VIIKKO 17
ma: fysiikka 3 h, biologia 1,5 h
ti: fysiikka 3 h, biologia 2 h
ke: biologia 1 h
to: biologia 1 h
pe: biologia 1 h
la: kemia 2 h, biologia 2 h
su: kemia 1 h, biologia 4,5 h
yhteensä 22 h
Nyt se sitten iski, turhautuminen nimittäin. Viime viikolla tuntui siltä, että koetta voisi lykätä pari kuukautta eteenpäin, mutta tällä viikolla olen vain toivonut sen tulevan mahdollisimman nopeasti. Päätä särkee, olkapäätä särkee, väsyttää... Haluan vain päästä tekemään koko homman alta pois ja tehdä jotain muuta kuin opiskella. Mafynetti ahdistaa, sillä tekemättömiä tehtäviä on paljon, enkä ole sen mukaan lähelläkään sitä tasoa, millä pitäisi olla. Tämä ei tietenkään ole ohjelman syytä, eikä itsenikään - kaikkien tehtävien tekeminen ja käyrillä pysyminen ei olisi ollut lähtötasoni ja aikatauluni huomioon ottaen realistinen tavoite.
Tällä viikolla olen työstänyt biologiaa. En ole biologian kirjoihin juuri koskenut syksyn kirjoitusten jälkeen. Yllättävän hyvin perusasiat tuntuvat silti olevan mielessä. Nyt yritän seuraavan parin viikon aikana opetella nippelitietoa oikein urakalla... Saa nähdä, riittääkö aika siihen. Epäilen kuitenkin, että jos olisin yrittänyt opetella jotain kasvihormonien nimiä tammikuussa, olisin varmasti unohtanut ne jo kokonaan.
Tällä viikolla himmailin muutaman päivän ihan tarkoituksellisesti. Töissä oli muutama pitkä ja raskas päivä ja halusin kerätä voimia pitkään viikonloppuun, sillä minulla on vapaapäiviä myös maanantai ja tiistai.
Koepäivää ajatellen kaikki on valmista. Varasin itselleni hotellihuoneen ja bussiliput, laskin ja varalaskin on hankittu ja kirjoitusvälineitä löytyy omasta takaa vaikka kuinka. Vaikka en ole ehtinyt tehdä harjoituskokeita, olen jossain määrin tietoinen omista kompastuskivistäni. Minulla on paha tapa suhtautua tehtäviin mustavalkoisesti "osaan-en osaa"-tyylillä. Kun miellän tehtävän "liian vaikeaksi", en välttämättä yritä tehdä sitä kunnolla. Saatan tehdä sitä vähän sinne päin ja loppujen lopuksi käy niin, että olen lähtenyt ratkaisemaan sitä aivan oikealla tavalla, mutta lopettanut vain kesken tai tehnyt hölmöjä huolimattomuusvirheitä, koska "en mä tätä kuitenkaan osaa". Nyt yritän psyykata itseäni siihen, että jokaista pääsykoetehtävää lähden tekemään ihan tosissani, enkä kompastu siihen, että ajattelen niiden olevan liian vaikeita. Jos en muuta niin ainakin tehtävänannon arvot ja aiheeseen sopivat kaavat osaan kyllä kirjoittaa.
Seuraavalla viikolla aion vielä laskea Mafynetin fysiikan ja kemian laskurutiinitehtäviä eteenpäin. Viimeisellä kokonaisella viikolla keskityn "pikakelaukseen" eli koko koealueen keskeisten asioiden läpikäymiseen kertausmielessä.
Voi tuo mustavalkoinen "osaan-en osaa"-tyyli kuulostaa niin tutulta... Harjoituskokeissa olen päässä ajatellut, että näin tämä voisi mennä, mutta sitten todennut vastaukseni todennäköisesti olevan väärin ja jättänyt kirjoittamatta kaikkea paperille. Jälkikäteen on sitten saanut hakata päätä seinään, että miksi ei kirjoittanut. Täälläkin ahdistaa Mafynetti tällä hetkellä. Välillä kuitenkin huomaa, että on tässä kevään aikana edes jotakin oppinut, vaikka edistymiskäyrät eivät pitkällä olekaan. Tsemppiä ja kohta se on ohi tältä keväältä :)
VastaaPoistaOlen vakaasti päättänyt, että en kokeessa jätä mitään vastaustilaa tyhjäksi vaan kirjoitan epävarmatkin asiat ylös. Jostain se ratkaiseva piste voi tulla. Mä olen aina ollut tosi huono vastaamaan, jos en osaa täydellisesti. Matematiikan yo-kokeessa tein vain kuusi tehtävää hölmöyksissäni - en mielestäni osannut vastata enää muihin. Jälkikäteen ajateltuna olisin hyvinkin osannut niistä sen verran, että olisin saanut jotain irtopisteitä ja paremman arvosanan... Tsemppiä sinullekin! Kohta urakka saa päätöksen!
Poista