2018

En ole koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia. Niinpä en tee niitä tänäkään vuonna. Olen kuitenkin kirjoittanut kalenterinreunaan ylös asioita, joita haluan tänä vuonna tehdä tai saavuttaa. Kuvat satunnaisia räpsyjä suosikkikohteestani Turussa.

Lukeminen. Siis muidenkin kuin oppikirjojen. Rakastan lukemista, mutta viime vuosina en ole enää tarttunut kirjoihin yhtä aktiivisesti kuin ennen. Tämän harrastukseni haluan elvyttää, lukea edes pienen hetken jotain fiktiivistä joka ilta ennen nukahtamista. Kotikirjastollani on hauska lukuhaaste (idea sama kuin monelle ehkä tutummassa Helmet-lukuhaasteessa), jonka printtasin kalenterini väliin täytettäväksi. 

Retkeily. Päiväretkeilyn lisäksi toivon, että tulevana kesänä tekisin ainakin yhden yön yli-retken. Reitti on jo katsottu valmiiksi. Tähän liittyen pidän silmällä paikallisen melontaseuran kursseja - jos aikataulut mätsäävät niin ilmoittaudun alkeiskurssille!



Opiskelupaikka. Niin, tämä lienee selvä juttu. Olen myös pohtinut mahdollista "kakkosvaihtoehtoa" lääkikselle - toki sillä ajatuksella, että 2019 olen pyrkimässä uudelleen, jos ovi ei tänä vuonna aukene. Polte päästä opiskelemaan on kova, mutta toisaalta aikuiskoulutustukikuukaudet ovat kultaakin kalliimpia, joten ehkä jään säästelemään niitä.

Ulkomaanmatka. Kaupunkiloma Prahassa, rantaloma Kreikassa - kumpikin kelpaa. Jos edellä mainitut eivät onnistu niin edes viikonloppu Tallinnassa. 

Valokuvaaminen. Haluan jatkaa syksyllä aloittamaani arkikuvien räpsimistä ja tallentamista "päiväkirjaani". Terapeuttinen on ehkä liioittelua, mutta pienten asioiden huomaaminen ja niiden vaaliminen luo hyvää mieltä enemmän kuin uskoisi. 

Omat vanhemmat. Haluaisin viettää enemmän aikaa omien vanhempieni kanssa. He ovat jo lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymppiä. Kun itselle tulee ikää lisää, alkaa vähitellen ymmärtää, että edellinen sukupolvi ei ole täällä ikuisesti. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat - toivottavasti pystyn osoittamaan heille, että arvostan sitä.

Asioiden priorisointi. Olisi kiva jatkaa tätä listaa monella muullakin asialla, joita haluaisin tänä vuonna tehdä. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi tai pysty ja olen huomannut, että parhaiten välttyy stressiltä kun ei odota itseltään (tai muilta) liikoja. Ajattelen, että suunnitelmien toteuttamisen täytyy myös tuntua hyvältä, ei missään tapauksessa siltä, että hampaat irvessä raavitaan to do-listaa kasaan.

Näillä ajatuksilla kohti tulevaa :) .