Viikot 29 & 30

• Ensin kipeä lapa, sitten vielä kipeämpi kylki ja jäätävä pistos rinnassa - lääkärireissun saldona toteamus, että ärtyneet rusto-luuliitokset siellä hangoittelevat vastaan. Hoitona tarvittaessa tulehduskipulääke, paranee kuulemma ajan kanssa. Toivottavasti aika ei ole kovin pitkä... 

• Edellämainittu on hillinnyt opiskeluhommia. Olen pitänyt useamman vapaapäivän ja toistaiseksi luopunut käsin kirjoittamisesta kokonaan.  

• Päädyin sittenkin tekemään BI3-kurssin verkkokurssina ja sen tehtävistä on nyt noin 2/3 valmiina. BI1- ja BI2-kursseista ehdin jo saada arviotkin.   

• Mafynetissä en ole edennyt vaan tehnyt kertaustehtäviä - ja niitähän riittää, koska näköjään en osaa ahkerasta opiskelemisesta huolimatta yhtään mitään :D . Masentavaa huomata, miten äkkiä jotkut asiat katoavat mielestä, vaikka ne olisi muutama viikko sitten osannut hyvinkin yksityiskohtaisesti. 

• BI4-kurssi on aivan kesken. Harmittaa kun en voi kirjoittaa muistiinpanoja käsin ja sen takia ei huvittaisi lukeakaan. Tästä harmituksesta pitäisi päästä jotenkin yli. Mafynetin tehtäviä olen tehnyt kirjoittamisen sijaan puhumalla vastauksia ääneen. Toimii tuskin fysiikassa ja kemiassa... 

• Ensi viikko on viimeinen kesälomaviikko. Seuraava kuluu jo kokonaan töiden parissa ja aiempien vuosien kokemuksella tiedän, että ensimmäiset viikot loman jälkeen ovat raskaimpia Arvelen, etten pysty iltaisin paahtamaan lukuhommien parissa kovin intensiivisesti.

• Ryhtiliike-suunnitelmia seuraaville päiville: BI3-kurssin tehtävät valmiiksi, mafynetin kertaustehtävät samoin ja BI4-kurssia eteenpäin. Viimeinen kurssi jää väistämättä lomanjälkeiseen elämään. 

Tavoitteena terveellisempi elämä

Kuten aiemmin mainitsin, yritän postailla välillä muutakin kuin pääsykoeaiheisia asioita.

Olen viimeisen parin vuoden ajan pyrkinyt terveellisempiä elämäntapoja - osittain siinä onnistuenkin, mutta paljon on vielä tekemistäkin.

Lapsuudestani saakka olen ollut taistellut paino-ongelmien kanssa. Lapsena ja nuorena ongelmat olivat pääni sisällä, olin nimittäin normaalipainoinen ja liikkuva lapsi, mutta en hyväksynyt, etten lyhytjalkaisena ja kurvikkkaana taivu samoihin vaatteisiin pitkäsääristen keijukaisten kanssa. Opiskeluaikana kiloja alkoi oikeasti kertyä vyötärölle ja muistan, miten yöllä kirjoittelin graduani eväänäni mustikkapiirakka ja päätin, että heti kun opinnäytetyöni on valmis, alkaa armoton painonpudotus. Paino nimenomaan sanalla armoton - sen jälkiä siivoilen vielä tänäkin päivänä.

Olin kerännyt elopainoa enemmän kuin aikuisiällä koskaan. En käynyt heti laihdutusprojektini alussa vaa´alla lainkaan, sillä sen lukema ahdisti. Uskalsin punnita itseni ensimmäisen kerran vasta kun housut roikkuivat päällä. Arvelen, että saatoin painaa lähemmäs 85 kiloa, mikä on tietysti aivan liikaa 164-senttiseen varteeni.

Pääsin projektini kanssa hyvään alkuun. Urheilin useita kertoja viikossa ja karsin ruokavaliota reippaalla kädellä. Aloitin lenkkeilyllä kävellen, kunnon kasvaessa pistin juoksuksi ja kun muutin uudelle paikkakunnalle työn perässä, ostin salikortin ja iltapäivät töiden jälkeen kuluivat jumpassa. Usein saatoin illassa vetäistä kaksikin tuntia peräkkäin ja tämän päälle tulivat vielä työmatkat sekä muut kulkemiset kävellen tai pyörällä. Syömisen suhteen punainen lanka olivat kalorit - ruuan laadulla ei niin ollut väliä, saati sitten ateriarytmillä. Koska urheilemisen jälkeen en yleensä ollut nälkäinen, saatoin jumppamaratonien päälle juoda vain litran vettä ja jättää palautumisen näkökulmasta äärimmäisen tärkeän aterian syömättä. Noin vuodessa olin pudottanut painoa yli 25 kiloa ja olin hoikempi kuin aikuisiällä ikinä.

Hoikasta kropasta huolimatta aloin voida huonosti. Päätä särki koko ajan, olin väsynyt, tokkurainen ja viluinen. Lihakset eivät palautuneet treenistä ja kesken bodypumpin haukottelin niin, että leuat olivat mennä sijoiltaan. Aivot eivät toimineet - seisoin Prisman ovella tuijottaen ostoskärryjä lamaantuneena, koska en vaan tajunnut, missä järjestyksessä mun pitää mikäkin vaihe suorittaa että saan otettua lompakosta kolikon, työnnettyä sen kärryyn ja mentyä kärryn kanssa keräämään ostoksia. Kroppa oli kuin pesäpallomailalla hakattu, joka paikkaa särki. Lopulta minut ajoi lääkäriin huimaus ja olin varma, että olen sairastunut johonkin vakavaan neurologiseen sairauteen. Onneksi siitä ei ollut kyse, mutta sairas olin joka tapauksessa. Minulla oli kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka puhkeamista raju laihduttaminen oli saattanut edesauttaa. Sain lääkityksen ja muutamien kuukausien kuluttua olotilani oli muuttunut kutakuinkin normaaliksi.

Olen jo useamman vuoden elänyt vajaatoiminnan kanssa melko hyvässä balanssissa - ainakin jos labra-arvojen näkökulmasta asiaa katsotaan. Olen harmissani siitä, että piiskasin kehoani noin julmasti ja olen mahdollisesti osasyyllinen sairauden puhkeamiseen. Painoa on kertynyt pikku hiljaa lisää, mutta onneksi ollaan vielä kaukana vuosien takaisesta maksimilukemasta. Olen kuitenkin painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen ja haluaisin päästä takaisin normaalipainon puolelle  - tällä kertaa kuitenkin eri metodein kuin aiemmin. Tiedän, miten laihdutetaan parikymmentä kiloa, mutta en sitä, miten syödään ja liikutaan kohtuudella.

Vähitellen olen opetellut kunnollisen ruokailurytmin ja keskittynyt ensisijaisesti syömäni ruuan laatuun. Olen lisännyt kasvisten ja marjojen käyttöä huomattavasti, siirtynyt napostelusta kunnon aterioihin ja käytän säännöllisesti D-vitamiinilisää. Liikunnasta olen opetellut etsimään hyvää oloa maksimaalisen tehon sijaan ja erityisen paljon yrittänyt opetella kuuntelemaan omaa kroppaani ja sen tarpeita. Paljon on vielä tekemistä - olen edelleen pahasti sokerikoukussa ja liikuntaa en ole saanut säännölliseksi vaan se tuppaa olemaan ensimmäinen, josta arjessa nipistän. Pienin askelin siis eteenpäin. Luvassa postauksia, jossa pohditaan muun muassa motivaation merkitystä elämäntapojen muuttamisessa ja keksitään keinoja kukistaa karkkihimo...

Viikko 28

• Mafynetti 2 on korkattu - tabletti saapui postissa viime perjantaina ja sekoitti samalla lukusuunnitelmiani. En malttanut olla kokeilematta sitä ja siitä syystä BI4-kurssin lukeminen ja muistiinpanot ovat edelleen alkutekijöissään.

• Yläselkä vaivaa edelleen. Muistiinpanojen tekeminen käsin aiheuttaa inhottavan pistoksen lavan seudulle ja illalla sängyssä selinmakuulla pistäminen tuntuu ärsyttävästi hengityksen tahdissa, kumartuessa oikeassa kyljessä ja rintakehässä tuntuu omituista rutinaa... Pidin eilisen kokonaan vapaata ja pistos helpotti selvästi. Olen lukemisen ohessa pyöritellyt hartioita ja venytellyt, mutta se ei näköjään riitä. Jos jotain hyvää niin yläniska ei onneksi ole jumissa ja olen säästynyt päänsäryltä :D .

• Mafynetissä aloitin biologian yo-kurssin tehtävien tekemisen ohjelman mukaisessa järjestyksessä, joka on yhteneväinen lukiokurssien järjestyksen kanssa. Tehtävillä on tullut hyvin kerrattua muutama viikko sitten opiskeltu ykköskurssi.

• Aloitin Mafynetissä myös fysiikan lääkiskurssin. Tekisi kovasti mieli lykätä kemian ja fysiikan tehtävien aloittamista jonnekin yo-kirjoitusten jälkeiseen aikaan, mutta toisaalta järki sanoo, että olen laskenut viimeksi toukokuussa ja unohdan hyvin äkkiä sen kaiken vähänkin osaamani, jos pidän liian pitkän tauon.

• Opiskelutunteja on tällä viikolla tullut noin 15, mutta tuntuu, että olen häärännyt vähän sitä sun tätä, enkä tehnyt kunnolla yhtään mitään. Ensi viikolla paahdan BI4-kurssia eteenpäin, sillä BI5 odottaa vielä koskemattomana ja kesälomaakaan ei ole montaa viikkoa jäljellä.

Viikko 27

• Tein muutoksia suunnitelmiin: jätin BI3-verkkokurssin välistä ja luin asiat itse kirjasta sekä tein muistiinpanot. Verkkokurssin tehtäviin olisi kuulunut mm. laajan ympäristötutkielman teko, joten totesin, että se ei palvele minun tarpeitani parhaalla mahdollisella tavalla.
• Sain BI2-kurssin muistiinpanot ja verkkokurssin tehtävät valmiiksi. Alkuviikon paukutin päähäni perinnöllisyyttä. Muutaman oppikirjan esimerkkitehtävän avulla pääsin jyvälle, mistä on kyse. Muistin hatarasti, että olen lukiossa risteyttänyt banaanikärpäsiä, mutta homman ydin oli unohtunut. Tein harjoituksen vuoksi kaikki risteytystehtävät myös ABI Biologia-kertauskirjasta. 
• Sain vihdoin kellotettua lukuaikaani. Käytin tähän kännykän sekuntikelloa, se on helppo napata pois päältä kun pitää taukoa ja kun jatkaa hommia, aika alkaa rullata taas eteenpäin. Joku varmaan miettii, että mitä järkeä tässä on. Kellotan siksi, että hahmotan ajankäyttöäni. Huomaan, etten ole kovin tehokas. Olen mielestäni lukenut "koko päivän", mutta todellisuudessa vain neljä tuntia. Tauot tuppaavat venymään. 
• Hartiat ovat jumissa. Olin ihan unohtanut tämän olotilan, vaikka kärsin siitä koko opiskeluajan ja sen jälkeenkin. En osaa kirjoittaa rennosti käsin vaan jäkitän lapoja jotenkin kummallisesti ja puristan kynää. Oikeaan lapaan pistää nyt hemmetisti kun hengittää sisään... Koneella sujuu rennommin ja siinä en saa itseäni niin juntturaan. Tähän pitää miettiä jotain ratkaisuja, koska en tule kestämään kevääseen asti näin. 
• Aloitin Flashcardsien teon. Ja lopetin sen. Yritin tehdä kortteja "kaikesta" ja tajusin, että siinä ei ole järkeä. Palaan tähän. 
• Tilasin Mafynetin, joka tuli postissa perjantaina. Kirjoittelen tästä lisää myöhemmin, olemme vasta tutustumisvaiheessa... 
• Ensi viikolla luvassa BI4-kurssia ja Mafynettiä. 

Spekulointia (todistus)pisteistä

Olen tässä motivoinut itseäni lukemaan bilsaa pohtimalla todistuspisteitä. Tänä keväänä sain todistuspisteitä 24. Ne tulivat kolmesta aineesta, sillä neljättä pisteytettävää - fysiikan, kemian tai biologian reaalikoetta - en ole suorittanut. Nykyisellä todistuksellani saan siis...

äidinkieli L 9 p

vieras kieli L 6 p

vanha reaali L 9 p

Jos saisin biologiasta kirjoitettua laudaturin, tämä tarkoittaisi sitä, että todistuspisteeni ensi kevään haussa olisivat 33/36. Eximialla pisteet olisivat 31/36 - siitäkin saattaisi nipin napin jotain hyötyä olla. Jos bilsan osalta ei onnista syyskuussa, voisin toki kirjoittaa kemian tai fysiikan keväällä. En vaan luota itseeni, että niiden osalta - etenkään kemian, joka mulle on selvästi näistä kolmesta aineesta vaikein kaikessa epäloogisuudessaan - minulla olisi mahdollisuuksia yhtä hyvään arvosanaan. Vieraan kielen korottaminen ei ole vaihtoehto, koska sen kertaamiseen ei kannata käyttää nyt aikaa. Todistuksessani komeilee pitkästä englannista C ja tuo kuusi pistettä tulee siis keskipitkän ruotsin ällästä. 

Opintopolusta tuli kirje, missä tuli tämän kevään kokeen pisteet. Sain huikeat 5,75 skaalattua pistettä :D . Raakapisteinä tämä tekee noin 15, jos oikealla kertoimella lasken. Aivan pohjalla ollaan ja edessä oleva työmäärä tuntuu vuoren kokoiselta, mutta toisaalta - ihmettelen, miten olen edes tuon 15 saanut raavittua kasaan :D . Tein nimittäin ainoastaan kemian ja fysiikan monivalinnoista ne, jotka koskivat käymiäni kursseja (1-3) eli n. 5 molemmista (bilsan monivalinnat jätin tekemättä kokonaan) ja mallivastauksen mukaan muutama valistunut arvaukseni meni vielä väärin, joista tuli miinuspisteitä. Ropelsin jotain laskuntynkää kahteen fysiikan tehtävään (Galilei ja prismajuttu), solun toiminta-täydennystehtävään laitoin muistaakseni kaksi sanaa ja viimeisen kemiantehtävän a-kohdan (4 p) olin saanut oikein. Jos jotain positiivista tästä yrittää ajatella niin suunta ei voi olla kuin ylöspäin...