Tulokset 2019

Tämän postauksen kirjoittaminen on lähinnä masentavaa. En kuitenkaan jaksa piilotella epäonnistumistani. Sain siis tänä vuonna vain 92 raakapistettä, melkein 20 vähemmän kuin viime vuonna. Skaalatut pisteeni olivat 40,145 ja yhteispisteet 71,145. Ykköskohteessani Kuopiossa ei-ensikertalaisten raja koepistekiintiössä oli 58,818 ja yhteispistekiintiössä 82,455. Ensikertalaiset hyötyivät Kuopiossa tänä vuonna huimasti ja heillä alhaisin koepistekiintiön raja oli 51,709 ja yhteispistekiintiössä 77,309. Helpoin kohde tänä vuonna olisi ei-ensikertalaiselle ollut yhteispistejonossa Oulu (80,782) ja koepistejonossa yllättäen Helsinki (57,509). 

Koepaperiani en ole tilannut, mutta tehtäväkohtaiset pisteet löytyivät hakijanumerolla Helsingin yliopiston sivuilta. Lisäilin ne viimevuotisen pistetaulukkoni jatkoksi. 

Monivalinnoissa osaamiseni oli pysynyt samoissa ja myös kemian tehtävistä sain saman verran pisteitä kuin viime vuonna. Fysiikassa ja biologiassa sen sijaan oli tapahtunut selvä romahdus. Tosin nuo biologian tehtävien pisteet ovat mielestäni ihan kohtuulliset siihen nähden, että bilsa jäi tosiaan tänä vuonna lukematta oikeastaan kokonaan. 

Suurin pettymys oli kemia, sillä siinä olin mielestäni kehittynyt eniten, kiitos yo-kirjoituksiin lukemisen. Ihmettelen hieman tehtävän nro. 10 arvostelua, sillä kokeen jälkeen katsoin vastausanalyysistä, että se oli ainut laskutehtävä, jonka olen kokonaisuudessaan ratkaissut oikein. Olen kuitenkin saanut siitä pyöreät nolla pistettä. Sama juttu oli glukoositehtävässä nro 13. Kuvittelin saavani siitä edes jotain säälipisteitä, sillä olin mm. selostanut ihan oikein osmoosin seuraukset maksasolussa, mutta ei pisteen pistettä tästäkään.  

Fysiikka meni aivan pieleen. Tänä vuonna kokeessa ei ollut viime vuoden tapaan yhtään helppoa perustehtävää ja toisekseen jätin fysiikan tehtävät viimeiseksi. Niitä olisi ehkä kannattanut pohtia tuoreilla aivoilla. Nyt en ehtinyt edes lukea kaikkia tehtävänantoja kunnolla ja valitsin ihan sattumanvaraisesti ne, joita lähdin yrittämään. No, olemattomalla laskurutiinillani fysiikan tehtäviäni ei olisi pelastanut edes lisäaika. 

Viime kesänä ajattelin, että kevät 2019 on viimeinen hakukertani, lopputuloksesta riippumatta. Ehkä olisin tätä mieltä, jos olisin tänä vuonna antanut kaikkeni. Minua kuitenkin suunnattomasti harmittaa se, että tämä vuosi ei mennyt ollenkaan niin kuin olin suunnitellut ja loppujen lopuksi koko projekti kuivui kasaan. Tekisi kovasti mieli antaa itselleen vielä yksi mahdollisuus, vaikka ensi vuoden todistusvalinnat sekä mahdollisesti kasvavat ensikertalaiskiintiöt ja arvelut pääsykokeen tyylin muuttumisesta ovat melkoisia epävarmuustekijöitä. 

Kevät 2019

Heipähei, pitkästä aikaa! Viime postauksessa kerroin, että ryhdyn pitämään taas viikottaista kirjanpitoa opiskelusta. No, kuten näkyy, en pitänyt. Vuoden 2019 piti olla minulle The Vuosi, mutta käytännössä tämä on ollut täysi farssi. Olisi ollut mukava kirjoittaa tästä keväästä toisenlainen tarina, mutta jaan nyt tämän kompasteluni tänne siinä missä muutkin "saavutukseni" pääsykoevalmistaumiseen liittyen. 

Vuodenvaihteessa olin vielä toiveikas - kemia rullasi kivasti ja tuntui, että kirjoituksiin treenaaminen oli vienyt osaamiseni uudelle tasolle. Fysiikassa laskin ensimmäisiä tavoitetehtäviä jo joululoman aikaan ja ensimmäiset kaksi harjoituskoettakin tein aikataulun mukaisesti. Biologiaa säästelin myöhemmäksi, sillä sen osaaminen oli periaattessa riittävällä tasolla jo viime keväänä. 

Joulukuussa laitoimme kotimme myyntiin. Odotin pitkähköä myyntiaikaa ja samoin välittäjäkin totesi, että kannattaa varautua vähintään puolen vuoden-vuoden projektiin. Lopputulema oli kuitenkin se, että talossa pidettiin joka viikko vähintään yksi yksityisnäyttö ja jo helmikuun alussa kalenterissa oli sovittuna kaupantekopäivä. Tämän seurauksena oli tietenkin se, että meidän piti siirtyä alta pois. Muuttohässäkkä ajoittui huhtikuun alkupuolelle, kaikista tärkeimpään lukuaikaan. Kaiken huipuksi puolison lopputyön palautuksen deadline oli toukokuun puolivälissä, jaloissa kotona pyöri jatkuvasti touhua vaativa reilu puolivuotias koiranpentu ja myös työpaikkani teki loppukeväästä muuttoa uusiin tiloihin. Haaveilemani opiskelulle tarkoitetut palkattomat vapaapäivät jäivät pitämättä kun meidän tiimistä oli jatkuvasti vähintään kaksi henkilöä sairaslomalla. 

Muutamat itkut kiukuspäissäni itkin kun tajusin, että tästä ei kerta kaikkiaan tule mitään. Yöunistakaan ei voinut nipistää, sillä päivätyö piti hoitaa kunnialla. Kaiken huippu oli se kun möhlin yhteishakulomakkeen kanssa. Täytin sitä puolenyön aikaan toiseksi viimeisenä hakupäivänä muuttolaatikon päällä istuen. Päätin laittaa hakemuksen myös logopedian koulutusohjelmaan varavaihtoehdoksi. Se pompsahti hakukohteitteni ykköseksi ja jostain syystä nuolet, joilla koulutusohjelmien järjestystä pystyi opintopolussa muuttamaan, eivät toimineet tabletillani. Päätin korjata asian tietokoneella seuraavana päivänä ja kun töiden jälkeen kahvikuppi kädessäni suuntasin opintopolkuun klo 15.20, huomasin hakuajan päättyneen klo 15.00. Olin sekoittanut kellonajan veroilmoituksen jättöaikaan, joka päättyi vasta klo 00.00. Järjestyksen muuttaminen ei enää onnistunut ja niin ykköskohteekseni jäi logopedia ja hammaslääkikset sijoille 2.-5. Menetin siis vielä ensisijaisuuspisteenikin. 

Tästä kaikesta lannistuneena jätin lukemiset sikseen. Viikkoa ennen koetta tein mafynetillä jokusia kemian tehtäviä ja luin fysiikan perusteoriat ja kaavat läpi. Viikonloppuna luin ihmisbilsan kurssikirjan - se olikin tänä keväänä ainut kosketukseni biologian opiskeluun.

Päätin kuitenkin mennä kokeeseen, sillä olin jo vuodenvaihteessa ostanut junaliput ja anonut vapaapäivän töistä. Istuin salissa koko koeajan ja olisin varmaan istunut vielä toisetkin viisi tuntia, sen verran paljon kokeessa oli nimittäin tekemistä. Totesin heti, että tehtävät tuntuvat minulle vaikeilta ja niitä on paljon. Aloitin kemian ja bilsan tehtävillä, niissä koin sentään jotain osaavani. Kun aloitin fysiikan tehtävät, koeaikaa oli jäljellä enää puolitoista tuntia. Raavin ylös kaavoja ja muutamia laskuja sen mitä ehdin. Muistaakseni kaksi tehtävää jätin täysin tyhjäksi. 

Kävin myös tekemässä logopedian pääsykokeen, sillä siihen ei tarvinnut valmistautua etukäteen. Kun kerran valmistautuminen meni näin persiilleen kaikin puolin, päätin että kohtalo ratkaiskoon miten käy. Jos kohtalo on yhtä armollinen kuin se on jo aiemmin keväällä ollut, lopputulema on varmasti se, että pisteeni eivät riitä logopedian paikkaan ja hammaslääkiksen sisäänpääsy jää kiinni siitä puuttuvasta ensisijaisuuspisteestä ;D.