Back in business

Lämpömittari paukkuu edelleen hellelukemissa, mutta siitä huolimatta arki on palannut ja olen ehtinyt olla töissä jo viikon päivät. Kesäprojektini eli kemian opiskelun kanssa kävi kuin aavistelinkin - heinäkuun jaksoin ahkeroida ja kuun vaiheessa alkoi laskusuhdanne. Tämä on aivan toisinto viimekesäisestä bilsan opiskelusta... Ensimmäiseen työviikkoon en ladannut minkäänlaisia opiskeluodotuksia ja olen viimeiset päivät keskittynyt vain saamaan työasioita siihen pisteeseen, että saisin kalenteriin raivattua säännöllistä opiskeluaikaa. 

Olen kuitenkin ihan toiveikas, sillä aikaa kirjoituksiin on vielä puolitoista kuukautta ja koen, että tällä hetkellä osaan asiat jo hyvin. Yo-kirjoituksia ajatellen suurin epävarmuustekijä on kokeen sähköinen muoto. Onneksi tehtävissä on hieman valinnanvaraa ja toivon, että lautakunta on ensimmäisessä sähköisessä kokeessa huolehtinut, että asioiden osaaminen on tärkeämpää kuin laskenta- ja piirto-ohjelmilla kikkailu.  

Viime vuonna tähän aikaan olin aloittelemassa hirvittävää aikuislukiomaratonia ja rehellisesti sanottuna en kyllä käsitä, miten ikinä jaksoin istua töiden päälle oppitunneilla neljänä iltana viikossa kolmea tuntia putkeen. Tänä vuonna ei asiaa aikuislukion puolelle enää ole ja käytännössä opiskelusuunnitelmani pitävät sisällään nyt vain Mafynetin sisältöjen mukaan etenemistä.

Uuden kierroksen alussa on varmasti paikallaan muistella, mitkä asiat viimekertaisessa valmistautumisessa jäivät mielestäni plussan puolelle. 

Aikuislukio. Jos ei asioista mitään tiedä, on parempi aloittaa perusteista. Minulle aikuislukio oli oikea ratkaisu, koska en ole aiemmin opiskellut kokeessa tarvittavia asioita. Aikuislukio tarjosi myös hyvän rytmityksen opiskelulle ja kun asiat opiskeli kurssi kerrallaan, sai rauhassa syventyä yhteen aihealueeseen kerrallaan. Minua motivoivat myös kurssikokeet ja ylioppilaskirjoitukset, joissa menestyminen rauhoitti mieltä. Jos jotain miinusta keksin niin - kuten edellä kauhistelinkin - aikaahan se vei.

Ajankäyttö. Syksy oli kieltämättä raskas, sillä aikuislukion kursseja oli useampi menossa yhtä aikaa ja kävin siis koko ajan töissä. Syksyn osalta en kirjannut lukutunteja ylös, mutta arvioisin, että liikuttiin keskimäärin 10 tunnin tietämissä per viikko. Vuodenvaihteen jälkeen lisäsin tunteja selvästi, laskin että luin keväällä 19 viikon aikana 393,5 h, mikä tarkoittaa noin 20,5 tunnin keskiarvoa viikkoa kohti. Vielä huhtikuun lopussa kirjoitin, että motivaatiota riittää ja jaksaminen on hyvä, mikä viittaa siihen, että en vetänyt itseäni piippuun. Vasta reilua viikkoa ennen koetta iski turhautuminen ja väsymys kun tunsin ajan loppuvan kesken.

Olennaiseen keskittyminen. Pystyin mielestäni hyvin keskittymään opiskeluun. En juuri käyttänyt aikaa spekulointiin tai miettinyt, miten paljon enemmän ja paremmin toiset ovat valmistautuneet. 

Työssäkäynti. Se oli sekä plussaa että miinusta. Toki olisi ollut hienoa, jos olisin voinut panostaa opiskeluun täysipäiväisesti. Voi olla, että tulokset olisivat puhuneet silloin puolestaan. Toisaalta työ tarjosi loistavan mahdollisuuden irrottautua asioista ja vilkkaan, sosiaalisen työpäivän jälkeen tuntui ihanalta opiskella hiljaisuudessa ja keskittyä johonkin täysillä.

Entäs se miinuspuoli sitten? 

Soveltavat tehtävät ja vanhat pääsykoetehtävät. En yksinkertaisesti vaan ehtinyt. Sain lukiokurssit valmiiksi vasta helmikuussa, sitten kertasin fysiikan ylppäreihin ja loppuajan kertasin kemiaa ja biologiaa. Toki osansa oli pienellä rimakauhullakin - en uskaltanut enää viimeisinä viikkoina ryhtyä tekemään haastavia juttuja vaan keskityin vahvistamaan itseluottamusta onnistumisilla ja tein enemmän perustehtäviä. Mafynetissäkään en ehtinyt saada kuin perustehtävät valmiiksi fysiikasta ja kemiasta, koska aloitin sillä opiskelun niin myöhään.

Koetilanne. Hermot kestivät ensimmäiset kolme tuntia ja sen aikana taisin kerätä suurimman osan pisteistäni. Minulla oli jonkinlainen löyhä suunnitelma - aloitan helpoista, en jää jumittumaan pitkäksi aikaa saman tehtävän ääreen ja yritän vastata kaikkeen. Helpoimmista aloitin, mutta jumituin liian pitkäksi aikaa reaktioyhtälöiden kertoimiin (jostain syystä en heti hoksannut ilmeisintä ratkaisua ja kokeilin kaikkia kummallisuuksia - sain tehtävän lopulta oikein, mutta siihen kului paljon aikaa) ja muutamiin monivalintojen kohtiin, joihin lopulta jätin vastaamatta. Suurin emämunaukseni koetilanteessa oli kuitenkin se, että menin laskemaan kuinka moneen monivalintaan olen vastannut ja sen perusteella arvioin, että saan niistä maksimissaan 30/60 pistettä - tästä seurasi ei-tästä-mitään-tule-fiilis ja lisäksi käytin tärkeää koeaikaa täysin yhdentekevään puuhaan, sillä omia pisteitä on kokeen jälkeen aikaa analysoida kesäkuun loppuun saakka...

Sotasuunnitelma 2019

Eipä auta jäädä murehtimaan tuloksia vaan katse on suunnattava kohti seuraavaa yritystä. Kieltämättä harmittaa, että olisin päässyt pisteilläni ilmeisesti sekä Kuopion että Oulun hampaalle (+eläinlääketieteelliseen), jos olisin laittanut jomman kumman ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. No, en varmasti ole ainut, jolle näin kävi ja onneksi tässä kesällä on vaikka mitä kivaa tiedossa (kuten vaikka nuo pionit, joiden kukinta on nyt parhaimmillaan!). Kohtahan se on jälleen maaliskuu ja saa täyttää Opintopolussa uuden lottokupongin ;). 

Seuraavan vuoden suunnitelmat ovat siis seuraavat:

- Mafynetin lisenssin uusiminen. En tänä vuonna päässyt Mafynetissä perustehtäviä pidemmälle, joten tänä vuonna tavoitteena on ahkeroida hyvällä ymmärryksellä myös tavoite- ja laskurutiinitehtäviä. 

- Kemian ylioppilaskirjoitukset syksyllä 2018. Pessimistinä ilmoittauduin niihin jo toukokuussa. Tavoite on kaikkea muuta kuin vaatimaton: laudatur on vähän niin kuin must have, sillä eximiasta en lähtöpisteiden näkökulmasta hyödy enää mitään. L nostaisi alkupisteeni 33/36:een (olettaen, että todituspisteisiin ei ensi vuonna tule muutoksia). Harmi vaan, että koe on nyt sähköinen ja ei ehkä vähempää voisi kiinnostaa opetella jotain titrauskäyrän piirtelyä Geogebralla... 

- Vanhojen pääsykokeiden ja harjoituskokeiden laskemista. Viime vuonna nämä jäivät välistä ja kompastelinkin kokeessa siihen, että koko homma tuntui kaoottiselta sähläämiseltä. Vanhoja pääsykokeita aion tehdä syksyllä ja Mafyn harkkakokeet niiden aikataulun mukaisesti tammi-toukokuussa. 

- Omien heikkojen kohtien paikkailua. Ja niitähän riittää - kaavanjohtaminen ja fysiikan soveltavat tehtävät ehkä pahimpana, kemiassa reaktiotyypit ja liukoisuuslaskut, bilsassa ekologian kurssien yksityiskohdat... 

Aikataulusta. Kesälomalla aloitan kertaamisen kemian kirjoituksiin. Heinäkuussa on mukavasti lukuaikaa, elokuussa tulee varmasti suvantovaihe töiden alkaessa. Tavoite on, että saisin kaikkien kurssien asiat käytyä läpi heinäkuun aikana ja loppuajan käytän kertaamiseen. Fysiikkaa aloittelen kun kemia alkaa kyllästyttää, bilsan vasta ensi vuoden puolella. Syksyllä opiskelen kevyemmin, tammikuusta alkaen paahdetaan sitten todenteolla loppuun asti noin 20/vko tahdilla. Työssäkäyntiin ei ole tulossa muutoksia - hetken jo harkitsin töiden vähentämistä, mutta 80 % työaika on käytännössä mahdoton toteuttaa nykyisellä työnkuvalla. Ehkä yritän saada loppukevääksi muutamia palkattomia vapaapäiviä ennen koetta, lähinnä omien hermojen kasailua varten. 

- Hakukohteista. Voi olla, että ensi vuonna haen sittenkin Kuopioon tai Ouluun ykkösvaihtoehtona, jotta välttyisin tämän kevään kirpeältä kohtalolta. Junamatkalla voi aina opiskella ja sitä rataa...

Mutta nyt käyn tuoreiden mansikoiden kimppuun ja lähden iltapäiväksi melomaan!

Pisteet

Tänään tuli opiskelijavalinnoista kirje sähköpostiin ja pisterajatkin selvisivät. Opiskelupaikka jäi 5,525 skaalatun pisteen päähän (yhteispistejonossa). 

Annoin itselleni eilen vähän avokätisesti raakapisteitä - todellisuudessa sain niitä vain 110,5 kun laski oikealla kertoimella ja huomioi myös ensisijaisuuspisteen. 

Tilasin itselleni kopion kokeestani yliopistolta ja se saapuikin nopeasti sähköisenä Suomi.fi-palveluun. Inhoan yli kaiken omien suoritusteni tarkastelua jälkikäteen, jo harjoitustehtävien tarkastaminenkin on mielestäni ärsyttävää, saati sitten kokonaisen koesuorituksen ja vielä epäonnistuneen sellaisen. Oppimisen kannalta kuitenkin on äärimmäisen tärkeää nähdä, missä omat heikot kohdat ovat, joten siispä epämukavuusaluetta kohti ja analysoimaan. Aion siis käydä kokeen läpi vastausanalyysin kanssa. 

Laskin pisteeni ja niiden osuuden maksimipisteistä osa-alueittain. Tämä taulukko kertookin karua kieltään siitä, että biologia on vaaditulla tasolla, mutta kemian ja fysiikan kanssa riittää töitä kerrakseen. 

Näin tiivistetysti mainittakoon, että sain kahdesta tehtävästä (6 ja 13 eli hormoni- ja omenahappotehtävät) täydet pisteet, pyöreät nollat tuli neljästä (10, 11, 16, 18 eli glukoosi-, aminohappo-, valovirta- ja lelutehtävät - olin näistä niin kujalla, etten saanut mitään järkevää paperille). 

Iloisesti olin yllättänyt siitä, että sain mehiläistehtävästä huikeat 8/12 pistettä, vaikka mielestäni kirjoitin pelkkää höpöhöpöä. Fysiikka meni huonommin kuin luulin - esimerkiksi tehtävästä 14 (varattu hiukkanen sähkökentässä) olin saanut a-kohdasta vain 1/3 pistettä ja b:stä 7/8, vaikka mielestäni johdin kaavan ihan oikein. Täytyy näiden osalta syventyä tosissaan vastaustekniikkaan. Bilsa meni paremmin kuin odotin, sillä sitä luin käytännössä alkusyksystä kirjoituksiin ja seuraavaksi vasta muutama viikko ennen koetta, eikä tässä kokeessa kysytyt asiat olleet niitä juttuja, jotka koen osaavani parhaiten, poislukien nuo hormonit. 

Pettynein olen fysiikkaan, sillä sitä oikeasti opiskelin ahkerasti ja yo-arvosanan perusteella olisin odottanut vähän parempaa suoriutumista itseltäni. Myös monivalinnat menivät mielestäni heikonlaisesti. Jouduin jättämään paljon tyhjiä, koska uskalsin vastata vain varmoihin nakkeihin miinuspisteiden pelossa. Monivalintojen pienistä laskutehtävistä suoriuduin hyvin, mutta ne hemmetin dna-sekvenssit ja elektroforeesit ovat mulle edelleen kovin vierasta maaperää. Ja olinpa näköjään väittänyt kimalaisten pölyttävän paljassiemenisiä kasveja :D . 

Jonkun verran nopealla silmäyksellä löysin huolimattomuusvirheiksi laskettavia juttuja - mm. hajoamisvakiosta puuttui yksikkö, jätin ne hemmetin ykköskertoimet reaktioyhtälöstä pois ja veriryhmissä jostain syystä en ollut kirjoittanut vastausmonisteeseen lainkaan AB-ryhmiä, vaikka suttupaperilleni ne hahmottelinkin. Onneksi sisäänpääsyni ei jäänyt näistä mokista kiinni vaan rehellisestä osaamista olisi pitänyt olla enemmän, jotta noin moni iso tehtävä ei olisi jäänyt nollille.

Tulokset

Tuomiopäivä koitti - ja jännäksihän se meni, sillä tuloksia saatiin odotella yli puolillepäivin. En saanut opiskelupaikkaa. Sain ilmeisesti 50,725 skaalattua pistettä ja se ei riittänyt edes varasijoille. Olen silti suoritukseeni ihan tyytyväinen, sillä arvioin saavani 90-100 raakapistettä ja näyttää siltä, että sain niitä kertoimesta riippuen 115-127. Tilasin jo kokeen yliopistolta, jotta saan tutkia sitä tarkemmin. Nyt odottelen suurella mielenkiinnolla, mihin hammaslääketieteellisten rajat tänä vuonna ovat asettuneet. 

Kirjoittelen tässä lähipäivinä tai viikkoina sotasuunnitelmastani koskien kevättä 2019. 

Kesälomalla

Se on loma nyt! Helteet toki ehtivät loppua lähes saman tien kun Suvivirsi oli veisattu, mutta onneksi ehdimme jo viettää parin päivän kaupunkiloman pääkaupunkiseudulla. Lompakko huutaakin nyt hoosiannaa, joten seuraava viikko saa luvan sisältää jotain muuta kuin ravintolaruokaa, hotelliöitä ja maksullisia nähtävyyksiä.

Pääsykoetta en ole sen jälkihöyryjen jälkeen juuri miettinyt. Olen suunnitellut asioita niin, että elämä jatkuu elokuussa entisellään. Olen kuitenkin viime viikot (tai ehkä kuukaudet, vuodet...) pohtinut paljon työelämään liittyviä asioita. Koen nimittäin edelleen (täysin perusteetonta) syyllisyyttä siitä, että suunnittelen alanvaihtoa. En ymmärrä miksi, mutta arvelen, että alitajunnassani on jonkinlainen jäykkä malli siitä, miten ihmisen pitäisi kulkea samoja raiteita pitkin elämänsä loppuun saakka (ja että "kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" jne.) . Olen itselleni vihainen siitä, että olen tiedonjanoinen ja vaihtelunhaluinen - miksi en vaan voisi olla tyytyväinen nykytilanteeseen? Minulla kuitenkin on korkeakoulutus, vakityö ja palkkakin sellainen, että sillä elää. Moni pätkätöitä tekevä vaihtasi varmasti mielellään osia kanssani. Jotain uutta kuitenkin kaipaan, sillä en näe itseäni nykyisessä työssäni enää kymmenen vuoden kuluttua, joten syyllisyydestä huolimatta pusken eteenpäin. 

Olen myös miettinyt sitä vaihtoehtoa, että en "koskaan" saa opiskelupaikkaa lääketieteellisestä. Koska tiedän, että opiskelupaikan saaminen edellyttää pitkäjänteistä työtä, en ole valmis luovuttamaan vielä tämän kevään jälkeen. En kuitenkaan aio jatkaa paikan havittelua pakkomielteisesti vaan ajattelen asiaa vuosi kerrallaan eteenpäin. Tällä hetkellä tuntuu, että yksi vuosi pääsykoelukuja on ok - seuraavasta en vielä tiedä. Siksi mielessä on myös jonkinlainen plan B. Tällä hetkellä mielenkiintoisimmalta varasuunnitelmalta tuntuisi matemaattisten aineiden opettajan DI-koulutus. Ensimmäistä vaihtoehtoa tosin rajoittaa se, että en ole opiskellut pitkää matematiikkaa, mutta tämä asia olisi korjattavissa kohtuullisella vaivannäöllä. Aineenopettajaksi pätevöityminen laajentaisi työmahdollisuuksia ja työn painopiste siirtyisi enemmän aineenhallinnan ja didaktiikan puolelle. No, katsotaan... Ajattelin, että voisin kesällä kokeilla lukea pari ensimmäistä pitkän matematiikan kurssia omatoimisesti. Näistä saattaisi olla apua myös fysiikan opiskelussa, joten hukkaan matematiikan opiskelu tuskin menee, vaikka varasuunnitelma ei ottaisikaan tuulta alleen. 

Jälkipyykkiä vol. 2

Päätin ennen koetta, että sen tehtyäni unohdan koko jutun ja ryhdyn valmistautumaan muutaman viikon kuluttua koittavaan kesälomaan, enkä mietikään mitään hakuprosessiin liittyvää ennen tulosten tulemista. No, asiasta irrottautuminen ei näköjään olekaan niin helppoa kuin kuvittelin. Ainoastaan vastausanalyysiä en ole avannut, mutta muuten olen roikkunut Älyvuodossa, lukenut muiden blogeja ja ajatukset ovat edelleen pyörineet aiheen ympärillä jatkuvasti. En ole tästä viitsinyt suotta ahdistua - kun koko kevät meni pääsykokeeseen valmistautuessa, ei varmasti ole ihme, että siihen liittyvät ajatukset vellovat mielessä aikansa ja niille täytyy antaa tilansa.

Saavuin Turkuun edellisenä iltana ja todettuani, että hotellihuoneen lämpömittari näytti 36 astetta, eikä ilmastointia ollut, pistin lenkkarit jalkaan ja lähdin kävelylle. Vaeltelin ympäri kaupunkia, kävin katsomassa koepaikan, otin valokuvia ja istuskelin Tuomiokirkon rappusilla ihailemassa maisemia. Tuntui kuin olisin ollut kaupunkilomalla Keski-Euroopassa, en suinkaan tulossa kesken työviikon käymään pääsykokeessa... Yön nukuin huonosti - eikä ihme, kun huone oli kuin sauna - mutta aamulla olo oli silti kohtuullisen pirteä ja heräsin aamiaiselle jo kuudelta. Päädyin lopulta menemään koepaikalle bussilla, vaikka olin edellisiltana katsonut kävelyreitin valmiiksi. Lähinnä pelkäsin sitä, että käveltyäni kolme kilometriä rinkka selässä olen ihan kuumissani ja koepaikalla ei olekaan ilmastointia...

ICT-talo, jossa koe pidettiin, oli kuitenkin todella miellyttävä (ja ilmastoitu) rakennus. Paikalla oli vain hammaslääketieteeseen hakijoita, yleisen hakijat tekivät kokeensa jossain muualla, joten ruuhkaa ei ollut. Ensisijaisia hakijoita Turkuun taisi olla karvan verran alle 300 ja saliin näytti jäävän useampia tyhjiä paikkoja. Istumapaikalla oli hyvin tilaa ja oman paikan vieressä olevaa pöytää sai hyödyntää eväille ja kirjoitusvälineille. Olin unohtanut ostaa korvatulpat, mutta se ei haitannut lainkaan - en muista kuulleeni mitään ärsyttäviä ääniä koko kokeen aikana. Kerran nousin ylös kun päästin keskemmällä riviä istunutta vessaan. Itse en vessaan ehtinyt ja eväänikin - banaanin, suklaapatukan ja pähkinät - söin vasta päästyäni salista pois. Kokeen jälkeen minulla oli pari tuntia aikaa ennen bussin lähtöä, joten menin intialaiseen ravintolaan syömään ja tein vielä pienen kävelylenkin Turkua ihaillen. Päätin, että tänne pitää tulla lomalla uudelleen ihan turistimielessä. 

Eilen selvisivät myös lopulliset todistuspisteeni. Fysiikasta tuli E, jota osasin odottaakin. Koska myös biologiasta sain syksyllä E:n, pisteisiin ei tullut muutosta eli niitä on kasassa 31/36. Nyt minulla on fykebi-kolmikosta kirjoittamatta enää kemia. Olin ajatellut, että kirjoitan sen keväällä 2019, mutta huomasin, että aikuislukiossa on kesällä kemian kertauskurssi, jossa kurssisisältöjen lisäksi harjoitellaan myös sähköiseen kokeeseen liittyviä jippoja. Päätin siis ilmoittautua kemian kirjoituksiin jo syksyksi 2018. 

Jälkipyykin aika

Pääsykokeesta on kulunut nyt reilu vuorokausi. Fiilikset ovat sen aikana vaihdelleet kovasti. Kun koeaika päättyi, eka tunne oli helpotus - urakka oli valmis ja koska olin lähes tauotta käyttänyt koko viiden tunnin koeajan, tiesin että osasin edes jotain. Muutama tunti kokeen jälkeen iski "laskuhumala" - mieleen alkoi putkahdella huolimattomuusvirheitä ja "voi ei, näin se olisi pitänyt ratkaista"-ajatuksia. Nyt olo alkaa vähitellen normalisoitua, vaikka eilinen suoritus vielä mielessä kummitteleekin. 

Minun mielestäni koe oli vaikea. Biologian kysymyksissä ja monivalinnoissa oli jonkun verran tulkinnanvaraisuutta. Fysiikassa oli ihan kummallinen valovoimakkuus/linssitehtävä (aihealue, johon liittyviä tehtäviä en ole ikinä tehnyt...) ja muutama kaavanjohtamishässäkkä, jotka ovat ainakin minulle supervaikeita. Tehtäviä oli paljon, peräti 19, ja rutiinia todella olisi tarvittu. 

Itse en etukäteen juuri miettinyt mitään koestrategiaa Ajattelin, että aloitan helpoimmista ja yritän vastata kaikkeen jotain, edes muutaman kaavan tai arvon muodossa irtopisteiden toivossa. Selasin tehtävät nopeasti läpi ja kun tajusin, paljonko hommaa on edessä, aloitin vain jostain eli lihassolutehtävästä ja sen jälkeen huiskin alta pois muutkin bilsan tehtävät lukuun ottamatta leukosyytti- ja mehiläistehtäviä. Sitten oli fysiikan vuoro - yllättäen sähkömagnetismin tehtävä tuntuikin helpoimmalta, joten tein sen alta pois ja jatkoin hajoamistehtävään. Kemian omenahappotehtävästä sain myös kiinni nopeasti, mutta sen jälkeen suuntasin monivalintoihin ja hyvä fiilis lässähti - jätin tosi monta vastaamatta miinuspisteiden pelossa. Viimeiseksi yritin saada jotain irti kemian tehtävistä, mutta niissä ei ymmärrys riittänyt edes tehtävänannon sisäistämiseen... Olin kuvitellut, että ehdin lopuksi käymään vielä koetta jotenkin läpi ja "tarkistamaan", mutta yhtäkkiä aikaa oli jäljellä kaksi minuuttia ja ainut, minkä ehdin tarkistamaan oli oma nimi ja sotu... 

En ole käynyt katsomassa mallivastauksia, mutta olen varma, että suorituksellani ei sisään vielä tänä vuonna mennä - arvelen saavani noin sata raakapistettä. Eniten harmittavat pienet huolimattomuusvirheet, joihin tuhrautui arviolta ainakin viiden, ellei useammankin pisteen verran - unohdin mm. hajoamisvakiosta yksikön ja jätin vastaamatta muutamiin monivalintoihin, joiden vastaukset muistin kävellessäni salista pois - mutta huolimattomuuden sijaan omalla kohdallani homman ratkaisi varmasti heikko kemian osaaminen ja ylipäätään kokemattomuus pääsykoetyyppisten soveltavien tehtävien ratkaisemisessa. Huolimattomuusvirheet olisi ehkä voinut estää sillä, että olisin jättänyt suosiolla muutamat vaikeimmat tehtävät kokonaan yrittämättä ja käyttänyt sen ajan tarkistamiseen. Omasta osaamattomuudesta harmitti eniten ympäristömyrkky- ja leukosyyttitehtävät - ne olisi vaan pitänyt muistaa, mutta tuntui kuin olisi lottokuponkia täytellyt... 

Eilen illalla fiilis oli luokkaa "ei enää ikinä", mutta niin vaan on mieli sopeutuvainen, sillä tänään ilmoittauduin jo kiltisti kemian yo-kertauskurssille, joka alkaa elokuussa :D . Kesäkuun aion pitää lomaa, mutta heinäkuussa alkaa valmistautuminen toiselle kierrokselle. 

Viikko 19

VIIKKO 19

ma: biologia 3 h, kemia 1 h

ti: biologia 1,5 h, kemia 0,5 h

ke: biologia 0,5 h

to: biologia 2 h, kemia 1,5 h

pe: biologia 1 h

la: biologia 3 h, kemia 1,5 h

su: fysiikka 2,5 h, biologia 2 h

yhteensä 20 h

Tule jo koepäivä, tule! Nyt alkaa olla paukut niin loppu, että haluan päästä oksentamaan kaiken pääni sisällä olevan tiedon paperille.. Tällä viikolla opiskelu on tuntunut melko löyhänpuoleiselta, vaikka toisaalta olen säntillisesti kerrannut biologiaa ja sen osalta jotain on ehkä jäänytkin päähän. Kirjoihin tarttuminen on tuntunut todella tahmealta ja olen erittäin tyytyväinen, että urakka on kohta ohi.

Toivoin, että jaksaisin paahtaa tämän viikon ennätyspitkiä päiviä, mutta toisin kävi - keskittymiskyky on ihan nollissa ja huolestuin, miten ihmeessä jaksan tehdä tehtäviä viiden tunnin ajan muutaman päivän kuluttua, jos olo on jo nyt kuin kaikkensa antanut. Minulle (ja varmaan monelle muullekin) käy usein näin ennen h-hetkeä - tuntuu, ettei mistään saa enää otetta. Olen kerrannut nippelitietoja, tehnyt vanhojen pääsykokeiden monivalintoja, kerrannut fysiikan ja kemian teoriaa, laskenut helppoja laskuja - kaikenlaista pikkusilppua sieltä täältä. Opiskelua ei suinkaan ole helpottanut se, että täällä on ollut koko viikon ihan mahtava sää ja lämpömittari näyttää poikkeuksetta yli 20 asteen lukemia päivittäin. 

Tänään oli viimeinen lukupäivä. Maanantaina ja tiistaina en ajatellut tehdä enää mitään - lähinnä yritän keskittyä lepäämään ja nukkumaan hyvin. Yritän kerätä voimia sen verran, että jaksan puristaa sen viisi tuntia täysillä. 

Tuskastuneisuus ja keskittymättömyys heijastelee varmaan jonkinlaista koejännitystä, mutta toistaiseksi olen nukkunut yöni rauhassa. Epäilen varsinaisen jännityksen tunteen nousevan viimeistään koepäivän aamuna ja se kestää varmasti siihen saakka, että koepaperit on käännetty oikein päin ja näen, mitä tuleman pitää. 

Tämä taitaa olla viimeinen postaukseni ennen koetta. Palataan jälkipyykin pariin sitten loppuviikosta. Onnea ja menestystä kohtalotovereille - kohta se on ohi :) ! 

Mitä jos

En ole pääsykokeeseen valmistautuessani juuri käyttänyt aikaa spekulointiin. En tarkalleen tiedä, kuinka monta paikkaa kilvassa on tavoiteltavana meille ei-tuoreille ylioppilaille. En muista, paljonko pisteitä on vaadittu sisäänpääsyyn viime vuonna, saati pohtinut tulevien vuosien uudistuksia. Olen opiskellut sillä ajatuksella, että teen sen minkä ehdin ja jaksan ja se riittää mihin riittää. Ainoastaan alkupisteeni olen laskenut, mutta en ole selvillä, miten suuri hyöty niistä laskennallisesti on. Koska en ole ehtinyt tehdä harjoituskokeita, minulla ei ole hajuakaan siitä, mikä tasoni on - käsitykseni perustuu vain omaan perstuntumaan ja sekin vaihtelee päivittäin aallonpohjalta huipulle sen mukaan, miten opiskelu sujuu.

Mitä lähemmäs koe tulee, sitä useammin mielessä on käynyt, onko opiskelu ollut pelkkää ajanhukkaa. Olen käyttänyt tähän aikaani yli vuoden. Jos pisteet eivät riitä sisäänpääsyyn, uskon selviäväni siitä, että en saanut opiskelupaikkaa - enemmän olen harmissani siitä, että epäonnistuin. Kamalinta olisi, jos saisin kokeesta vain muutaman pisteen. Muutaman pisteen päähän jääminen sisäänpääsyrajasta kertoisi, että lähellä vaadittua tasoa ollaan jo, mutta rehellisesti sanottuna pelkään eniten sitä, että saatuani koepaperit nenäni eteen en ymmärrä mistään mitään.

Sen olen kuitenkin päättänyt, että olivat pisteeni mitkä tahansa, aion ensi keväänä hakea vielä uudestaan. Ensi vuoden sotasuunnitelmaa olen hahmotellut sen verran, että se pitänee sisällään Mafynetin lisenssin uusimisen, kemian ylioppilaskirjoitukset ja mahdollisesti biologian ja/tai fysiikan korottamisen.

Olen onnekas sen suhteen, että elämäni ei muutu käytännössä mitenkään, jos opiskelupaikkaa ei irtoa. Siinä on jopa hyviä puolia - pystyn seuraavan vuoden ajan säästämään rahaa opiskeluvuosia varten, saan rauhassa valmistautua seuraavaan koitokseen ja vieläpä ihan erilaisella pohjalla kuin tänä vuonna. Tästä vuodesta suurin osa on mennyt uusien asioiden haltuunottoon - nyt kaikki vaadittavat asiat on kohdattu ainakin kerran. Lisäksi vältyn hankalilta ja suurilta päätöksiltä, kuten asunnon myyminen ja virkavapaan hakeminen. Ensi vuodeksi nykyisessäkin työssä on luvassa uusia, mielenkiintoisia juttuja, joissa on varmasti antoisaa olla mukana. 

Niin, onko tämä lukeminen ollut siis turhaa? Ei ole. Vaikka osaamiseni ei riittäisi opiskelupaikkaan, olen silti edistynyt valtavasti. Olen suorittanut yhteensä neljätoista lukiokurssia, kaikki kiitettävin arvosanoin ja täydentänyt yo-tutkintoani kahdella aineella, joista molemmista arvosanoina eximiat - ja tämän kaiken olen hoitanut kokopäivätyön ohessa. Olen joutunut käyttämään aivojani ja ponnistelemaan, mikä on yleisesti tehnyt minusta sitkeämmän ja antanut itseluottamusta, joka on viime vuosina ollut erinäisistä syistä kadoksissa. Opiskelutaitoni ovat kehittyneet huomattavasti ja olen myös oppinut taitavaksi aikatauluttajaksi ja organisoijaksi.

Rohkeasti siis kohti tulevaa - elämä jatkuu pääsykokeen jälkeenkin!

Viikko 18

VIIKKO 18

ma: biologia 4 h, kemia 3 h

ti: biologia 1 h, fysiikka 2 h, kemia 2,5 h

ke: biologia 1,5 h, kemia 1,5 h

to: biologia 0,5 h

pe: biologia 1 h

la: biologia 1,5 h, fysiikka 3 h

su: biologia 2 h, kemia 3 h

yhteensä 26,5 h

Tällä viikolla laskin vielä jonkun verran kemian ja fysiikan laskuja, mutta pääpaino on ollut biologian kertaamisessa. Laskeminen on tuntunut turhauttavalta - tiedän, mitä en osaa riittävän hyvin, mutta aika ei enää riitä niiden opetteluun vaan nyt täytyy vain kylmäpäisesti kerrata. Koealue on niin laaja, että sen täydellinen osaaminen kokonaisuudessaan tuntuu aika mahdottomalta. Pääsykokeessa sattumallakin on oma osuutensa.

Minun painajaiskokeeni sisältäisi tehtäviä esimerkiksi vinosta heittoliikeestä, vaihtovirrasta, alkionkehityksestä ja bioteknologian tutkimusmenetelmistä. Olen myös tosi huono kaikenlaisessa kaavanjohtamisessa ja matemaattisessa soveltamisessa. Unelmakokeessani olisi puolestaan paljon mekaniikkaa, lämpölaskuja, säteilytehtäviä, pH-laskuja ja biologiasta esimerkiksi hormoneihin tai solun toimintaan liittyviä nippelitietojuttuja. Toivon myös, että koe olisi mahdollisimman monipuolinen, tehtävät olisivat toisistaan erillisiä ja niitä voisi minun puolestani olla käytettävissä olevaan aikaan nähden paljon. Olen melko nopea, jos vaan pääsen käsiksi siihen mitä kysytään - sen sijaan kovin tulkinnanvaraisten tehtävänantojen kanssa ryhdyn helposti ajattelemaan liian monimutkaisesti ja teen hölmöjä virheitä. Toivon myös, että koe pysyttelee selkeästi lukion oppimäärässä, sillä en ole opiskellut mitään sen ulkopuolelta. Näin lonkalta heittäisin, että aihealueista osaan parhaiten biologiaa, toiseksi parhaiten fysiikkaa ja suurin heikkouteni on kemia. 

Viimeinen viikko ennen koetta kuluu biologian, kemian ja fysiikan teorioita kerratessa. Lisäksi olen tehnyt lyhyen listan aiheista, joihin liittyviä tehtäviä aion tehdä muutaman. Nyt vähän harmittaa, etten ole tehnyt muistikortteja tärkeimmistä asioista - niistä olisi nyt iso apu. No, ensi vuonna sitten... 

Viikko 17

VIIKKO 17

ma: fysiikka 3 h, biologia 1,5 h

ti: fysiikka 3 h, biologia 2 h

ke: biologia 1 h

to: biologia 1 h

pe: biologia 1 h

la: kemia 2 h, biologia 2 h

su: kemia 1 h, biologia 4,5 h

yhteensä 22 h

Nyt se sitten iski, turhautuminen nimittäin. Viime viikolla tuntui siltä, että koetta voisi lykätä pari kuukautta eteenpäin, mutta tällä viikolla olen vain toivonut sen tulevan mahdollisimman nopeasti. Päätä särkee, olkapäätä särkee, väsyttää... Haluan vain päästä tekemään koko homman alta pois ja tehdä jotain muuta kuin opiskella. Mafynetti ahdistaa, sillä tekemättömiä tehtäviä on paljon, enkä ole sen mukaan lähelläkään sitä tasoa, millä pitäisi olla. Tämä ei tietenkään ole ohjelman syytä, eikä itsenikään - kaikkien tehtävien tekeminen ja käyrillä pysyminen ei olisi ollut lähtötasoni ja aikatauluni huomioon ottaen realistinen tavoite. 

Tällä viikolla olen työstänyt biologiaa. En ole biologian kirjoihin juuri koskenut syksyn kirjoitusten jälkeen. Yllättävän hyvin perusasiat tuntuvat silti olevan mielessä. Nyt yritän seuraavan parin viikon aikana opetella nippelitietoa oikein urakalla... Saa nähdä, riittääkö aika siihen. Epäilen kuitenkin, että jos olisin yrittänyt opetella jotain kasvihormonien nimiä tammikuussa, olisin varmasti unohtanut ne jo kokonaan. 

Tällä viikolla himmailin muutaman päivän ihan tarkoituksellisesti. Töissä oli muutama pitkä ja raskas päivä ja halusin kerätä voimia pitkään viikonloppuun, sillä minulla on vapaapäiviä myös maanantai ja tiistai. 

Koepäivää ajatellen kaikki on valmista. Varasin itselleni hotellihuoneen ja bussiliput, laskin ja varalaskin on hankittu ja kirjoitusvälineitä löytyy omasta takaa vaikka kuinka. Vaikka en ole ehtinyt tehdä harjoituskokeita, olen jossain määrin tietoinen omista kompastuskivistäni. Minulla on paha tapa suhtautua tehtäviin mustavalkoisesti "osaan-en osaa"-tyylillä. Kun miellän tehtävän "liian vaikeaksi", en välttämättä yritä tehdä sitä kunnolla. Saatan tehdä sitä vähän sinne päin ja loppujen lopuksi käy niin, että olen lähtenyt ratkaisemaan sitä aivan oikealla tavalla,  mutta lopettanut vain kesken tai tehnyt hölmöjä huolimattomuusvirheitä, koska "en mä tätä kuitenkaan osaa". Nyt yritän psyykata itseäni siihen, että jokaista pääsykoetehtävää lähden tekemään ihan tosissani, enkä kompastu siihen, että ajattelen niiden olevan liian vaikeita. Jos en muuta niin ainakin tehtävänannon arvot ja aiheeseen sopivat kaavat osaan kyllä kirjoittaa. 

Seuraavalla viikolla aion vielä laskea Mafynetin fysiikan ja kemian laskurutiinitehtäviä eteenpäin. Viimeisellä kokonaisella viikolla keskityn "pikakelaukseen" eli koko koealueen keskeisten asioiden läpikäymiseen kertausmielessä.