Jälkipyykkiä vol. 2

Päätin ennen koetta, että sen tehtyäni unohdan koko jutun ja ryhdyn valmistautumaan muutaman viikon kuluttua koittavaan kesälomaan, enkä mietikään mitään hakuprosessiin liittyvää ennen tulosten tulemista. No, asiasta irrottautuminen ei näköjään olekaan niin helppoa kuin kuvittelin. Ainoastaan vastausanalyysiä en ole avannut, mutta muuten olen roikkunut Älyvuodossa, lukenut muiden blogeja ja ajatukset ovat edelleen pyörineet aiheen ympärillä jatkuvasti. En ole tästä viitsinyt suotta ahdistua - kun koko kevät meni pääsykokeeseen valmistautuessa, ei varmasti ole ihme, että siihen liittyvät ajatukset vellovat mielessä aikansa ja niille täytyy antaa tilansa.

Saavuin Turkuun edellisenä iltana ja todettuani, että hotellihuoneen lämpömittari näytti 36 astetta, eikä ilmastointia ollut, pistin lenkkarit jalkaan ja lähdin kävelylle. Vaeltelin ympäri kaupunkia, kävin katsomassa koepaikan, otin valokuvia ja istuskelin Tuomiokirkon rappusilla ihailemassa maisemia. Tuntui kuin olisin ollut kaupunkilomalla Keski-Euroopassa, en suinkaan tulossa kesken työviikon käymään pääsykokeessa... Yön nukuin huonosti - eikä ihme, kun huone oli kuin sauna - mutta aamulla olo oli silti kohtuullisen pirteä ja heräsin aamiaiselle jo kuudelta. Päädyin lopulta menemään koepaikalle bussilla, vaikka olin edellisiltana katsonut kävelyreitin valmiiksi. Lähinnä pelkäsin sitä, että käveltyäni kolme kilometriä rinkka selässä olen ihan kuumissani ja koepaikalla ei olekaan ilmastointia...

ICT-talo, jossa koe pidettiin, oli kuitenkin todella miellyttävä (ja ilmastoitu) rakennus. Paikalla oli vain hammaslääketieteeseen hakijoita, yleisen hakijat tekivät kokeensa jossain muualla, joten ruuhkaa ei ollut. Ensisijaisia hakijoita Turkuun taisi olla karvan verran alle 300 ja saliin näytti jäävän useampia tyhjiä paikkoja. Istumapaikalla oli hyvin tilaa ja oman paikan vieressä olevaa pöytää sai hyödyntää eväille ja kirjoitusvälineille. Olin unohtanut ostaa korvatulpat, mutta se ei haitannut lainkaan - en muista kuulleeni mitään ärsyttäviä ääniä koko kokeen aikana. Kerran nousin ylös kun päästin keskemmällä riviä istunutta vessaan. Itse en vessaan ehtinyt ja eväänikin - banaanin, suklaapatukan ja pähkinät - söin vasta päästyäni salista pois. Kokeen jälkeen minulla oli pari tuntia aikaa ennen bussin lähtöä, joten menin intialaiseen ravintolaan syömään ja tein vielä pienen kävelylenkin Turkua ihaillen. Päätin, että tänne pitää tulla lomalla uudelleen ihan turistimielessä. 

Eilen selvisivät myös lopulliset todistuspisteeni. Fysiikasta tuli E, jota osasin odottaakin. Koska myös biologiasta sain syksyllä E:n, pisteisiin ei tullut muutosta eli niitä on kasassa 31/36. Nyt minulla on fykebi-kolmikosta kirjoittamatta enää kemia. Olin ajatellut, että kirjoitan sen keväällä 2019, mutta huomasin, että aikuislukiossa on kesällä kemian kertauskurssi, jossa kurssisisältöjen lisäksi harjoitellaan myös sähköiseen kokeeseen liittyviä jippoja. Päätin siis ilmoittautua kemian kirjoituksiin jo syksyksi 2018. 

Jälkipyykin aika

Pääsykokeesta on kulunut nyt reilu vuorokausi. Fiilikset ovat sen aikana vaihdelleet kovasti. Kun koeaika päättyi, eka tunne oli helpotus - urakka oli valmis ja koska olin lähes tauotta käyttänyt koko viiden tunnin koeajan, tiesin että osasin edes jotain. Muutama tunti kokeen jälkeen iski "laskuhumala" - mieleen alkoi putkahdella huolimattomuusvirheitä ja "voi ei, näin se olisi pitänyt ratkaista"-ajatuksia. Nyt olo alkaa vähitellen normalisoitua, vaikka eilinen suoritus vielä mielessä kummitteleekin. 

Minun mielestäni koe oli vaikea. Biologian kysymyksissä ja monivalinnoissa oli jonkun verran tulkinnanvaraisuutta. Fysiikassa oli ihan kummallinen valovoimakkuus/linssitehtävä (aihealue, johon liittyviä tehtäviä en ole ikinä tehnyt...) ja muutama kaavanjohtamishässäkkä, jotka ovat ainakin minulle supervaikeita. Tehtäviä oli paljon, peräti 19, ja rutiinia todella olisi tarvittu. 

Itse en etukäteen juuri miettinyt mitään koestrategiaa Ajattelin, että aloitan helpoimmista ja yritän vastata kaikkeen jotain, edes muutaman kaavan tai arvon muodossa irtopisteiden toivossa. Selasin tehtävät nopeasti läpi ja kun tajusin, paljonko hommaa on edessä, aloitin vain jostain eli lihassolutehtävästä ja sen jälkeen huiskin alta pois muutkin bilsan tehtävät lukuun ottamatta leukosyytti- ja mehiläistehtäviä. Sitten oli fysiikan vuoro - yllättäen sähkömagnetismin tehtävä tuntuikin helpoimmalta, joten tein sen alta pois ja jatkoin hajoamistehtävään. Kemian omenahappotehtävästä sain myös kiinni nopeasti, mutta sen jälkeen suuntasin monivalintoihin ja hyvä fiilis lässähti - jätin tosi monta vastaamatta miinuspisteiden pelossa. Viimeiseksi yritin saada jotain irti kemian tehtävistä, mutta niissä ei ymmärrys riittänyt edes tehtävänannon sisäistämiseen... Olin kuvitellut, että ehdin lopuksi käymään vielä koetta jotenkin läpi ja "tarkistamaan", mutta yhtäkkiä aikaa oli jäljellä kaksi minuuttia ja ainut, minkä ehdin tarkistamaan oli oma nimi ja sotu... 

En ole käynyt katsomassa mallivastauksia, mutta olen varma, että suorituksellani ei sisään vielä tänä vuonna mennä - arvelen saavani noin sata raakapistettä. Eniten harmittavat pienet huolimattomuusvirheet, joihin tuhrautui arviolta ainakin viiden, ellei useammankin pisteen verran - unohdin mm. hajoamisvakiosta yksikön ja jätin vastaamatta muutamiin monivalintoihin, joiden vastaukset muistin kävellessäni salista pois - mutta huolimattomuuden sijaan omalla kohdallani homman ratkaisi varmasti heikko kemian osaaminen ja ylipäätään kokemattomuus pääsykoetyyppisten soveltavien tehtävien ratkaisemisessa. Huolimattomuusvirheet olisi ehkä voinut estää sillä, että olisin jättänyt suosiolla muutamat vaikeimmat tehtävät kokonaan yrittämättä ja käyttänyt sen ajan tarkistamiseen. Omasta osaamattomuudesta harmitti eniten ympäristömyrkky- ja leukosyyttitehtävät - ne olisi vaan pitänyt muistaa, mutta tuntui kuin olisi lottokuponkia täytellyt... 

Eilen illalla fiilis oli luokkaa "ei enää ikinä", mutta niin vaan on mieli sopeutuvainen, sillä tänään ilmoittauduin jo kiltisti kemian yo-kertauskurssille, joka alkaa elokuussa :D . Kesäkuun aion pitää lomaa, mutta heinäkuussa alkaa valmistautuminen toiselle kierrokselle. 

Viikko 19

VIIKKO 19

ma: biologia 3 h, kemia 1 h

ti: biologia 1,5 h, kemia 0,5 h

ke: biologia 0,5 h

to: biologia 2 h, kemia 1,5 h

pe: biologia 1 h

la: biologia 3 h, kemia 1,5 h

su: fysiikka 2,5 h, biologia 2 h

yhteensä 20 h

Tule jo koepäivä, tule! Nyt alkaa olla paukut niin loppu, että haluan päästä oksentamaan kaiken pääni sisällä olevan tiedon paperille.. Tällä viikolla opiskelu on tuntunut melko löyhänpuoleiselta, vaikka toisaalta olen säntillisesti kerrannut biologiaa ja sen osalta jotain on ehkä jäänytkin päähän. Kirjoihin tarttuminen on tuntunut todella tahmealta ja olen erittäin tyytyväinen, että urakka on kohta ohi.

Toivoin, että jaksaisin paahtaa tämän viikon ennätyspitkiä päiviä, mutta toisin kävi - keskittymiskyky on ihan nollissa ja huolestuin, miten ihmeessä jaksan tehdä tehtäviä viiden tunnin ajan muutaman päivän kuluttua, jos olo on jo nyt kuin kaikkensa antanut. Minulle (ja varmaan monelle muullekin) käy usein näin ennen h-hetkeä - tuntuu, ettei mistään saa enää otetta. Olen kerrannut nippelitietoja, tehnyt vanhojen pääsykokeiden monivalintoja, kerrannut fysiikan ja kemian teoriaa, laskenut helppoja laskuja - kaikenlaista pikkusilppua sieltä täältä. Opiskelua ei suinkaan ole helpottanut se, että täällä on ollut koko viikon ihan mahtava sää ja lämpömittari näyttää poikkeuksetta yli 20 asteen lukemia päivittäin. 

Tänään oli viimeinen lukupäivä. Maanantaina ja tiistaina en ajatellut tehdä enää mitään - lähinnä yritän keskittyä lepäämään ja nukkumaan hyvin. Yritän kerätä voimia sen verran, että jaksan puristaa sen viisi tuntia täysillä. 

Tuskastuneisuus ja keskittymättömyys heijastelee varmaan jonkinlaista koejännitystä, mutta toistaiseksi olen nukkunut yöni rauhassa. Epäilen varsinaisen jännityksen tunteen nousevan viimeistään koepäivän aamuna ja se kestää varmasti siihen saakka, että koepaperit on käännetty oikein päin ja näen, mitä tuleman pitää. 

Tämä taitaa olla viimeinen postaukseni ennen koetta. Palataan jälkipyykin pariin sitten loppuviikosta. Onnea ja menestystä kohtalotovereille - kohta se on ohi :) ! 

Mitä jos

En ole pääsykokeeseen valmistautuessani juuri käyttänyt aikaa spekulointiin. En tarkalleen tiedä, kuinka monta paikkaa kilvassa on tavoiteltavana meille ei-tuoreille ylioppilaille. En muista, paljonko pisteitä on vaadittu sisäänpääsyyn viime vuonna, saati pohtinut tulevien vuosien uudistuksia. Olen opiskellut sillä ajatuksella, että teen sen minkä ehdin ja jaksan ja se riittää mihin riittää. Ainoastaan alkupisteeni olen laskenut, mutta en ole selvillä, miten suuri hyöty niistä laskennallisesti on. Koska en ole ehtinyt tehdä harjoituskokeita, minulla ei ole hajuakaan siitä, mikä tasoni on - käsitykseni perustuu vain omaan perstuntumaan ja sekin vaihtelee päivittäin aallonpohjalta huipulle sen mukaan, miten opiskelu sujuu.

Mitä lähemmäs koe tulee, sitä useammin mielessä on käynyt, onko opiskelu ollut pelkkää ajanhukkaa. Olen käyttänyt tähän aikaani yli vuoden. Jos pisteet eivät riitä sisäänpääsyyn, uskon selviäväni siitä, että en saanut opiskelupaikkaa - enemmän olen harmissani siitä, että epäonnistuin. Kamalinta olisi, jos saisin kokeesta vain muutaman pisteen. Muutaman pisteen päähän jääminen sisäänpääsyrajasta kertoisi, että lähellä vaadittua tasoa ollaan jo, mutta rehellisesti sanottuna pelkään eniten sitä, että saatuani koepaperit nenäni eteen en ymmärrä mistään mitään.

Sen olen kuitenkin päättänyt, että olivat pisteeni mitkä tahansa, aion ensi keväänä hakea vielä uudestaan. Ensi vuoden sotasuunnitelmaa olen hahmotellut sen verran, että se pitänee sisällään Mafynetin lisenssin uusimisen, kemian ylioppilaskirjoitukset ja mahdollisesti biologian ja/tai fysiikan korottamisen.

Olen onnekas sen suhteen, että elämäni ei muutu käytännössä mitenkään, jos opiskelupaikkaa ei irtoa. Siinä on jopa hyviä puolia - pystyn seuraavan vuoden ajan säästämään rahaa opiskeluvuosia varten, saan rauhassa valmistautua seuraavaan koitokseen ja vieläpä ihan erilaisella pohjalla kuin tänä vuonna. Tästä vuodesta suurin osa on mennyt uusien asioiden haltuunottoon - nyt kaikki vaadittavat asiat on kohdattu ainakin kerran. Lisäksi vältyn hankalilta ja suurilta päätöksiltä, kuten asunnon myyminen ja virkavapaan hakeminen. Ensi vuodeksi nykyisessäkin työssä on luvassa uusia, mielenkiintoisia juttuja, joissa on varmasti antoisaa olla mukana. 

Niin, onko tämä lukeminen ollut siis turhaa? Ei ole. Vaikka osaamiseni ei riittäisi opiskelupaikkaan, olen silti edistynyt valtavasti. Olen suorittanut yhteensä neljätoista lukiokurssia, kaikki kiitettävin arvosanoin ja täydentänyt yo-tutkintoani kahdella aineella, joista molemmista arvosanoina eximiat - ja tämän kaiken olen hoitanut kokopäivätyön ohessa. Olen joutunut käyttämään aivojani ja ponnistelemaan, mikä on yleisesti tehnyt minusta sitkeämmän ja antanut itseluottamusta, joka on viime vuosina ollut erinäisistä syistä kadoksissa. Opiskelutaitoni ovat kehittyneet huomattavasti ja olen myös oppinut taitavaksi aikatauluttajaksi ja organisoijaksi.

Rohkeasti siis kohti tulevaa - elämä jatkuu pääsykokeen jälkeenkin!

Viikko 18

VIIKKO 18

ma: biologia 4 h, kemia 3 h

ti: biologia 1 h, fysiikka 2 h, kemia 2,5 h

ke: biologia 1,5 h, kemia 1,5 h

to: biologia 0,5 h

pe: biologia 1 h

la: biologia 1,5 h, fysiikka 3 h

su: biologia 2 h, kemia 3 h

yhteensä 26,5 h

Tällä viikolla laskin vielä jonkun verran kemian ja fysiikan laskuja, mutta pääpaino on ollut biologian kertaamisessa. Laskeminen on tuntunut turhauttavalta - tiedän, mitä en osaa riittävän hyvin, mutta aika ei enää riitä niiden opetteluun vaan nyt täytyy vain kylmäpäisesti kerrata. Koealue on niin laaja, että sen täydellinen osaaminen kokonaisuudessaan tuntuu aika mahdottomalta. Pääsykokeessa sattumallakin on oma osuutensa.

Minun painajaiskokeeni sisältäisi tehtäviä esimerkiksi vinosta heittoliikeestä, vaihtovirrasta, alkionkehityksestä ja bioteknologian tutkimusmenetelmistä. Olen myös tosi huono kaikenlaisessa kaavanjohtamisessa ja matemaattisessa soveltamisessa. Unelmakokeessani olisi puolestaan paljon mekaniikkaa, lämpölaskuja, säteilytehtäviä, pH-laskuja ja biologiasta esimerkiksi hormoneihin tai solun toimintaan liittyviä nippelitietojuttuja. Toivon myös, että koe olisi mahdollisimman monipuolinen, tehtävät olisivat toisistaan erillisiä ja niitä voisi minun puolestani olla käytettävissä olevaan aikaan nähden paljon. Olen melko nopea, jos vaan pääsen käsiksi siihen mitä kysytään - sen sijaan kovin tulkinnanvaraisten tehtävänantojen kanssa ryhdyn helposti ajattelemaan liian monimutkaisesti ja teen hölmöjä virheitä. Toivon myös, että koe pysyttelee selkeästi lukion oppimäärässä, sillä en ole opiskellut mitään sen ulkopuolelta. Näin lonkalta heittäisin, että aihealueista osaan parhaiten biologiaa, toiseksi parhaiten fysiikkaa ja suurin heikkouteni on kemia. 

Viimeinen viikko ennen koetta kuluu biologian, kemian ja fysiikan teorioita kerratessa. Lisäksi olen tehnyt lyhyen listan aiheista, joihin liittyviä tehtäviä aion tehdä muutaman. Nyt vähän harmittaa, etten ole tehnyt muistikortteja tärkeimmistä asioista - niistä olisi nyt iso apu. No, ensi vuonna sitten...