Back in business

Lämpömittari paukkuu edelleen hellelukemissa, mutta siitä huolimatta arki on palannut ja olen ehtinyt olla töissä jo viikon päivät. Kesäprojektini eli kemian opiskelun kanssa kävi kuin aavistelinkin - heinäkuun jaksoin ahkeroida ja kuun vaiheessa alkoi laskusuhdanne. Tämä on aivan toisinto viimekesäisestä bilsan opiskelusta... Ensimmäiseen työviikkoon en ladannut minkäänlaisia opiskeluodotuksia ja olen viimeiset päivät keskittynyt vain saamaan työasioita siihen pisteeseen, että saisin kalenteriin raivattua säännöllistä opiskeluaikaa. 

Olen kuitenkin ihan toiveikas, sillä aikaa kirjoituksiin on vielä puolitoista kuukautta ja koen, että tällä hetkellä osaan asiat jo hyvin. Yo-kirjoituksia ajatellen suurin epävarmuustekijä on kokeen sähköinen muoto. Onneksi tehtävissä on hieman valinnanvaraa ja toivon, että lautakunta on ensimmäisessä sähköisessä kokeessa huolehtinut, että asioiden osaaminen on tärkeämpää kuin laskenta- ja piirto-ohjelmilla kikkailu.  

Viime vuonna tähän aikaan olin aloittelemassa hirvittävää aikuislukiomaratonia ja rehellisesti sanottuna en kyllä käsitä, miten ikinä jaksoin istua töiden päälle oppitunneilla neljänä iltana viikossa kolmea tuntia putkeen. Tänä vuonna ei asiaa aikuislukion puolelle enää ole ja käytännössä opiskelusuunnitelmani pitävät sisällään nyt vain Mafynetin sisältöjen mukaan etenemistä.

Uuden kierroksen alussa on varmasti paikallaan muistella, mitkä asiat viimekertaisessa valmistautumisessa jäivät mielestäni plussan puolelle. 

Aikuislukio. Jos ei asioista mitään tiedä, on parempi aloittaa perusteista. Minulle aikuislukio oli oikea ratkaisu, koska en ole aiemmin opiskellut kokeessa tarvittavia asioita. Aikuislukio tarjosi myös hyvän rytmityksen opiskelulle ja kun asiat opiskeli kurssi kerrallaan, sai rauhassa syventyä yhteen aihealueeseen kerrallaan. Minua motivoivat myös kurssikokeet ja ylioppilaskirjoitukset, joissa menestyminen rauhoitti mieltä. Jos jotain miinusta keksin niin - kuten edellä kauhistelinkin - aikaahan se vei.

Ajankäyttö. Syksy oli kieltämättä raskas, sillä aikuislukion kursseja oli useampi menossa yhtä aikaa ja kävin siis koko ajan töissä. Syksyn osalta en kirjannut lukutunteja ylös, mutta arvioisin, että liikuttiin keskimäärin 10 tunnin tietämissä per viikko. Vuodenvaihteen jälkeen lisäsin tunteja selvästi, laskin että luin keväällä 19 viikon aikana 393,5 h, mikä tarkoittaa noin 20,5 tunnin keskiarvoa viikkoa kohti. Vielä huhtikuun lopussa kirjoitin, että motivaatiota riittää ja jaksaminen on hyvä, mikä viittaa siihen, että en vetänyt itseäni piippuun. Vasta reilua viikkoa ennen koetta iski turhautuminen ja väsymys kun tunsin ajan loppuvan kesken.

Olennaiseen keskittyminen. Pystyin mielestäni hyvin keskittymään opiskeluun. En juuri käyttänyt aikaa spekulointiin tai miettinyt, miten paljon enemmän ja paremmin toiset ovat valmistautuneet. 

Työssäkäynti. Se oli sekä plussaa että miinusta. Toki olisi ollut hienoa, jos olisin voinut panostaa opiskeluun täysipäiväisesti. Voi olla, että tulokset olisivat puhuneet silloin puolestaan. Toisaalta työ tarjosi loistavan mahdollisuuden irrottautua asioista ja vilkkaan, sosiaalisen työpäivän jälkeen tuntui ihanalta opiskella hiljaisuudessa ja keskittyä johonkin täysillä.

Entäs se miinuspuoli sitten? 

Soveltavat tehtävät ja vanhat pääsykoetehtävät. En yksinkertaisesti vaan ehtinyt. Sain lukiokurssit valmiiksi vasta helmikuussa, sitten kertasin fysiikan ylppäreihin ja loppuajan kertasin kemiaa ja biologiaa. Toki osansa oli pienellä rimakauhullakin - en uskaltanut enää viimeisinä viikkoina ryhtyä tekemään haastavia juttuja vaan keskityin vahvistamaan itseluottamusta onnistumisilla ja tein enemmän perustehtäviä. Mafynetissäkään en ehtinyt saada kuin perustehtävät valmiiksi fysiikasta ja kemiasta, koska aloitin sillä opiskelun niin myöhään.

Koetilanne. Hermot kestivät ensimmäiset kolme tuntia ja sen aikana taisin kerätä suurimman osan pisteistäni. Minulla oli jonkinlainen löyhä suunnitelma - aloitan helpoista, en jää jumittumaan pitkäksi aikaa saman tehtävän ääreen ja yritän vastata kaikkeen. Helpoimmista aloitin, mutta jumituin liian pitkäksi aikaa reaktioyhtälöiden kertoimiin (jostain syystä en heti hoksannut ilmeisintä ratkaisua ja kokeilin kaikkia kummallisuuksia - sain tehtävän lopulta oikein, mutta siihen kului paljon aikaa) ja muutamiin monivalintojen kohtiin, joihin lopulta jätin vastaamatta. Suurin emämunaukseni koetilanteessa oli kuitenkin se, että menin laskemaan kuinka moneen monivalintaan olen vastannut ja sen perusteella arvioin, että saan niistä maksimissaan 30/60 pistettä - tästä seurasi ei-tästä-mitään-tule-fiilis ja lisäksi käytin tärkeää koeaikaa täysin yhdentekevään puuhaan, sillä omia pisteitä on kokeen jälkeen aikaa analysoida kesäkuun loppuun saakka...