä kasaan. Monivalinnat menivät lottoamiseksi, oikeassa kokeessa en olisi uskaltanut arvailla niin paljon ja miinuspisteitä ropisi. Bilsan yksityiskohdat ovat harmillisesti jo unohduksissa. 

Olin suunnitellut, että teen seuraavan harkkakokeen ensi viikonloppuna, mutta lykkään sitä myöhemmäksi ja keskityn tekemään perustehtäviä. Mafynetin ohjeiden mukaan ennen kokeiden tekemistä olisi hyvä, että fysiikan ja kemian osalta olisi oppimäärän perusasiat-taso saavutettu ja minulla on tähän vielä matkaa... 

Kun tästä viikosta ei kevyttä tullut niin tulkoot ensi viikosta sitten. Yritän parannella flunssaa ja kerätä voimia seuraavaan viikkoon. Silloin on nimittäin talvilukuloma. 

Tästä eteenpäin

Noin vuosi sitten ilmoittauduin aikuislukion opiskelijaksi ajatuksissani kokeilla, miten kemian ja fysiikan opiskelu sujuisi. Nyt opintorekisteriotteellani komeilee viisi kemian ja seitsemän fysiikan kurssia - eli sujuihan se! Yksi etappi on saavutettu - eikä intoani yhtään latista se, että lääkikseen haun näkökulmasta seison nyt tavallaan portaikon alimmalla askelmalla. Voin kuitenkin sanoa, että minulla on perustiedot lukion oppimäärästä hallussa niin biologian, fysiikan kuin kemiankin osalta ja niiden päälle voin ryhtyä rakentamaan pääsykokeessa vaadittavaa laskurutiinia ja soveltamiskykyä.

Seuraava välitavoitteeni on fysiikan yo-kirjoitukset maaliskuun loppupuolella. Toisaalta tuntuu, että niihin on aikaa ikuisuus, mutta viikkoja laskiessani totesin, että kertaustahdin on oltava ripeämpi kuin kurssi/viikko. Fysiikan osalta minun on vaikeampaa arvioida osaamistani kuin biologiassa. Tavoitteeni kirjoituksissa on vähintään M ja E:stä olisin riemuissani. Koska sain syksyllä biologiasta E:n, fysiikan arvosanalla on vaikutusta lähtöpisteisiini vain sitten, jos saisin siitä L:n. 

Mieli tekisi putkiaivoisesti valmistautua täysillä vain fysiikan kirjoituksiin, mutta niin en voi tehdä - biologian ja kemian osalta olen auttamattomasti myöhässä, jos palaan niiden pariin vasta maaliskuun loppupuolella. Tästä eteenpäin opiskelu jatkuu pääasiassa Mafynetin parissa. Fysiikkaa vilkuilen myös yo-kertauskirjoista, jotta saisin jotain tuntumaa vastaustekniikkaan. 

Viikko 5

VIIKKO 5

ma: fysiikka 4 h

ti: kemia 1,5 h, fysiikka 1 h

ke: fysiikka 4 h

to: fysiikka 6 h (sisältäen yhden kurssikokeen)

pe: fysiikka 5  h (sisältäen yhden kurssikokeen)

la: kemia 5,5 h

su: kemia 4 h

yhteensä 31 tuntia

Aika jäätävä tuntimäärä paukahti tälle viikolle - ottaen siis huomioon, että olen käynyt kuitenkin koko ajan töissä. Olossani huomaan, että tämä oli liikaa. Torstaina kurssikokeessa tunsin, että pääni oli kuin muurahaispesä. Tuntui, että osaan ja tiedän paljon, mutta asiat eivät ole ehtineet jäsentyä päässäni omiin lokeroihinsa. Tein hölmöjä huolimattomuusvirheitä, jotka onneksi huomasin, mutta kaiken kaikkiaan laskeminen oli takkuista. Tähän olotilaan kokemukseni mukaan auttaa kun hetkeksi irrottautuu koko asiasta. Niinpä pistin fysiikan kirjat perjantai-iltana kaappiin ja suunnittelin, että kertailen vain kevyesti kemiaa viikonloppuna, mutta lopulta kuitenkin innostuin laskemaan vähän enemmän. Tästä viikosta yritän tehdä hieman kevyemmän. 

Kokemuksia Mafynetistä

Oikeastaan parempi otsikko tälle postaukselle olisi kokemattomuuksia Mafynetistä, sillä sen käyttö on jäänyt minulla harmillisesti suunniteltua vähäisemmäksi. Tilasin sen jo kesällä ja silloin käytin ohjelmaa ahkerasti bilsan kirjoituksiin valmistautuessa. Kirjoitusten jälkeen aloitin fysiikan ja kemian lääkiskurssit, mutta samaan aikaan alkoivat myös lukio-opinnot tahdilla 3 kurssia/jakso ja nopeasti huomasin, että olin tilanteessa, jossa en pystynyt tekemään mitään kunnolla - jos tein Mafynettiä, en ehtinyt tehnyt kurssin kotitehtäviä, enkä siten kokenut tunneilla hyötyväni niiden läpikäymisestä ja toisaalta Mafynetin tahtiin opiskelu oli turhauttavaa kun halusin edetä sen tarjoamassa järjestyksessä, joka meni eri rytmissä kuin lukiokurssini.

Ristiriitatilanteeseen turhautuneena sujautin tabletin pussukkaan ja jätin sen odottamaan parempia aikoja. Mahdollisuus saada lähiopetusta ja kysellä tyhmiä oli rajallinen ja halusin ottaa kaiken hyödyn irti lukiokursseista. Osaamisessani suurimmat puutteet ovat juurikin perusasioissa, koska en ole lukiokursseja käynyt ja kaikki tunneilla eteen tulevat asiat ovat olleet täysin uusia.  

Edellä mainitusta johtuen en ole pysynyt lähelläkään Mafynetin tavoitekäyrää, lukuun ottamatta biologiaa, jonka osalta kipusin reilusti käyrän yläpuolelle jo syksyllä. Sekin on tietysti laskenut ajan kuluessa ja nyt ollaan tilanteessa, että biologiaakin pitäisi ryhtyä kertaamaan. Fysiikassa olen ihan pohjalla, kemiassa puolivälissä "oppimäärän tärkeimmät asiat"-palkkia. 

Näin jälkikäteen ajateltuna turhaan kiirehdin Mafynetin hankkimisen kanssa. Jos rehellisiä ollaan, tämä ensimmäinen "kunnon hakukertani" onnistuisi mainiosti ilman kallista valmennuskurssimateriaalia. Kurssikirjoissani on vielä tekemättömiä tehtäviä (ja osan niistä hankaliksi kokemistani voisin tehdä hyvin uudelleenkin), vanhoja yo-tehtäviä olen laskenut vain sieltä täältä, ABI-kertaussarjan kirjoja olen vasta aloitellut. Lääkiksen vanhoja pääsykokeitakin saa tulostaa netistä ihan ilmaiseksi harjoitusmateriaaliksi, kirjastosta voisi lainata vaikka Epionen materiaaleja ja niin edelleen.

Toisaalta Mafynetistä oli mielestäni hyötyä syksyn yo-kokeita ajatellen. Oppimiskäyrä motivoi kun pystyy pitämään tasaista tahtia yllä ja tehtäviä oli paljon. Mallivastaukset ovat kemian ja fysiikan osalta mielestäni selkeitä ja perusteellisesti avattuja. Erityisesti tykkään automaattisesta kertausominaisuudesta, jonka avulla tulee riittävästi toistoja. Olen kyllä itsekin merkinnyt kaikkiin kurssikirjoihini tehtäviä, jotka minun kannattaisi tehdä uudelleen, mutta niihin palaaminen ei hirveästi motivoi - mutta kun tabletti täräyttää tehtävät nenän eteen, ne tulee helpommin tehtyä.

Myös harjoituskokeet odottavat siistissä pinossa kaapissa. Ensimmäinen harkkakoe oli muistaakseni ajoitettu tammikuun lopulle, mutta minä aion tehdä sen ensi viikonloppuna. Aikuislukio päättyy ensi viikolla - toivottavasti omaksun nopeasti uudenlaiset opiskelurutiinit. 

Viikot 3 & 4

VIIKKO 3

MA: fysiikka 3 h

TI: fysiikka 0,5 h, kemia 1,5 h

KE: kemia 2 h, fysiikka 2 h

TO: kemia 1,5 h

PE: vapaa

LA: vapaa

SU fysiikka 2,5 h, kemia 3 h

yhteensä 16 h

VIIKKO 4

MA: fysiikka 1,5 h

TI: kemia 2,5 h

KE: fysiikka 2,5 h

TO: kemia 1,5 h

PE: kemia 0,5 h

LA: fysiikka 5 h

SU: fysiikka 5,5 h 

yhteensä 19 h

Olen tosi tyytyväinen näiden viikkojen lukutunteihin. On tietysti totta, että opiskelun tehokkuutta ei mitata minuuteissa, mutta en ole näistä tunneista käyttänyt yhtään ns. tehottomasti vaan lähes kaikki oppituntien ulkopuolinen lukuaika on ollut jollain tapaa aktiivista tiedonkäsittelyä, kuten tehtävien tekemistä. Vaikka arkipäivinä opiskeluajan löytäminen tuntuu vähän toivottomalta, on mukava huomata, että viikonloppuna ehtii kahdessa kokonaisessa päivässä kirimään ihan hyvin. 

Olen ollut opiskelusuunnitelmissani melko suurpiirteinen. En ole aikatauluttanut mitään etukäteen vaan ottanut työn alle kerralla yhden kokonaisuuden  ja käyttänyt siihen tarvittavan ajan - pitkälti jo siksikin, että en etukäteen pysty arvioimaan, kauanko minulla menee esimerkiksi kotitehtävien tekemiseen. Joskus selviän alle puolessa tunnissa, joskus en edes kahdessa tunnissa Jos joku tökkii pahasti, vaihdan aihetta, teen jotain "kivaa" eli katselen Opetus.tv:n videoita tai kertaan jotain helpompia juttuja. Videoita katsellessa yritän myös olla aktiivinen eli pysäytän hetkeksi ja selostan itselleni asiaa ääneen tai laskutehtävissä yritän itse ensin päätellä, miten tehtävässä edetään. 

Hyvä draivi siis päällä tällä hetkellä, sen voimin viimeiset päivät aikuislukion penkillä kuluvat varmasti nopsaan! 

Viikot 1 & 2

VIIKKO 1

MA: fysiikka 3,5 h

TI: fysiikka 1h

KE: vapaa

TO: biologia 1h

PE: biologia 0,5 h

LA: fysiikka 3 h, kemia 0,5 h

SU: fysiikka 1h, kemia 2,5 h

Yhteensä 9 h

Tämän viikon alku oli vielä lomaa ja tiistai-keskiviikko olivat reissupäiviä. Torstaina menin jälleen töihin. Opiskeluni koostui tällä viikolla lähinnä Mafynetin kemiasta ja ABI fysiikka-kertauskirjan tehtävistä. Aikaisemmasta inhokistani kemiasta on tullut vitoskurssin myötä suosikkini ja koen, että olen siinä kehittynyt huimasti. 

VIIKKO 2

MA: fysiikka 2 h

TI: fysiikka 0,5 h, kemia 1,5 h

KE: kemia 1h, fysiikka 3 h

TO: kemia 2 h

PE: vapaa

LA: vapaa

SU: fysiikka 2 h, kemia 2 h

Yhteensä 14 h

Tällä viikolla pääpaino oli aikuislukion tunneilla istumisessa ja kurssien kotitehtävien tekemisessä.  Täyden työviikon ja muun arjen ohella nämä 14 tuntia tuntuivat jo siltä, että hirveästi muuta ei ehdi tekemään. Arvioisin, että pystyn vielä kiristämään tahtia noin 20-25 tuntiin viikossa, mutta sitä suuremmat määrät vaatisivat lisää tunteja vuorokauteen. Nyt opiskelen helmikuun alkuun saakka aikuislukion rytmissä. Olen viihtynyt tunneilla, mutta rehellisesti sanottuna lasken jo päiviä kurssien päättymiseen... Työn määrä ei tietenkään siitä vähene, mutta kaipaan sitä, että voin töiden jälkeen vetää villasukat jalkaan ja opiskella kotona neljän seinän sisällä, eikä aikaa mene enää autossa istumiseen.  

2018

En ole koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia. Niinpä en tee niitä tänäkään vuonna. Olen kuitenkin kirjoittanut kalenterinreunaan ylös asioita, joita haluan tänä vuonna tehdä tai saavuttaa. Kuvat satunnaisia räpsyjä suosikkikohteestani Turussa.

Lukeminen. Siis muidenkin kuin oppikirjojen. Rakastan lukemista, mutta viime vuosina en ole enää tarttunut kirjoihin yhtä aktiivisesti kuin ennen. Tämän harrastukseni haluan elvyttää, lukea edes pienen hetken jotain fiktiivistä joka ilta ennen nukahtamista. Kotikirjastollani on hauska lukuhaaste (idea sama kuin monelle ehkä tutummassa Helmet-lukuhaasteessa), jonka printtasin kalenterini väliin täytettäväksi. 

Retkeily. Päiväretkeilyn lisäksi toivon, että tulevana kesänä tekisin ainakin yhden yön yli-retken. Reitti on jo katsottu valmiiksi. Tähän liittyen pidän silmällä paikallisen melontaseuran kursseja - jos aikataulut mätsäävät niin ilmoittaudun alkeiskurssille!



Opiskelupaikka. Niin, tämä lienee selvä juttu. Olen myös pohtinut mahdollista "kakkosvaihtoehtoa" lääkikselle - toki sillä ajatuksella, että 2019 olen pyrkimässä uudelleen, jos ovi ei tänä vuonna aukene. Polte päästä opiskelemaan on kova, mutta toisaalta aikuiskoulutustukikuukaudet ovat kultaakin kalliimpia, joten ehkä jään säästelemään niitä.

Ulkomaanmatka. Kaupunkiloma Prahassa, rantaloma Kreikassa - kumpikin kelpaa. Jos edellä mainitut eivät onnistu niin edes viikonloppu Tallinnassa. 

Valokuvaaminen. Haluan jatkaa syksyllä aloittamaani arkikuvien räpsimistä ja tallentamista "päiväkirjaani". Terapeuttinen on ehkä liioittelua, mutta pienten asioiden huomaaminen ja niiden vaaliminen luo hyvää mieltä enemmän kuin uskoisi. 

Omat vanhemmat. Haluaisin viettää enemmän aikaa omien vanhempieni kanssa. He ovat jo lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymppiä. Kun itselle tulee ikää lisää, alkaa vähitellen ymmärtää, että edellinen sukupolvi ei ole täällä ikuisesti. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat - toivottavasti pystyn osoittamaan heille, että arvostan sitä.

Asioiden priorisointi. Olisi kiva jatkaa tätä listaa monella muullakin asialla, joita haluaisin tänä vuonna tehdä. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi tai pysty ja olen huomannut, että parhaiten välttyy stressiltä kun ei odota itseltään (tai muilta) liikoja. Ajattelen, että suunnitelmien toteuttamisen täytyy myös tuntua hyvältä, ei missään tapauksessa siltä, että hampaat irvessä raavitaan to do-listaa kasaan.

Näillä ajatuksilla kohti tulevaa :) .