Kohti kolmatta jaksoa

Toinen jakso aikuislukiossa on nyt saatu päätökseen. Tässä jaksossa opiskelin kaksi fysiikan kurssia (liike ja voima & sähkömagnetismi) ja yhden kemian (metallit ja materiaalit). 

Sähkömagnetismin kurssin jätin heti aluksi syrjään, sillä en saanut kurssikirjaa käsiini mistään. Minulla toki oli sähkömagnetismin kirjoja muutama hyllyssä, mutta halusin saman mitä opettajakin käytti, sillä hän antaa aina mallivastaukset kirjan tehtäviin. Päätin, että keskityn muihin kursseihin sen ajan kun odottelen kirjaston varausta saapuvaksi. Sain kirjan käsiini alle kaksi viikkoa ennen kurssikoetta ja en juuri ehtinyt siihen keskittyä, sillä kaksi muuta kurssia veivät aikaa niin paljon. Päätin panostaa ensisijaisesti niihin, koska olin pysynyt niissä hyvin mukana koko jakson ajan. Lykkäsin sähkömagnetismin kurssin suorittamista parilla viikolla eteenpäin rästitenttipäivään. Rästitentti oli eilen - se ei mennyt hyvin, mutta sen verran uskon osanneeni, että arvosana on varmasti hyväksytty.

Kolme kurssia työn ohessa oli aika tiukka paketti. Jo pelkästään oppitunteihin ja kotitehtäviin kulunut aika työllisti viikon aikana reilusti yli kymmenen tuntia. Kolmas jakso alkoi viime viikolla ja samanlainen kolmen kurssin setti olisi vielä edessä. Nyt alkoivat FY7 (aine ja säteily) ja FY5 (jaksollinen liike ja aallot) ja KE5 (reaktiot ja tasapaino). FY5-kurssin asia on minulle pitkälti ennestään tuttua, sillä suoritin keväällä vanhan OPS:n mukaisen FY3-kurssin. Uutena asiana tulee vain pyörimis- ja ympyräliike. Vanhat OPS:n mukainen vitoskurssi jää minulta kokonaan suorittamatta, koska aikuislukion kurssit ovat siirtyneet jo uuteen opetussuunnitelmaan, mutta onneksi osa asioista on upotettu muiden kurssien sisään.

Kolmosjakson tenttiviikko on heti helmikuun alussa ja silloin päättyy minun urakkani aikuislukiossa (kurssien osalta - yo-kirjoitukset ovat toki vielä edessä maaliskuussa)! Uskomattoman nopeasti vuosi kuluu - aloitin nimittäin aikuislukion opiskelijana helmikuussa 2017.  

Huonot (opiskelu)tapani

Olen hiljaa mielessäni syksyn aikana listannut omia opiskeluun liittyviä sudenkuoppiani. Ehkä huonojen tottumusten muuttaminen on asteen verran helpompaa, jos ne kirjoittaa näkyväksi?

Aloittamisen vaikeus. Olen mestari lykkäämään opiskelun aloittamista. Täytän ensin tiskikoneen. Katson nopeasti Facebookin. Oho, se onkin jo kymmenen yli, vaikka tasalta piti aloittaa. No, aloitan varttin yli. Oho, kaksikymmentä yli jo. No, ihan sama sitten lykätä aloittamista puoleen... 

Lopettamisen vaikeus. Liittyy vahvasti edelliseen ongelmaan. Olen aina ollut impulsiivinen opiskelija - saatan innostuessani lukea tai laskea kolmekin tuntia putkeen. Tässä piilee kuitenkin se ongelma, että vaikka tuo kolmetuntinen menisi yllättävänkin sujuvasti, sen jälkeinen tauko venyy, koska koen olevani liian väsynyt aloittamaan uudestaan. Olen nyt jaksottanut lukemistani niin, että 50 minuuttia opiskellaan ja sitten on 5-10 minuutin tauko. Tämä auttaa siihen, että tauolta palaaminen kirjojen ääreen ei tunnu niin vastenmieliseltä.

Putkiaivoisuus. Liittyy myös edelliseen. Kun keskityn johonkin, minun on vaikea irrottautua siitä. Tauon aloittaminen on vaikeaa, jos joku tehtävä on kesken ja toisaalta tauon jälkeen kestää hetken ennen kuin "kone käynnistyy". Aluksi tein niin, että tein ennen tauon pitämistä käsillä olevan laskun loppuun, mutta nyt olen harjoitellut sitä, että keskeytän työskentelyn kun on tauon aika ja palaan asiaan kun opiskeluaika jatkuu. Toivon tämän kehittävän jonkinlaista joustavuutta ja kykyä palautella asiat nopeasti takaisin mieleen. Tämä ongelma heijastuu myös muille elämän osa-alueille - tuppaan helposti "unohtamaan" esimerkiksi liikkumisen, terveellisen ruokavalion tai muut tärkeät asiat kun keskityn vain lukemiseen. Toimii myös toisin päin - kun on muuta meneillään, tuntuu jotenkin mahdottomalta käyttää edes puolta tuntia päivässä opiskelemiseen. Takaraivossa on ehkä jokin ajatus siitä, että jos jotain ei pysty tekemään täysillä niin ei kannata tehdä sitten mitään. 

Väsymys. Tai oikeastaan se, että ei tee sille mitään. Joskus olisi vaan fiksumpaa mennä nukkumaan iltakahdeksalta kuin selata puolihuolimattomasti kirjoja, saati tuijottaa televisiota fysiikan kirja sylissä, nollat taulussa. 

Emmätajuu-syndrooma. Voi kutsua myös heikoksi epämukavuudensietokyvyksi, johtaa helposti vaikeiden tehtävien välttelyyn ja mukavuusalueella pysymiseen. Oman osaamisen äärirajoilla on äärimmäisen epämukavaa liikkua. Tuntuu todella turhauttavalta huomata putoavansa kärryiltä. Minun on usein erittäin vaikea tarttua itselleni haastaviin asioihin, teen mieluiten sitä mitä parhaiten osaan - mikä on kai aika tyypillistä. Yritän tsempata itseäni miettimällä, että asiat aukeavat kyllä kun niihin jaksaa sinnikkäästi palata uudelleen ja uudelleen. 

Keskittymiskyvyttömyys. Olen mahdottoman huono keskittymään. Olen oppijana nopea oivaltamaan, mutta äärimmäisen huono keskittymään ja puurtamaan tasaisesti. Ajatukseni karkaa helposti ja olen hyvin herkkä ulkopuolisille ärsykkeille. Suorituskykyni vaihtelee tämän takia todella paljon. Hyvässä flow´ssa saan paljon aikaiseksi ja osaan vaikka mitä - heikolla hetkellä sitten takeltelen yksinkertaisuuksienkin kanssa.  

Kakkosjakso paketissa (melkein)

Maanantaina ajattelin, että kunhan tämän viikon saan pakettiin niin nostan itselleni hattua. No, hatusta ei havaintoa, mutta nyt rentoudutaan ja vietetään perjantai-iltaa teejoulukalenterin ensimmäisen luukun ja piparkakkujätskin parissa - ja sen olen ansainnut! 

Tällä viikolla oli hurjat kolme koetta. FY4 ja KE4 menivät mielestäni ihan mukavasti, vaikkei pisteistä tietysti vielä ole tietoa. Mekaniikan kanssa tein kyllä tosi paljon töitä koko jakson ajan -  kurssi oli mielenkiintoinen, mutta tietyt osa-alueet koin haastaviksi. Kemian osalta opiskelutahtini oli hieman löysempi ja loppujen lopuksi kokeeseen kertaaminenkin jäi vähemmäksi kun kerta kaikkiaan aika loppui kesken. Koe meni kuitenkin mielestäni hyvin.

Sähkömagnetismin kokeen kanssa päädyin eriskummalliseen ratkaisuun - palautin tyhjän paperin ja menen kokeilemaan rästitenttiä parin viikon päästä. Uskon, että olisin saanut kokeesta hyväksynyt arvosanan, mutta valmistautuminen jäi puolitiehen kun sain kurssikirjan kirjastosta vasta reilu viikko sitten. En juuri ole käynyt oppitunneilla, koska kirjattomana ne tuntuivat turhilta. Olisin tietysti voinut harjoitella jollain muulla kirjalla, sillä omistan vastaavan toisesta sarjasta, mutta halusin nimenomaan tämän tietyn kurssikirjan käsiini, sillä minulla on siihen opettajalta saadut mallivastaukset. Epäilen, että jos olisin ropeltanut kokeesta läpi nykyisillä tiedoillani, saisin tuskin puristettua itsestäni seuraavan parin viikon aikana irti sen vertaa, että ottaisin haltuun ne asiat, joita sähkömagnetismista ovat pimennossa. Rästitentti kalenterissa lisää kummasti motivaatiota tarttua laskimeen. Sähkö(magnetismi) tosin ei aiheena ole oma suosikkini sitten lainkaan... 

Seuraava jakso ehtii alkaa vielä ennen joulua - siellä luvassa ainetta ja säteilyä, jaksollista liikettä ja aaltoja sekä reaktioita ja tasapainoa. Opiskelen fysiikan kursseja uuden opsin mukaisesti ja tuo jaksollinen liike ja aallot menee todennäköisesti osittain päällekkäin aiemmin suorittamani vanhan opsin mukaisen FY3-kurssin kanssa. Tammikuun lopussa pitäisi viimeisten lukiosuoritusten olla valmiina - eräänlainen etappi sekin. 

Yo-kirjoitusten tulokset

Ehdin jo luonnostella postausta aiheesta heikot kohtani opiskelijana, mutta palataanpa hetkeksi syksyn ylioppilaskirjoituksiin.

Aikuislukio tiedotti alkuviikosta, että tulosten pitäisi olla Wilmassa aamukymmeneltä perjantaina. Ehdin autuaasti jo unohtamaan koko asian, kunnes töissä taukoa pitäessäni iltapäivällä se pompsahti mieleeni. Kun avasin Wilman ja näin pisteeni, mielialani kohosi hetkellisesti korkealle - alustavat 40 pistettä oli lautakunnassa noussut 43 pisteeseen ja arvosanana oli toivomani eximia. Olin jännittänyt kovasti sitä, että pisteeni eivät riittäisi, sillä koe oli mielletty helpoksi ja pisterajojen povattiin nousevan. Ehdin hetken leijua, kunnes päätin vilkaista, miten korkealle laudaturin raja mahtoi yltää. No, sepä oli 44 pistettä. Kohonnut mielialani valahti hetkeksi aallonpohjalle... Yksi piste. 

Pienen hetken harmittelin asiaa mielessäni, mutta aika nopeasti pettymys haihtui pois. Rehellisesti sanottuna - olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni. Aloitin kuitenkin biologian opiskelun nollasta kesäkuun puolivälissä ja kolmessa kuukaudessa sain tietoni näinkin hyvälle tasolle. Nyt lähtöpisteitä on kasassa 31/36. Niiden merkitys on tietysti häviävän pieni, mutta itseluottamusta ja motivaatiota on syytä repiä jokaisesta potentiaalisesta lähteestä :D . 

Marraskuun viikonloput ovat olleet sosiaalisesti poikkeuksellisen aktiivista aikaa - olen käynyt kahdesti keikalla, juhlinut ystävän pyöreitä vuosia ja ensi perjantaina on vielä luvassa työnantajan järjestämät pikkujoulut. Olen antanut itselleni luvan vuodenvaihteeseen asti nauttia vapaa-ajasta niin paljon kuin mahdollista, sillä tammikuusta alkaen aion keskittyä ensisijaisesti opiskeluun ja tämä tarkoittaa sitä, että kaikenlaisista muista riennoista tingitään.  

Toki olen koko syksyn ajan opiskellut tasaiseen tahtiin. Olen pystynyt työn ohessa ylläpitämään reilun kymmenen tunnin viikkotuntitahtia. Käytännössä tämä on tarkoittanut aikuislukion oppitunteja ja kotitehtäviä sekä Mafynettiä. Aikaa on jäänyt hyvin muullekin elämälle ja jos olisin suunnitellut ajankäyttöni tarkemmin, olisin varmasti pystynyt nostamaan viikottaista opiskeluaikaa. Olen kuitenkin halunnut tarkoituksella pitää määrän kohtuullisena, jotta jaksan varmasti paahtaa loppuun asti. Kun nyt meneillään oleva aikuislukion jakso päättyy, on aika tehdä pieni välitsekkaus lukusuunnitelmaan ja kiristää tahtia. 

Ensifiilikset Mafynetistä

Itseopiskelumateriaali Mafynetti 2 saapui postissa minulle jo heinäkuussa. Olen ehtinyt käyttää sitä nyt muutaman kuukauden. 

Mietin pitkään, onko Mafynetti minulle sopiva materiaali ylipäätään. Olin nimittäin saanut siitä  kuvan, että se sopisi parhaiten henkilölle, jolla on jo hallussa lukion oppimäärä kokonaisuudessaan. Päätin kuitenkin ottaa tässä riskin, sillä olen opiskellut bilsasta omatoimisesti kaikki viisi kurssia ja kemiastakin yli puolet. Ainoastaan fysiikasta suurin osa kursseista on vielä opiskelematta. Mafynetti oli varteenotettavin vaihtoehto siksikin, että asuinpaikkakunnallani ei livekursseja järjestetä. Mietin myös Valmennuskeskuksen Koti-kurssia, mutta päädyin Mafynettiin lopulta sen edullisemman hinnan vuoksi. 

Mafynetti-sovellus on yksinkertainen - ei mikään visuaalinen ilotulitus, mutta selkeä ja helppo käyttää. Luin aluksi läpi opiskelutekniikkaan liittyvät asiat ja pyrin noudattamaan mahdollisimman hyvin ohjeita, jotka liittyvät tehtävien suoritusjärjestykseen. Vaikka moni opiskelutekniikkaan liittyvä asia on itselle aiemman koulutukseni puolesta tuttu, ei suutarin lapsella ole kenkiä tässä tapauksessa... 

Aloitin opiskelun biologian yo-kurssista (jonka tehtävät näköjään ovat päällekkäisiä lääkiskurssin kanssa) elokuussa yo-kirjoituksiin harjoitellen. Tehtävät ovat selkeitä ja ytimekkäitä, käsitteenmäärittelyä on paljon. Vaikeustaso on sopivassa suhteessa omiin taitoihin - asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä, mutta tehtävissä pääsee sujuvasti eteenpäin. Tein aluksi tehtäviä vihkoon: kirjoitin ensin olemassa olevien tietojeni perusteella vastauksen, katsoin mallivastauksen ja täydensin sitten omaani sen perusteella. Kirjoitin ensin perusteellisemmin, sitten totesin sen vievän hirveästi aikaa ja kirjasin pelkkiä ydinsanoja ja niska-hartiaseudun vihoitellessa jätin kynäpaperihommat pois ja selostin vastauksia ääneen.

Kemian ja fysiikan harjoittelun aloitin biologian kirjoitusten jälkeen eli syyskuun loppupuolella. Muutama tunti opiskelua per päivä tuntuu nostavan käyriä tuskastuttavan hitaasti... Tasapainoilen myös koko ajan lukiokurssien ja Mafynetin kanssa - kotitehtävien tekeminen ja kokeisiin lukeminen ei tietty Mafynetin käyrällä näy. Toisaalta tämä kaksijakoinen systeemi tuntuu nyt sopivalta, sillä lukiokursseilla opiskelen minulle uutta asiaa ja Mafynetin alkupään tehtävät ovat pääasiassa niiltä kursseilta jotka olen opiskellut jo keväällä.

Eniten olen tykännyt kemian lääkiskurssista. Kemia on tähän saakka ollut inhokkini, mutta Mafynetin teoriat ja tehtävät ovat avanneet hyvin solmukohtia. Fysiikka puolestaan tökkii pahasti, alkupäänkin tehtävistä osa tuntuu tolkuttoman vaikeilta. No, yritän ajatella positiivisesti, että kehitystä tapahtuu silloin  kun mukavuusalueelta poistutaan...

Yo-kirjoitusten alustavat tulokset

Syksyn väriloisto kaunistuu päivä päivältä! Kesä ei ilmoillaan häikäissyt, mutta onneksi upea syyskuu paikkasi tilannetta hienosti. 

Sain alustavat ylioppilaskirjoitusten tulokset ja kuten arvelin, koe ei mennyt niin hyvin kuin olisin toivonut. Sain pisteitä 40 ja tämä tarkoittaa, että laudatur meni sivu suun. Eximiaan kuitenkin pitäisi olla mahdollisuudet, ellei sitten lautakunnassa pisteitäni lasketa. Opettaja arveli myös, että koe oli sen verran helppo, että pisteraja voi nousta. Useassa tehtävässä pisteiden menetykset tulivat siitä, että olin vastannut liian tarkasti ja yksityiskohtaisesti eli vastauksissani oli ylimääräistä asiaa. Näin jälkiviisaasti on helppo todeta, että tähän asiaan olisi saattanut auttaa vanhojen yo-kokeiden harjoittelu ja mallivastausten tutkiminen.  

Oli arvosana sitten E tai M, en aio mennä korottamaan. Ensi keväänä biologiassa on jo käytössä sähköiset kirjoitukset, enkä viitsisi käyttää aikaa uuteen koetyyppiin liittyvien "temppujen" opetteluun. Sen sijaan kirjoitan suunnitelmieni mukaisesti ainakin fysiikan ja mahdollisesti myös kemian. Jätän mahdolliset korottelut seuraavalle lukuvuodelle. 

Tässä vielä tiivistetysti kirjoitusten jälkeisen elämän aikaansaannoksia opiskelun osalta:

- Tein kaikki sähköfysiikan rästissä olleet kotitehtävät. Tästä kurssista onkin koe tämän viikon torstaina. En osaa arvioida osaamistani kovin hyvin - välillä tuntuu, että joku elektronin kiihtyvyys sähkökentässä ratkeaa tuosta vaan ja hetken kuluttua tuskastelen jonkun yksinkertaisen virtapiirin äärellä, että mitenkäs tämä homma menikään... 

- Aloitin Mafynetin kemian lääkiskurssin. Ilahduttavaa huomata, että jotain on muistissa viime keväältä - opiskelin siis silloin kurssit 1-3. Pyöristämissäännöt on kuitenkin nyt juurrutettava takaraivoon, niissä tulee virheitä.

- Annoin itselleni kirjoitusten jälkeen lomaa biologian opiskelusta. Suunnittelin panostavani  fysiikkaan ja kemiaan loppuvuoden ajan, mutta pelkään unohtavani bilsan asioista suuren osan, jos en yhtään kertaile niitä. Ehkä varaan viikossa jonkun pienen hetken biologialle, mutta pidän pääpainon fykessä. 

Hengissä ollaan

Huh hei, pitkästä aikaa päivitystä! Syksyn aloitus on ollut melkoista haipakkaa - uuden työn aloitus on verottanut sekä aikaa että voimia ja samalla on pitänyt päntätä syksyn kirjoituksiin. Kirjoitukset selätettiin tänään, joten nyt voi sitten istua alas laatimaan väliraporttia lukuprojektin etenemisestä :D . 

Biologian verkkokurssiopintoni ovat siinä pisteessä, että kurssit 1-2 on suoritettu ja kolmoskurssi on yhtä tehtävää vaille valmis palautettavaksi. En ole kursseihin koskenut sitten elokuun alun, koska halusin treenata kirjoituksiin Mafynetin avulla. Aion kuitenkin suorittaa myös loput biologian kurssit. Olen toki ehtinyt asioita jo lukea sekä lukion oppikirjoista että Mafynetistä, mutta kurssitehtäviä tehdessä tulee sopivasti kertailtua. 

Kemian ja fysiikan opinnot aikuislukiossa jatkuvat jälleen. Tässä jaksossa minulla on vain yksi kurssi fysiikkaa (sähkö), mikä on ihan loistojuttu, koska kaikki opiskeluaika syyskuun puolella on mennyt biologian kimpussa. Tai siis, tästä yhdestä ainoastakin fysiikan kurssista olen tehnyt alle kymmenen tehtävää, mutta yhden kurssin tekemättömät hommat saan todennäköisesti kirittyä vielä kiinni ennen seuraavan jakson alkua. 

Biologian ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen kanssa tuli loppujen lopuksi tolkuton kiire. Laiskistuin loppukesästä ja en pysynyt suunnittelemani aikataulun perässä. Ensimmäiset työviikot loman jälkeen vaativat myös useamman kymmentuntisen päivän ja lukemiseen pääsin kiinni vasta syyskuun alussa - ja aikaa kirjoituksiin olikin enää pari viikkoa. Loppujen lopuksi osa vitoskurssista jäi todella hataralle pohjalle.

Viime viikolla tahkosin bilsaa niin paljon kuin suinkin jaksoin. Harmillisesti viikko ei ollut muun elämän osalta kovin kevyt - siihen mahtui niin hautajaiset kuin lauantaille osunut työpäivän mittainen koulutus. Loppuviikosta tuskastuin kun tajusin, etten millään ehdi käydä läpi kaikkia nelos- ja vitoskurssin asioita niin perusteellisesti kuin halusin. Jätin kylmästi pois geenitekniikan ja alkion/sikiönkehityksen - ja nämä kaksi tietenkin olivat tänään jokerikysymysten aiheita :D . 

Epäonnistuneesta taktikoinnista huolimatta voisin sanoa, että kirjoitukset menivät ihan hyvin lähtökohdat huomioon ottaen. Toukokuussahan sain pääsykokeesta biologiasta vain muutaman raakapisteen ja mitään taustaa mulla ei bilsan opiskelusta ole - vain pakolliset kurssit lukiosta ja niistäkin muistaakseni melko keskinkertaiset arvosanat. Tavoitteeni oli suuruudenhullusti E tai L, koska niiden avulla todistuspisteeni nousisivat melkoisen hyviin lukemiin, mutta tämänpäiväisen suoritukseni perusteella en jaksa uskoa niihin yltäväni. Oma osaaminen kokeessa yllätti positiivisesti, sillä tuskastelin vielä eilen, etten osaa MITÄÄN. Jos nyt joku arvaus pitäisi heittää niin M lienee lähimpänä totuutta. 

Jos jotain tekisin toisin, painottaisin valmistautumisessa yo-kokeeseen enemmän lukiokirjoja Mafynetin sijaan. Huomasin nimittäin, että osasin erinomaisesti vaikka mitä nippelitietoa, mutta asioiden jäsentely ja vastausten rajaaminen tuotti monen kysymyksen kohdalla vaikeuksia. Mutta toisaalta - hyvä kai niitä nippelitietojakin on hallita, sillä pääsykokeessa ei niiltä voi välttyä. 

Alustavia pisteitä on tiedossa kai muutaman viikon sisällä, mutta yritän nyt lähinnä keskittyä unohtamaan koko kokeen, sillä opiskelu ei suinkaan päättynyt tähän vaan nyt täytyisi palata niihin tekemättömiin sähkökurssin kotitehtäviin... 

Arki alkaa

Kesäloma päättyy tähän sateiseen sunnuntaihin. Huomenna alkaa arki. En ole siitä ollenkaan harmissani, oikeastaan kaipaan jo vaihtelua lomailumoodiin. Arki on mukavan rutiininomaista ja siksi omalla tavallaan niin rauhoittavaa. 

Kävin tänään kaupassa tekemässä koko viikon ruokaostokset kerralla. Tätä olen harjoittanut jo muutaman vuoden, mutta aion nyt kokeilla sitä, että tekisin myös ruuat valmiiksi sunnuntaisin. Tai ellen ihan valmiiksi asti, mutta ainakin osittain - paistaisin lihat, pilkkoisin kasvikset ja niin edelleen.  Tänään valmistui kanankoipia, kinkkukiusausta ja jauhelihakastiketta sekä keitettyjä kananmunia aamupuuron kaveriksi. Hyödyntänen varmasti myös aiempaan tapaan Prisman Kauppakassi-palvelua, jossa ostokset tilataan etukäteen netistä ja noudetaan sovittuna aikana. 4,90 €: n hintainen palvelumaksu on mielestäni varsin kohtuullinen kun sillä säästää aikaa vähintään 45 minuuttia, mikä hupenee helposti meidän lähi-jätti-Prismakierroksella. Kassien noutoon aikaa menee noin kolme minuuttia ja ylimääräistä autoiluakaan ei tule kun Prisma on työmatkan varrella. Tilaus kannattaa tehdä kotona täydellä vatsalla niin heräteostoksiltakin välttyy. 

Töihin meno jännittää kahdesta syystä. Aloitan uudessa työpaikassa ja vaikka työ sinänsä on minulle tuttua, oppilasaines on aiempaan verraten hieman erilaista ja lisäksi tulen työskentelemään neljän hengen tiimissä. Toinen jännityksen aihe kohdistuu työtiloihin, sillä aloitamme lukukauden ilmeisesti remontin keskellä, sillä koulun tilat eivät ole ehtineet valmistua kesäloman aikana. Olemme siis homekoulupakolaisina väistötiloissa vuoteen 2019 uuden koulurakennuksen valmistumista odottamassa. Minun luokkani pitäisi olla kutakuinkin kunnossa ja kävinkin paikan päällä kesäkuussa viemässä tavaroitani sinne, mutta en tiedä, mahtaako siellä olla oppilaille pulpetteja tai muita tarpeellisia kalusteita. No, huomenna asia selviää kun aamukahdeksalta täräytän paikan päälle rymsteeraamaan! Toivottavasti siellä on joku muukin, koska minulla ei ole avaimia :D . 

Aikuislukioonkin pitäisi ilmoittautua taas aineopiskelijaksi. Keväällä kävin ahkerasti oppitunneilla. Tulevana syksynä joudun tästä vähän tinkimään, koska minulla on enemmän kemian ja fysiikan kursseja opiskeltavana ja aion paukuttaa tuota Mafynettiäkin samalla. Lisäksi bilsan yo-kirjoituksiin ei ole aikaa kuin puolitoista kuukautta. 

Postauksen kuvat ovat vähän vähemmän sateisilta päiviltä. Kävimme kesän aikana retkeilemässä sekä Seitsemisen että Lauhanvuoren kansallispuistoissa. Retkeilykärpänen taisi puraista, koska haaveilen, että ensi kesänä voisimme mennä Karhunkierrokselle. Sitä ennen olisi varmasti tarpeellista harjoitella jokusia yhden yön reissuja maastossa. Mustikoita en ole ehtinyt kerätä vielä lainkaan kun ne kypsyivät tänä kesänä niin myöhään. Paras keräysaika taitaa olla ensi viikolla. Yritän ehtiä joku päivä metsään. Äiti onneksi lahjoitti jo viisi litraa pakastettavaksi. 

Kaiken kaikkiaan takana on mainio kesäloma ja monenlaisia juttuja ehdimme tehdä. Mieskin oli poikkeuksellisesti lomalla pitkään, koska elelee opiskelija-statuksella vielä syyskuun alkuun asti. Kävimme parin päivän reissulla Ruotsissa ja teimme useampia pieniä päivän mittaisia reissuja kotimaassa. Minä suhasin autolla myös Suomen toiselle laidalle eli Mikkeliin Asuntomessuja kurkistamaan ja sukulaisiakin on ehditty moikata kerran jos toisenkin. Biologian kurssien opiskelu vei luonnollisesti aikaa, enkä ollut ihan niin tehokas, mitä kesän alussa kuvittelin, mutta olen ihan tyytyväinen. Jos olisin vetänyt itseni loman aikana ihan piippuun opiskelemisen kanssa, tuntuisi tosi raskaalta aloittaa työt nyt. 

Ja parastahan tässä on, että kesä ei suinkaan vielä lopu. Elokuussa ja syyskuun alussa on yleensä ollut ihan loistavat säät ja sen jälkeen tuleekin kaunis ruska-aika! 

Viikot 29 & 30

• Ensin kipeä lapa, sitten vielä kipeämpi kylki ja jäätävä pistos rinnassa - lääkärireissun saldona toteamus, että ärtyneet rusto-luuliitokset siellä hangoittelevat vastaan. Hoitona tarvittaessa tulehduskipulääke, paranee kuulemma ajan kanssa. Toivottavasti aika ei ole kovin pitkä... 

• Edellämainittu on hillinnyt opiskeluhommia. Olen pitänyt useamman vapaapäivän ja toistaiseksi luopunut käsin kirjoittamisesta kokonaan.  

• Päädyin sittenkin tekemään BI3-kurssin verkkokurssina ja sen tehtävistä on nyt noin 2/3 valmiina. BI1- ja BI2-kursseista ehdin jo saada arviotkin.   

• Mafynetissä en ole edennyt vaan tehnyt kertaustehtäviä - ja niitähän riittää, koska näköjään en osaa ahkerasta opiskelemisesta huolimatta yhtään mitään :D . Masentavaa huomata, miten äkkiä jotkut asiat katoavat mielestä, vaikka ne olisi muutama viikko sitten osannut hyvinkin yksityiskohtaisesti. 

• BI4-kurssi on aivan kesken. Harmittaa kun en voi kirjoittaa muistiinpanoja käsin ja sen takia ei huvittaisi lukeakaan. Tästä harmituksesta pitäisi päästä jotenkin yli. Mafynetin tehtäviä olen tehnyt kirjoittamisen sijaan puhumalla vastauksia ääneen. Toimii tuskin fysiikassa ja kemiassa... 

• Ensi viikko on viimeinen kesälomaviikko. Seuraava kuluu jo kokonaan töiden parissa ja aiempien vuosien kokemuksella tiedän, että ensimmäiset viikot loman jälkeen ovat raskaimpia Arvelen, etten pysty iltaisin paahtamaan lukuhommien parissa kovin intensiivisesti.

• Ryhtiliike-suunnitelmia seuraaville päiville: BI3-kurssin tehtävät valmiiksi, mafynetin kertaustehtävät samoin ja BI4-kurssia eteenpäin. Viimeinen kurssi jää väistämättä lomanjälkeiseen elämään. 

Tavoitteena terveellisempi elämä

Kuten aiemmin mainitsin, yritän postailla välillä muutakin kuin pääsykoeaiheisia asioita.

Olen viimeisen parin vuoden ajan pyrkinyt terveellisempiä elämäntapoja - osittain siinä onnistuenkin, mutta paljon on vielä tekemistäkin.

Lapsuudestani saakka olen ollut taistellut paino-ongelmien kanssa. Lapsena ja nuorena ongelmat olivat pääni sisällä, olin nimittäin normaalipainoinen ja liikkuva lapsi, mutta en hyväksynyt, etten lyhytjalkaisena ja kurvikkkaana taivu samoihin vaatteisiin pitkäsääristen keijukaisten kanssa. Opiskeluaikana kiloja alkoi oikeasti kertyä vyötärölle ja muistan, miten yöllä kirjoittelin graduani eväänäni mustikkapiirakka ja päätin, että heti kun opinnäytetyöni on valmis, alkaa armoton painonpudotus. Paino nimenomaan sanalla armoton - sen jälkiä siivoilen vielä tänäkin päivänä.

Olin kerännyt elopainoa enemmän kuin aikuisiällä koskaan. En käynyt heti laihdutusprojektini alussa vaa´alla lainkaan, sillä sen lukema ahdisti. Uskalsin punnita itseni ensimmäisen kerran vasta kun housut roikkuivat päällä. Arvelen, että saatoin painaa lähemmäs 85 kiloa, mikä on tietysti aivan liikaa 164-senttiseen varteeni.

Pääsin projektini kanssa hyvään alkuun. Urheilin useita kertoja viikossa ja karsin ruokavaliota reippaalla kädellä. Aloitin lenkkeilyllä kävellen, kunnon kasvaessa pistin juoksuksi ja kun muutin uudelle paikkakunnalle työn perässä, ostin salikortin ja iltapäivät töiden jälkeen kuluivat jumpassa. Usein saatoin illassa vetäistä kaksikin tuntia peräkkäin ja tämän päälle tulivat vielä työmatkat sekä muut kulkemiset kävellen tai pyörällä. Syömisen suhteen punainen lanka olivat kalorit - ruuan laadulla ei niin ollut väliä, saati sitten ateriarytmillä. Koska urheilemisen jälkeen en yleensä ollut nälkäinen, saatoin jumppamaratonien päälle juoda vain litran vettä ja jättää palautumisen näkökulmasta äärimmäisen tärkeän aterian syömättä. Noin vuodessa olin pudottanut painoa yli 25 kiloa ja olin hoikempi kuin aikuisiällä ikinä.

Hoikasta kropasta huolimatta aloin voida huonosti. Päätä särki koko ajan, olin väsynyt, tokkurainen ja viluinen. Lihakset eivät palautuneet treenistä ja kesken bodypumpin haukottelin niin, että leuat olivat mennä sijoiltaan. Aivot eivät toimineet - seisoin Prisman ovella tuijottaen ostoskärryjä lamaantuneena, koska en vaan tajunnut, missä järjestyksessä mun pitää mikäkin vaihe suorittaa että saan otettua lompakosta kolikon, työnnettyä sen kärryyn ja mentyä kärryn kanssa keräämään ostoksia. Kroppa oli kuin pesäpallomailalla hakattu, joka paikkaa särki. Lopulta minut ajoi lääkäriin huimaus ja olin varma, että olen sairastunut johonkin vakavaan neurologiseen sairauteen. Onneksi siitä ei ollut kyse, mutta sairas olin joka tapauksessa. Minulla oli kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka puhkeamista raju laihduttaminen oli saattanut edesauttaa. Sain lääkityksen ja muutamien kuukausien kuluttua olotilani oli muuttunut kutakuinkin normaaliksi.

Olen jo useamman vuoden elänyt vajaatoiminnan kanssa melko hyvässä balanssissa - ainakin jos labra-arvojen näkökulmasta asiaa katsotaan. Olen harmissani siitä, että piiskasin kehoani noin julmasti ja olen mahdollisesti osasyyllinen sairauden puhkeamiseen. Painoa on kertynyt pikku hiljaa lisää, mutta onneksi ollaan vielä kaukana vuosien takaisesta maksimilukemasta. Olen kuitenkin painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen ja haluaisin päästä takaisin normaalipainon puolelle  - tällä kertaa kuitenkin eri metodein kuin aiemmin. Tiedän, miten laihdutetaan parikymmentä kiloa, mutta en sitä, miten syödään ja liikutaan kohtuudella.

Vähitellen olen opetellut kunnollisen ruokailurytmin ja keskittynyt ensisijaisesti syömäni ruuan laatuun. Olen lisännyt kasvisten ja marjojen käyttöä huomattavasti, siirtynyt napostelusta kunnon aterioihin ja käytän säännöllisesti D-vitamiinilisää. Liikunnasta olen opetellut etsimään hyvää oloa maksimaalisen tehon sijaan ja erityisen paljon yrittänyt opetella kuuntelemaan omaa kroppaani ja sen tarpeita. Paljon on vielä tekemistä - olen edelleen pahasti sokerikoukussa ja liikuntaa en ole saanut säännölliseksi vaan se tuppaa olemaan ensimmäinen, josta arjessa nipistän. Pienin askelin siis eteenpäin. Luvassa postauksia, jossa pohditaan muun muassa motivaation merkitystä elämäntapojen muuttamisessa ja keksitään keinoja kukistaa karkkihimo...

Viikko 28

• Mafynetti 2 on korkattu - tabletti saapui postissa viime perjantaina ja sekoitti samalla lukusuunnitelmiani. En malttanut olla kokeilematta sitä ja siitä syystä BI4-kurssin lukeminen ja muistiinpanot ovat edelleen alkutekijöissään.

• Yläselkä vaivaa edelleen. Muistiinpanojen tekeminen käsin aiheuttaa inhottavan pistoksen lavan seudulle ja illalla sängyssä selinmakuulla pistäminen tuntuu ärsyttävästi hengityksen tahdissa, kumartuessa oikeassa kyljessä ja rintakehässä tuntuu omituista rutinaa... Pidin eilisen kokonaan vapaata ja pistos helpotti selvästi. Olen lukemisen ohessa pyöritellyt hartioita ja venytellyt, mutta se ei näköjään riitä. Jos jotain hyvää niin yläniska ei onneksi ole jumissa ja olen säästynyt päänsäryltä :D .

• Mafynetissä aloitin biologian yo-kurssin tehtävien tekemisen ohjelman mukaisessa järjestyksessä, joka on yhteneväinen lukiokurssien järjestyksen kanssa. Tehtävillä on tullut hyvin kerrattua muutama viikko sitten opiskeltu ykköskurssi.

• Aloitin Mafynetissä myös fysiikan lääkiskurssin. Tekisi kovasti mieli lykätä kemian ja fysiikan tehtävien aloittamista jonnekin yo-kirjoitusten jälkeiseen aikaan, mutta toisaalta järki sanoo, että olen laskenut viimeksi toukokuussa ja unohdan hyvin äkkiä sen kaiken vähänkin osaamani, jos pidän liian pitkän tauon.

• Opiskelutunteja on tällä viikolla tullut noin 15, mutta tuntuu, että olen häärännyt vähän sitä sun tätä, enkä tehnyt kunnolla yhtään mitään. Ensi viikolla paahdan BI4-kurssia eteenpäin, sillä BI5 odottaa vielä koskemattomana ja kesälomaakaan ei ole montaa viikkoa jäljellä.

Viikko 27

• Tein muutoksia suunnitelmiin: jätin BI3-verkkokurssin välistä ja luin asiat itse kirjasta sekä tein muistiinpanot. Verkkokurssin tehtäviin olisi kuulunut mm. laajan ympäristötutkielman teko, joten totesin, että se ei palvele minun tarpeitani parhaalla mahdollisella tavalla.
• Sain BI2-kurssin muistiinpanot ja verkkokurssin tehtävät valmiiksi. Alkuviikon paukutin päähäni perinnöllisyyttä. Muutaman oppikirjan esimerkkitehtävän avulla pääsin jyvälle, mistä on kyse. Muistin hatarasti, että olen lukiossa risteyttänyt banaanikärpäsiä, mutta homman ydin oli unohtunut. Tein harjoituksen vuoksi kaikki risteytystehtävät myös ABI Biologia-kertauskirjasta. 
• Sain vihdoin kellotettua lukuaikaani. Käytin tähän kännykän sekuntikelloa, se on helppo napata pois päältä kun pitää taukoa ja kun jatkaa hommia, aika alkaa rullata taas eteenpäin. Joku varmaan miettii, että mitä järkeä tässä on. Kellotan siksi, että hahmotan ajankäyttöäni. Huomaan, etten ole kovin tehokas. Olen mielestäni lukenut "koko päivän", mutta todellisuudessa vain neljä tuntia. Tauot tuppaavat venymään. 
• Hartiat ovat jumissa. Olin ihan unohtanut tämän olotilan, vaikka kärsin siitä koko opiskeluajan ja sen jälkeenkin. En osaa kirjoittaa rennosti käsin vaan jäkitän lapoja jotenkin kummallisesti ja puristan kynää. Oikeaan lapaan pistää nyt hemmetisti kun hengittää sisään... Koneella sujuu rennommin ja siinä en saa itseäni niin juntturaan. Tähän pitää miettiä jotain ratkaisuja, koska en tule kestämään kevääseen asti näin. 
• Aloitin Flashcardsien teon. Ja lopetin sen. Yritin tehdä kortteja "kaikesta" ja tajusin, että siinä ei ole järkeä. Palaan tähän. 
• Tilasin Mafynetin, joka tuli postissa perjantaina. Kirjoittelen tästä lisää myöhemmin, olemme vasta tutustumisvaiheessa... 
• Ensi viikolla luvassa BI4-kurssia ja Mafynettiä. 

Spekulointia (todistus)pisteistä

Olen tässä motivoinut itseäni lukemaan bilsaa pohtimalla todistuspisteitä. Tänä keväänä sain todistuspisteitä 24. Ne tulivat kolmesta aineesta, sillä neljättä pisteytettävää - fysiikan, kemian tai biologian reaalikoetta - en ole suorittanut. Nykyisellä todistuksellani saan siis...

äidinkieli L 9 p

vieras kieli L 6 p

vanha reaali L 9 p

Jos saisin biologiasta kirjoitettua laudaturin, tämä tarkoittaisi sitä, että todistuspisteeni ensi kevään haussa olisivat 33/36. Eximialla pisteet olisivat 31/36 - siitäkin saattaisi nipin napin jotain hyötyä olla. Jos bilsan osalta ei onnista syyskuussa, voisin toki kirjoittaa kemian tai fysiikan keväällä. En vaan luota itseeni, että niiden osalta - etenkään kemian, joka mulle on selvästi näistä kolmesta aineesta vaikein kaikessa epäloogisuudessaan - minulla olisi mahdollisuuksia yhtä hyvään arvosanaan. Vieraan kielen korottaminen ei ole vaihtoehto, koska sen kertaamiseen ei kannata käyttää nyt aikaa. Todistuksessani komeilee pitkästä englannista C ja tuo kuusi pistettä tulee siis keskipitkän ruotsin ällästä. 

Opintopolusta tuli kirje, missä tuli tämän kevään kokeen pisteet. Sain huikeat 5,75 skaalattua pistettä :D . Raakapisteinä tämä tekee noin 15, jos oikealla kertoimella lasken. Aivan pohjalla ollaan ja edessä oleva työmäärä tuntuu vuoren kokoiselta, mutta toisaalta - ihmettelen, miten olen edes tuon 15 saanut raavittua kasaan :D . Tein nimittäin ainoastaan kemian ja fysiikan monivalinnoista ne, jotka koskivat käymiäni kursseja (1-3) eli n. 5 molemmista (bilsan monivalinnat jätin tekemättä kokonaan) ja mallivastauksen mukaan muutama valistunut arvaukseni meni vielä väärin, joista tuli miinuspisteitä. Ropelsin jotain laskuntynkää kahteen fysiikan tehtävään (Galilei ja prismajuttu), solun toiminta-täydennystehtävään laitoin muistaakseni kaksi sanaa ja viimeisen kemiantehtävän a-kohdan (4 p) olin saanut oikein. Jos jotain positiivista tästä yrittää ajatella niin suunta ei voi olla kuin ylöspäin...

Viikko 26

• BI2-kurssi on loppusuoralla. Olen lukenut kirjan, tehnyt muistiinpanot ja palauttanut suurimman osan verkkokurssin tehtävistä. 
• Kammoksuin hieman etukäteen soluun ja perinnöllisyyteen liittyviä juttuja, mutta turhaan: kieltämättä käsitteitä ja erilaisia tapahtumasarjoja on paljon, mutta ne jäävät mieleen kun malttaa kerrata ja kerrata... 
• Pääpiirteittäin solun rakenteeseen ja toimintaan liittyvät jutut ovat mielessä, mutta lisää pitää syventyä vielä sitruunahappokiertoon. En ihan päässyt siitä jyvälle. 
• Mietin aluksi, onko kirjoitustehtäviä tekeminen bilsassa turhaa. Ei ole. Huomaan, että joudun niitä tehdessä prosessoimaan tietoa ja se jää paremmin mieleen kuin vain kirjasta lukemalla. Jatkan siis naputtelemalla verkkokurssien tehtäviä ja siirryn sen jälkeen yo-kertausmatskuihin.
• Alkuviikosta opiskelin tehokkaasti, loppuviikko olikin hurlumheitä kun sukulaislapsia oli meillä kyläilemässä. Lukemisen sijaan olen killunut puissa valjaisiin kytkettynä, täyttänyt ja tyhjentänyt tauotta tiskikonetta sekä shoppaillut varhaisteinien kanssa vaatekaupoilla. Hauskaa oli! 
• Nyt viikonloppuna kiritän sen verran, että saan BI2-tehtävät valmiiksi ja voin ensi viikolla käydä BI3-kurssin kimppuun. 
• Hyvistä aikomuksista huolimatta en edelleenkään ole saanut kirjattua lukutunteja muistiin. Siirretään tämä jälleen ensi viikon to do-listalle...
• Avasin fysiikan kirjat - luin sähkökurssin kirjasta ekat kaksi kappaletta. En tajunnut mitään. Pitäisi päästä rakentelemaan niitä virtalähde-lamppu-johdot-hässäköitä omin käsin niin tulisi jotain tolkkua... 

Ajatuksia valmennuskurssista

Olen silmäillyt ohimennen erilaisia valmennuskurssivaihtoehtoja. Sopivien kurssien löytäminen on ollut äärimmäisen helppoa - nimittäin kotikaupungissani ei sellaisia järjestetä ja työssäkäyvänä olisi mahdotonta irrota naapurikaupunkiin saakka edes iltapäiväkurssille. Lisäksi osa kursseista maksaa niin paljon, että optimistina (ja nuukana ihmisenä) säästelisin pennosiani mieluummin opiskeluvuosia varten, sillä uskon, että tehokas opiskelu ei pohjimmiltaan ole välineurheilua. Vaihtoehtojen puute tekee tästä siis erittäin helppoa.

Realistiset vaihtoehdot minulle olisivat Valmennuskeskuksen TAKUU KOTI-kurssi tai Mafy-valmennuksen Mafynetti 2. 

TAKUU KOTI-kurssi on internetin välityksellä järjestettävä valmennuskurssi.   "Tuoteselosteesta" silmääni pistivät ensimmäisenä aika mukavat tuntimäärät opetusta, joka etenee siis samassa tahdissa marraskuussa Helsingissä alkavalta livekurssilta - yhteensä 181 oppituntia. Tykkään itse katsoa videoita, sillä tajuan yleensä paremmin asiat kun kuuntelen jonkun selostavan niitä saati sitten että luen asiaa oppikirjasta. Videoissa on luentoihin verrattuna se etu, että kun putoaa kärryiltä, voi painaa pausea ja junnata saman asian uudestaan ja uudestaan. Haluaisin kuitenkin aloittaa harjoittelun jo aikaisemmin ja siksi pelkään, että marraskuu on minulle turhan myöhään. Lisäksi minulla on jo jemmassa pari vuotta vanhat Valmennuskeskuksen materiaalit, joista olen tehnyt valmistavia tehtäviä matematiikan ja fysiikan osalta. Epäilen, että nuo kurssin hintaan kuuluvat painetut materiaalit saattavat olla hyvin samankaltaiset kuin omistamani. Olen tykännyt niistä, mutta miinusta tulee pienestä fontista, jonka koen tosi hankalaksi lukea sekä huonosti auki pysyvistä kirjoista. Harjoituskokeita TAKUU KOTI-kurssiin kuuluu kolme.

Mafynetti 2 puolestaan on tabletilla oleva itseopiskelumateriaali, jonka ominaisuuksissa minua viehättää automaattinen kertaustoiminto sekä edistymisen seuranta. Kuulun siis niihin ihmisiin, jotka motivoituvat kaikenlaisista mittareista ja esimerkiksi juoksevat olohuoneessa illalla ympyrää saadakseen aktiivisuusrannekkeeseen 100 % täyteen. Kertaamisen merkityksen tiedostan, mutta omin toimin siitä huolehtiminen on aika työlästä ja kuulostaa hyvältä, että ohjelma automaattisesti palauttaa nenän eteen tehtäviä. Mafynetti ilmeisesti painottuu nimenomaan tehtäviin, mutta teoriaakin ohjelmasta löytyy. Tämä kuulostaa hyvältä, sillä opin ehdottomasti tekemällä ja laskemalla. Harjoituspääsykokeita kuuluu pakettiin peräti kahdeksan. Lisäksi lääkispaketti sisältää yo- ja DI-kokeisiin valmistavat paketit, joten sillä pystyisin hyvin treenaamaan bilsaa myös syksyn kirjoituksiin. Mafynetin pystyisi hankkimaan vaikka tältä istumalta - ja mullahan paras opiskeluaika on käsillä juuri nyt. En ole livenä nähnyt Mafynettiä, mutta netistä katsomieni kuvien ja videoiden perusteella sen ulkoasu on ihan miellyttävä.

Entä hintapuoli? Valmennuskeskuksen kurssi kustantaa 1320 €, Mafynetti taas on lähes puolet edullisempi eli 745 €. Tämä seikka kallistaa vaakakuppia kyllä entistä vahvemmin Mafynetin suuntaan. Jätän asian vielä hautumaan. Jos tätä postausta lukee joku, jolla on kokemusta edellä mainituista paketeista niin mielelläni kuulisin mielipiteitä :) .

Viikko 25

• BI1-kurssi tuli valmiiksi. Palautin kaikki tehtävät alkuviikosta ja lähetin opettajalle arviointipyynnön. 
• Aloitin BI2-kurssin (solu ja perinnöllisyys). Jatkoin samalla tekniikalla eli teen muistiinpanoja lukiessani ja opiskelen ensin asiat ennen kuin ryhdyn tekemään tehtäviä. Jos opiskelen "tehtävät edellä", keskityn liikaa metsästämään vastauksia kuin ymmärtämään asian. 
• Solun toimintaan ja perinnöllisyyteen liittyvät asiat tuntuvat haastavilta. Ymmärrän asian lukiessani, mutta vähän väliä huomaan kyseleväni itseltäni, miksi jokin asia on niin kuin kirjassa sanotaan - ja tämän takia olen googletellut lisätietoa. Oppikirjassa asiat on paikoin kerrottu aika pintapuolisesti. 
• Tässä kurssissa tulee hirveästi käsitteitä ja erilaisia tapahtumaketjuja. Näitä pitää treenata erikseen vielä.
• Olen opiskellut laiskanpuoleisesti tällä viikolla... Juhannus vei huomiota muihin asioihin. Aikataulussa ollaan silti, toistaiseksi, mutta ajankäyttöön pitää kiinnittää enemmän huomiota...
• ...mikä tarkoittaa sitä, että jos haluaa aloittaa lukemisen kahdeksalta, ei kannata herätä viittä vaille vaan puolelta, jos haluaa ehtiä keittää kahvit, pukea ja syödä aamupalaa. Lupasin viime viikolla, että ryhdyn pistämään ylös lukutuntejani. Joopa joo, en ole tätä tehnyt vieläkään. Ensi viikolla! 

Viikko 24

Ensimmäinen opiskeluviikko alkaa olla takanapäin. Tässä hajanaista listausta siitä, mitä on tullut tehtyä (ja mitä ei...):

• Luin Bios 1-kirjan
• Tein lukemastani melko kattavat muistiinpanot vihkoon
• Katsoin aiheeseen liittyviä videoita Opetus.tv:n tarjonnasta
• Tein verkkokurssin arvioitavat tehtävät valmiiksi yhtä esseetä lukuunottamatta
• En ole juuri kerrannut asioita. Toisaalta osa verkkokurssin tehtävistä on luonteeltaan sellaisia, että niissä joutuu palauttamaan mieleen aiemmin opittua. En vielä aio huolestua tästä. Yritän mieluummin saada kaikki kurssit pakettiin ja kerrata sitten niitä kaikkia ennen kirjoituksia.
• Toivon, että laatimani muistiinpanot toimivat jatkossa kertaamisen pohjana. Aion tehdä niistä lähempänä kirjoituksia flashcardseja. 
• Tehtävien ja muistiinpanojen teko on tehokkaampaa minulle kuin pelkkä lukeminen. Vaikka välillä on ärsyttänyt nyhertää jotain jänispopulaation kannanvaihtelun syitä, asiat jäävät paremmin mieleen kun niitä joutuu työstämään.  
• Toivoin, että ehtisin biologian lukemisen ohessa silmäillä ja laskea vähän fysiikkaa ja kemiaa. Tämä on tällä viikolla jäänyt kokonaan... 
• Olen pitänyt kaksi kokonaista vapaapäivää, jolloin en ole tehnyt mitään opiskeluun liittyvää. Opiskeluun käytettyjä tunteja en ole laskenut, arvioisin niitä tulleen lukupäiviä kohti n. 4-7. Voisin jatkossa seurata ajankäyttöä vähän tarkemmin. 

Kuten jossain jo aiemmin mainitsin, minulla on kesäprojektina biologian kurssien opiskelu, sillä kirjoitukset odottavat 18.9. Se on menoa nyt, maksoin nimittäin yo-kirjoitusten laskun eilen! 

Koskahan sitä aloittaisi?

Eilen oli kaunis kesäpäivä ja tänään vastaavasti on satanut aamusta saakka. Sormet syyhyävät jo kirjojen kimppuun. Maltan kuitenkin vielä mieleni, sillä minulla on rästissä muutama tehtävä viime syksynä aloittamani ammatillisen täydennyskoulutuksen tiimoilta. Teen ne ensin valmiiksi ja tartun vasta sitten bilsan kirjoihin. Pääsinkin tänään jo hyvään vauhtiin ja sain yhden tehtävän  palautuskelpoiseksi. Käyn huomenna seuraavan homman kimppuun - tahti on nyt päivä per tehtävä. Tavoitteeni on saada tällä viikolla hoidettua kaikki keskeneräiset jutut valmiiksi niin voin aloittaa pääsykoeluvut puhtaalta pöydältä. Mikään muu ei ole niin ärsyttävää kuin keskeneräiset hommat... Tämä suorittamani täydennyskoulutus on laajuudeltaan 20 op ja saan tästä oikein tutkintonimikkeenkin, mutta päätösjakso on vasta syyskuussa. Olen onneksi saanut kasaan suurimman osan suoritteista, joten jäljelle ei jää kuin yksi koulutuspäivä ja loppuraportti.

Olen suunnitellut, että teen itselleni viikkokohtaisen opiskelusuunnitelman. Varaan tietyt päivät ja ajat opiskelua varten, jotta voin pitää myös vapaata hyvällä omallatunnolla. Pidän kirjaa opiskelutunneista ja etenemisestä - voisin vaikka päivittää tänne blogiin viikon to do-listan ja sen toteutumisen. 

Ja kuten edellisestä postauksesta voi päätellä, en malta pitää blogia vain pääsykokeisiinluvun tyyssijana vaan kirjoittelen välillä muutakin. 

Lomalla (viimeinkin)

Ah, kesäloma. 

Ensimmäisenä lomapäivänä nukuin pitkään, ja kiitos ihanan sään, tein loppupäivän pihahommia. 

Vein vihdoinkin toistaiseksi olkkarissa sijainneen hyötypuutarhamme ulkoilemaan. Meillä on iso kirsikkatomaattiamppeli, josta sai tänään maistella ekat kypsät tomaatit sekä ämpärissä avomaantomaattia. Lisäksi on basilikaa, oreganoa ja rosmariinia ruukuissa. Eilen sain oppilaalta kevätjuhlassa lahjaksi mintun, jonka ruukussa oli herttainen sanoma. Salaatit ovat vielä laittamatta, koska en ole ehtinyt hankkia niille sopivaa laatikkoa. Pihaamme sopisi pieni kasvimaakin, mutta toistaiseksi olen tykännyt istuttaa kaikki terassille ruukkuihin.

Päivän suurin savotta oli istutusaltaan siistiminen. Harmi, etten tullut ottaneeksi ennen-kuvia - lähtötilanne nimittäin oli aika masentava. Nostelin kaikki pikkukivet pois, perkasin rikkaruohot (ja niitähän riitti), lisäsin kolme säkkiä multaa ja asettelin kivien alle katekankaan siinä toivossa, että ensi keväänä homma ei olisi yhtä järkyttävä. Ihan valmista ei vielä tullut - kuorikate puuttuu  ja altaan päädyssä oleva kivikkokasvi pitäisi siirtää. Kitkeminen on ihan mukavaa hommaa, mutta vilunväristyksiä saan kivien alla lymyilevistä peukalonpään kokoisista kuoriaisista ja hämppiksistä. Naapureilla oli varmasti hauskaa kun en vaan kykene tukahduttamaan kauhunkiljahduksiani (enkä kirosanoja...). 

Kesäkukkaostokset tänä keväänä menivät ihan nappiin. Neilikat ovat ihania ja tuo valkoinen kukka, jonka nimen olen ehtinyt jo unohtaa, on ihan mielettömän runsas! Se oli alun perin amppeli, mutta sopi kuin nakutettu meidän valkoiseen ruukkuun, joten irrotin ripustuslenkin. Haluaisin kyllä terassin kattoon myös jotain roikkumaan, joten ehkä pitää piipahtaa uudemman kerran puutarhamyymälässä... 

 

Huomenna on luvassa hetkellistä paluuta arkeen kun käyn palauttamassa vanhan työpaikkani avaimet ja visiteeraan uudella työmaalla viemässä sinne jotain romppeitani odottamaan lomaltapaluuta. 

Kas siinä pulma

Olen viime viikkoina pohtinut kovasti, onko hakukohteeni seuraavana keväänä lääketieteen vai hammaslääketieteen koulutusohjelma. Molemmilla on puolensa.

lääketieteellinen 

+ mahdollisuus opiskella Tampereella
+ "yleispätevämpi" tutkinto
+ paljon erikoistumisaloja (omasta mielestäni mielenkiintoisimmat ovat lastenneurologia ja -psykiatria)

- pidempi opiskeluaika
- raskaat päivystämiset (en ole koskaan tehnyt vuorotyötä, joten en tiedä, miten se minulle sopisi, mutta epäilen, että en ole parhaimmillani työssä, jossa rytmi kovasti vaihtelee)
- erikoistuminen tuntuu näin pääsykokeisiin lukevan mielestä siintävän jossain hamassa tulevaisuudessa

hammaslääketieteellinen

+ vähemmän/ei lainkaan päivystämistä
+ lyhyempi opiskeluaika
+ pääsee tekemään paljon toimenpiteitä
+ työn jäljen näkee välittömästi
+ pääsee heti alusta lähtien "erikoistumaan" suun alueeseen
+ työhön liittyvä esteettinen puolikin kiinnostaa
+ käsillä tekemistä - olen aina tykännyt askarrella, neuloa, virkata... sorminäppäryydestä tuskin on haittaa
+ vähemmän hakijoita ja ainakin toistaiseksi hieman matalammat pisterajat kuin yleiselle

- ei voi opiskella Tampereella
- ergonomia mietityttää - tai mitä jos jonkun tapaturman tai sairauden myötä käsien toimintakyky heikkenisi. Pitäisikö vaihtaa kokonaan alaa?

Mitä enemmän otan selvää hammaslääketieteen opiskelusta ja hammaslääkärin työstä, sitä varmemmin vaakani näyttää kallistuvan siihen suuntaan. Suurin miinus on mielestäni se huutava vääryys, että Tampereella ei kyseistä opinahjoa ole. Vaihtoehtoina ovat siis Turku, Helsinki, Oulu ja Kuopio. Fiilispohjalta jos lähtisin liikkeelle, hakisin ehdottomasti Kuopioon. Valitettavasti fiiliksiä latistaa Kuopion sijainti turhan kaukana nykyiseen asuinpaikkaani nähden. Turku olisi lähimpänä, joten uskon päätyväni ensi keväänä asettamaan sen ykköskohteeksi. Keväällä 2018 pitäisi lääkishaussa tulla käyttöön yhteisvalinta, jonka myötä pystyy hakemaan useampaan kuin yhteen tiedekuntaan. Tämä on mielestäni oikein toivottu muutos, vaikkakin sen vaikutusta pisterajoihin ei pysty etukäteen kuin arvailemaan.

Seuraavat askeleet

kesäkuu

Muutaman päivän kuluttua alkaa kesälomani, joka kestää elokuun alkuun saakka. Tavoitteeni on opiskella biologia kesällä siihen pisteeseen, että olen valmis osallistumaan yo-kirjoituksiin syyskuussa. Uskon, että pystyisin tekemään itse aikataulun opiskelulle, mutta tykkään että voin olla jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa ja saada palautetta tehtävistä, joten yritin etsiä minulle sopivia kursseja. Valitettavasti oma aikuislukioni ei järjestä niitä kesällä. Löysin muutamalta muulta paikkakunnalta bilsan kertauskursseja, mutta kun kurssimaksun päälle tulisi vielä majoitus- ja matkakuluja, totesin ne liian kalliiksi. Sitten löysin Otavan opiston nettilukion ja päätin, että teen kesällä siellä BI1-BI5-kurssit. Verkkokurssit ovat maksuttomia opiskelijalle, joka ei ole kirjoilla muissa toisen asteen oppilaitoksissa tutkintoon johtavassa koulutuksessa. 

Jos kesällä ehdin biologian opiskelun ohessa, aion etukäteen tutustua tuleviin fy- ja ke-kursseihin lukemalla kurssikirjat ja tekemällä tehtävät. Olen huomannut, että opin parhaiten, jos olen ennen kurssia saanut jotain ennakkotietoa opiskeltavista asioista. Omatoimisesti tehtäviä tehdessä huomaan, mihin tarvitsen apua ja näin osaan kysellä kurssilla opettajalta oikeita asioita. Monen asian kohdalla myös toimii asian kohtaaminen ja jättäminen sikseen – kummasti joku mahdottomalta tuntuva asia voi aueta myöhemmin sutjakasti. 

elo-syyskuu

Tarkempi lukusuunnitelma ei ole vielä hahmottunut, mutta jatkan syksyllä fysiikan (FY4-FY8) ja kemian (KE4 ja KE5, ehkä käyn myös muutamalla KE3-tunnilla vahvistamassa niitä juttuja, jotka mielestäni jäivät verkkokurssin jälkeen hataralle pohjalle) opiskelua aikuislukiossa. Realistinen opiskelutahti työn ohessa on kaksi kurssia per jakso, jos aion käydä kaikilla oppitunneilla. Joutunen kiristämään tässä vyötä ja jossain kohtaa syksyä ottamaan kolme kurssia samanaikaisesti, mutta eloonjäämisen varmistamiseksi tingin tunneilla käymisestä ja yritän viikonloppuisin pysyä tahdissa tekemällä tehtäviä omatoimisesti. 

sen jälkeen

Tavoitteeni on, että ehdin suorittaa kaikki kemian ja fysiikan lukiokurssit ennen kevään 2018 kirjoituksia. Aion kirjoittaa silloin jommankumman tai molemmat näistä. Siitä eteenpäin pyrin kertaamaan tehokkaasti kaikkia kolmea ainetta – yhdistellen niitä mahdollisimman hyvin kokonaisuuksiksi. Viimeistään tammikuusta 2018 eteenpäin ryhdyn tekemään myös vanhoja pääsykokeita. Työ tietenkin haittaa harrastuksia - turha siis haaveilla, että voisin omistautua pääsykokeille 24/7. Opiskeluaikaa on raivattava viikonlopuista ja illoista. Olen kuitenkin optimistisella mielellä sen suhteen, että hyvällä suunnittelulla ja suunnitelmasta kiinni pitämisellä lukeminen on työn (ja muun elämän!) ohella mahdollista. 

Matka on alkanut

Olen jo ehtinyt tehdä muutamia asioita, jotka toivon mukaan vievät minua tavoitettani kohti. Tässä paloja menneiltä kuukausilta. 

joulukuu

Joulun välipäivinä esitin puolisolleni kysymyksen: olisiko ihan pähkähullu idea, jos hakisin lääkikseen? Tutustuin pääsyvaatimuksiin ja kävin katsomassa vanhoja valintakokeita: totesin, että pahalta näyttää, mutta muutamia lääkisaiheisia blogeja luettuani sain ripauksen itseluottamusta kun huomasin, etten ole ainut tähän projektiin nollatasolta lähtenyt. Huomasin, että kotipaikkakunnallani oli edullisesti myynnissä Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaalit. Tinkasin vielä hintaa reippaasti alaspäin ja tein kaupat. Katselin materiaaleja ja tajusin nopeasti, että en voi hypätä tekemään niiden tehtäviä vaan minun on rakennettava pohja lukiokurssien avulla. Pistin matskut kaappiin odottamaan ja ilmoittauduin kiltisti aikuislukioon aineopiskelijaksi helmikuussa alkaville FY2- ja KE2-kursseille. 

tammikuu

Lainasin kirjastosta fysiikan ja kemian ykköskurssien kirjat, tavoitteena kerrata nämä ennen kakkoskursseja. Aloitin kemiasta. Yritin laskea moolimassoja ja ainemääriä. Kirja oli täynnä mysteerejä: miten ihmeessä n=m/M kääntyikin muotoon m=n x M ja mitä ihmettä tarkoittaa x kertaa kymmenen potenssiin miinus kaksitoista :D . Pistin kirjat kiinni ja totesin, että olen matemaattisilta taidoiltani rajoittunut. Mies katseli touhuani suurella mielenkiinnolla ja totesi, että ongelma ei selkeästi ole kyvyttömyyteni oppia uutta. Ongelma on se, että keskitän kaiken energiani ulisemiseen ja epätoivossa kieriskelyyn opiskelemisen sijaan. Tästä sisuuntuneena jatkoin lukemista. Tajusin, että minulla on valtava epäonnistumisen pelko, minkä vuoksi jätän mieluummin yrittämättä kuin mokaan. Sen myötä hyväksyin, että lukuprosessin aikana vastaan tulee varmasti asioita, joita en ensi silmäyksellä tajua ja että ratkaisevaa oppimisen kannalta on se, että pystyn katsomaan sitä tunnetta silmiin ja menemään silti eteenpäin. Ostin myös käytetyt lukion biologian kirjat ja lueskelin sängyssä iltalukemisena läpi kurssit 1,2 ja 4.

helmi-huhtikuu

Opiskelin aikuislukiossa KE2- ja FY2-kurssit. Kävin jokaisella oppitunnilla iltapäivisin ja tein aina kotitehtävät. Ajattelin, että jos en tällä panostuksella yllä kuin hädin tuskin läpipääsyyn, annan itselleni luvan luovuttaa. Yllätyin, että laskutehtävät sujuivat jouhevasti – olin ollut varma, että ne ovat kompastuskiveni. Eniten haasteita koin vähänkään monimutkaisten kemiallisten yhdisteiden nimeämis- ja isomeriatehtävissä. Puntit tutisten menin kurssikokeeseen – sain kemiasta ysin ja fysiikasta kympin. Hyväksytyt arvosanat siis, joten päätin jatkaa opiskelua. Löysin Tori.fi:stä edullisesti vanhoja lukiokirjoja ja hankin hyllyyni valmennuskeskuksen matskujen ja Bios-kirjojen rinnalle myös Physica- ja Fysiikka-sarjat sekä Moolit. Ryhdyin tekemään valmennuskeskuksen materiaaleista löytyviä valmistavia tehtäviä, joissa oli mm. kaavanpyörittelyn perustehtäviä ja koin huikeita onnistumisia kun sain jonkun yhtälönhirvityksen selätettyä.

toukokuu

Viimeisessä jaksossa aikuislukiossa ei ollut tarjolla enää minulle sopivia kursseja lähiopetuksena, joten ilmoittauduin tekemään KE3- ja FY3-verkkokursseja. Sain ne suoritetuksi kaksi päivää ennen lääkiksen pääsykoetta, jälleen hyvillä arvosanoilla. Kävin turistina pääsykokeissa kääntymässä. Kirjoitin nimeni papereihin ja luin tehtävät läpi. Yllätyin, että osasin vastata aika moneen fysiikan ja kemian monivalintaan ja sain muutamia osia laskutehtävistä tehtyä. Biologiaa en osannut yhtään – eikä ihme, sillä viimeisin (=ainut) kosketus siihen oli tammikuiset läpiselailut puolinukuksissa. Päällimmäinen fiilis kokeen jälkeen oli lähinnä tyytyväisyys siitä, että tunnistin edes jotain käsitteitä ja kaavoja koepapereista. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut muutaman pisteen haalia lisää ottamalla jonkinlaisen loppukirin pari viikkoa ennen koetta esimerkiksi bilsan osalta. Toisaalta toukokuu oli työssäni erittäin kiireinen ja käytännössä verkkokurssien vääntäminen muutamassa viikossa valmiiksi söi kaiken lukuajan. 

Lähtötasoni

Kirjoitin ylioppilaaksi viisitoista vuotta sitten. Lukioaikanakin mielessä kävi lääketieteen opiskelu, mutta haaveet kaatuivat siihen, että fysiikka ja kemia olivat inhokkejani. Halusin olla humanisti: opiskelin kieliä, psykologiaa ja uskontoa. Koska ajattelin, että en tarvitse fysiikkaa ja kemiaa mihinkään, kävin molemmista vain pakolliset kurssit, omistamatta edes kurssikirjoja ja lintsaamalla kaikki mahdolliset tunnit (silloin kursseilla sai olla tietty prosenttimäärä selvittämättömiä poissaoloja ja voitte arvata, että käytin ne kaikki…). Molemmista kursseista komeilee lukiotodistuksessa vain merkintä S, koska en halunnut niistä numeroa näkyviin laskemaan muuten hyvää keskiarvoani. Fysiikasta sain nipin napin vitosen uusintatentissä… Ei siis kovin ruusuiselta kuulosta.  

Yleisesti ottaen koulumenetykseni on ollut ihan kelvollista. Ylioppilastodistuksessani komeilee rivi LLLEMC. Laudaturit sain äidinkielestä, ruotsista ja (vanhasta) reaalista, jossa vastasin psykologian kysymyksiin. E:n sain lyhyestä saksasta, M:n lyhyestä matematiikasta ja C:n englannista. Muihin arvosanoihini olin tyytyväinen, mutta matematiikka jäi harmittamaan, sillä se jäi kahden pisteen päähän E:stä ja tein kokeessa kahdeksan tehtävän sijaan vain kuusi. 

Kun päätin hakea lääkikseen, jouduin kohtaamaan fysiikka- ja kemiamörköni. En oikeastaan ole inhonnut niitä - ajattelin, että ne ovat jotain sellaista, jota en pysty oppimaan. Matematiikasta olin kuitenkin aina tykännyt ja lukiossa tarkoitukseni olikin ensin lukea pitkä matematiikka, mutta vaihdoin sen välittömästi lyhyeen kun koulun alkaessa meitä peloteltiin arvosanojen romahtamisella. Ajattelin, että mieluummin ysi lyhyestä kuin seiska pitkästä ja päätös oli sillä selvä. Näin jälkikäteen kuulostaa kurjalta, että opiskeluani on leimannut pitkälti pelko epäonnistumisesta ja tapa kulkea sieltä, missä aita on matalin. 

Nollatasolta, ellei jopa miinuksen puolelta, siis lähdetään liikkeelle. Uskon silti, että tästäkin on mahdollisuus ponnistaa riittävän pitkälle. 

Joka ikä paras ikä

Ensimmäinen tuntemus hakuprosessiin liittyen oli lähinnä epätoivo. Olen niin vanha, että minun on PAKKO päästä opiskelemaan heti. Olisinpa vielä parikymppinen, silloin välivuosi ei olisi katastrofi. Jos nyt harjoittelen ahkerasti, kaikki työ meneekin hukkaan, jos en pääse sisään. Olen valmistuessani ikivanha ja saan jäädä suoraan eläkkeelle. Jos pääsisin opiskelemaan, kaikki muut ovat minua 15 vuotta nuorempia. Minulla ei ole varaa maksaa asuntolainanlyhennyksiä opintotuella. Kuolen nälkään.

Puolen vuoden aikana olen oppinut päästämään näistä ajatuksista irti: ei tässä ole mitään menetettävää. Minulla on jo tutkinto ja vakituinen työpaikka – jos en ikinä pääsisi opiskelemaan, en jää tyhjän päälle viettämään ”välivuosia”. Voisin hakea opiskelemaan jotain muuta mielenkiintoista. Jos fysiikka ja kemia alkavat rullata mukavasti, niidenkin opiskelua voisi jatkaa yliopistossa ja täydentää nykyistä tutkintoani. Tämä voi poikia uudenlaisia työmahdollisuuksia. Jos satun pääsemään sisään, luotan että asioilla on taipumus järjestyä. Olen oikeutettu aikuiskoulutustukeen, asuntolainasta voi maksaa vaikka korkoja tai asunnon voi jopa myydä. Ja tuskin olisin tiedekunnan ainut täti-ikäinen nuorison joukossa.

Uskon myös, että olen tässä kypsässä iässä paljon parempi opiskelija kuin nuorempana. Tiedostan vahvuuteni ja heikkouteni ja olen huomattavasti pitkäjänteisempi. Näitä ominaisuuksia tarvitaan varmasti sekä pääsykoeprosessissa että itse opiskelussa. 

Miten tähän on tultu?

Ikää 30+, yksi yliopistotutkinto suoritettuna ja töitäkin tehtynä kymmenkunta vuotta. Pienen pohdiskelun (haluaisin kirjoittaa, että pitkän, mutta se ei olisi totuus – olen tehnyt kaikki elämäni suuret päätökset nopeasti ja intuitiolla) jälkeen olen päättänyt ryhtyä tavoittelemaan opiskelupaikkaa lääketieteellisestä tiedekunnasta.

En ole pikkutytöstä saakka haaveillut lääkärin ammatista – lapsena halusin muun muassa hevostenhoitajaksi, pianistiksi, lentoemännäksi tai kosmetologiksi. Lukiossa päätin, että haluan akateemisen koulutuksen ja pohdin ensin hakevani opiskelemaan tiedotusoppia tai viestintää, koska rakastin kirjoittamista ja halusin toimittajaksi. Myös ihmiselämään liittyvät asiat kiinnostivat, joten mietin myös lääketiedettä, mutta mielestäni se oli tarkoitettu niille neroille, jotka vetelivät kymppejä pitkästä matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta – en lukeutunut heihin. Lopulta päädyin opiskelemaan opettajaksi ja olen valmistumisestani saakka luotsannut lukuvuosi kerrallaan milloin minkäkinlaista kokoonpanoa vakituisena viranhaltijana.

Harkitsin lääketieteelliseen hakemista heti yliopistosta valmistuttuani. Vakituinen työ, säännöllinen kuukausipalkka ja omistusasunto olivat kuitenkin prioriteettilistan kärkipäässä, etenkin kun kävin kirjastossa kurkistamassa Galenosta ja mielikuvani sen etu- ja takaperin ulkoa osaavista yli-ihmisistä vain vahvistui. Sitä paitsi, olin mielestäni aivan liian vanha opiskelemaan.

Kymmenessä vuodessa en ole nuorentunut, mutta sen sijaan olen tajunnut, että työelämää on edessä vielä vähintään 30 vuotta. Muutama vuosi lisää opiskelua on pisara meressä ja sitä paitsi nykyään harva meistä jää eläkkeelle ammatista, mihin nuorena valmistui. Nykyinen ammattini on vallan hyvä valinta – eräänlainen akateeminen käsityöläisammatti sekin. Se oli jossain vaiheessa minun unelmani. Nyt olen hyväksynyt, että unelmiaan on täysin sallittua päivittää. 

Tervetuloa

Olen suurin-piirtein-kolmenkymppinen naisihminen, jonka tavoitteena on opiskella uusi ammatti. Tähtäimessä ovat opinnot lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2018. Tämä blogi kertoo matkastani kohti uutta uraa. Tervetuloa mukaan!