Tämän postauksen kirjoittaminen on lähinnä masentavaa. En kuitenkaan jaksa piilotella epäonnistumistani. Sain siis tänä vuonna vain 92 raakapistettä, melkein 20 vähemmän kuin viime vuonna. Skaalatut pisteeni olivat 40,145 ja yhteispisteet 71,145. Ykköskohteessani Kuopiossa ei-ensikertalaisten raja koepistekiintiössä oli 58,818 ja yhteispistekiintiössä 82,455. Ensikertalaiset hyötyivät Kuopiossa tänä vuonna huimasti ja heillä alhaisin koepistekiintiön raja oli 51,709 ja yhteispistekiintiössä 77,309. Helpoin kohde tänä vuonna olisi ei-ensikertalaiselle ollut yhteispistejonossa Oulu (80,782) ja koepistejonossa yllättäen Helsinki (57,509).
Koepaperiani en ole tilannut, mutta tehtäväkohtaiset pisteet löytyivät hakijanumerolla Helsingin yliopiston sivuilta. Lisäilin ne viimevuotisen pistetaulukkoni jatkoksi.
Monivalinnoissa osaamiseni oli pysynyt samoissa ja myös kemian tehtävistä sain saman verran pisteitä kuin viime vuonna. Fysiikassa ja biologiassa sen sijaan oli tapahtunut selvä romahdus. Tosin nuo biologian tehtävien pisteet ovat mielestäni ihan kohtuulliset siihen nähden, että bilsa jäi tosiaan tänä vuonna lukematta oikeastaan kokonaan.
Suurin pettymys oli kemia, sillä siinä olin mielestäni kehittynyt eniten, kiitos yo-kirjoituksiin lukemisen. Ihmettelen hieman tehtävän nro. 10 arvostelua, sillä kokeen jälkeen katsoin vastausanalyysistä, että se oli ainut laskutehtävä, jonka olen kokonaisuudessaan ratkaissut oikein. Olen kuitenkin saanut siitä pyöreät nolla pistettä. Sama juttu oli glukoositehtävässä nro 13. Kuvittelin saavani siitä edes jotain säälipisteitä, sillä olin mm. selostanut ihan oikein osmoosin seuraukset maksasolussa, mutta ei pisteen pistettä tästäkään.
Fysiikka meni aivan pieleen. Tänä vuonna kokeessa ei ollut viime vuoden tapaan yhtään helppoa perustehtävää ja toisekseen jätin fysiikan tehtävät viimeiseksi. Niitä olisi ehkä kannattanut pohtia tuoreilla aivoilla. Nyt en ehtinyt edes lukea kaikkia tehtävänantoja kunnolla ja valitsin ihan sattumanvaraisesti ne, joita lähdin yrittämään. No, olemattomalla laskurutiinillani fysiikan tehtäviäni ei olisi pelastanut edes lisäaika.
Viime kesänä ajattelin, että kevät 2019 on viimeinen hakukertani, lopputuloksesta riippumatta. Ehkä olisin tätä mieltä, jos olisin tänä vuonna antanut kaikkeni. Minua kuitenkin suunnattomasti harmittaa se, että tämä vuosi ei mennyt ollenkaan niin kuin olin suunnitellut ja loppujen lopuksi koko projekti kuivui kasaan. Tekisi kovasti mieli antaa itselleen vielä yksi mahdollisuus, vaikka ensi vuoden todistusvalinnat sekä mahdollisesti kasvavat ensikertalaiskiintiöt ja arvelut pääsykokeen tyylin muuttumisesta ovat melkoisia epävarmuustekijöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti