Kakkosjakso paketissa (melkein)

Maanantaina ajattelin, että kunhan tämän viikon saan pakettiin niin nostan itselleni hattua. No, hatusta ei havaintoa, mutta nyt rentoudutaan ja vietetään perjantai-iltaa teejoulukalenterin ensimmäisen luukun ja piparkakkujätskin parissa - ja sen olen ansainnut! 

Tällä viikolla oli hurjat kolme koetta. FY4 ja KE4 menivät mielestäni ihan mukavasti, vaikkei pisteistä tietysti vielä ole tietoa. Mekaniikan kanssa tein kyllä tosi paljon töitä koko jakson ajan -  kurssi oli mielenkiintoinen, mutta tietyt osa-alueet koin haastaviksi. Kemian osalta opiskelutahtini oli hieman löysempi ja loppujen lopuksi kokeeseen kertaaminenkin jäi vähemmäksi kun kerta kaikkiaan aika loppui kesken. Koe meni kuitenkin mielestäni hyvin.

Sähkömagnetismin kokeen kanssa päädyin eriskummalliseen ratkaisuun - palautin tyhjän paperin ja menen kokeilemaan rästitenttiä parin viikon päästä. Uskon, että olisin saanut kokeesta hyväksynyt arvosanan, mutta valmistautuminen jäi puolitiehen kun sain kurssikirjan kirjastosta vasta reilu viikko sitten. En juuri ole käynyt oppitunneilla, koska kirjattomana ne tuntuivat turhilta. Olisin tietysti voinut harjoitella jollain muulla kirjalla, sillä omistan vastaavan toisesta sarjasta, mutta halusin nimenomaan tämän tietyn kurssikirjan käsiini, sillä minulla on siihen opettajalta saadut mallivastaukset. Epäilen, että jos olisin ropeltanut kokeesta läpi nykyisillä tiedoillani, saisin tuskin puristettua itsestäni seuraavan parin viikon aikana irti sen vertaa, että ottaisin haltuun ne asiat, joita sähkömagnetismista ovat pimennossa. Rästitentti kalenterissa lisää kummasti motivaatiota tarttua laskimeen. Sähkö(magnetismi) tosin ei aiheena ole oma suosikkini sitten lainkaan... 

Seuraava jakso ehtii alkaa vielä ennen joulua - siellä luvassa ainetta ja säteilyä, jaksollista liikettä ja aaltoja sekä reaktioita ja tasapainoa. Opiskelen fysiikan kursseja uuden opsin mukaisesti ja tuo jaksollinen liike ja aallot menee todennäköisesti osittain päällekkäin aiemmin suorittamani vanhan opsin mukaisen FY3-kurssin kanssa. Tammikuun lopussa pitäisi viimeisten lukiosuoritusten olla valmiina - eräänlainen etappi sekin. 

Yo-kirjoitusten tulokset

Ehdin jo luonnostella postausta aiheesta heikot kohtani opiskelijana, mutta palataanpa hetkeksi syksyn ylioppilaskirjoituksiin.

Aikuislukio tiedotti alkuviikosta, että tulosten pitäisi olla Wilmassa aamukymmeneltä perjantaina. Ehdin autuaasti jo unohtamaan koko asian, kunnes töissä taukoa pitäessäni iltapäivällä se pompsahti mieleeni. Kun avasin Wilman ja näin pisteeni, mielialani kohosi hetkellisesti korkealle - alustavat 40 pistettä oli lautakunnassa noussut 43 pisteeseen ja arvosanana oli toivomani eximia. Olin jännittänyt kovasti sitä, että pisteeni eivät riittäisi, sillä koe oli mielletty helpoksi ja pisterajojen povattiin nousevan. Ehdin hetken leijua, kunnes päätin vilkaista, miten korkealle laudaturin raja mahtoi yltää. No, sepä oli 44 pistettä. Kohonnut mielialani valahti hetkeksi aallonpohjalle... Yksi piste. 

Pienen hetken harmittelin asiaa mielessäni, mutta aika nopeasti pettymys haihtui pois. Rehellisesti sanottuna - olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni. Aloitin kuitenkin biologian opiskelun nollasta kesäkuun puolivälissä ja kolmessa kuukaudessa sain tietoni näinkin hyvälle tasolle. Nyt lähtöpisteitä on kasassa 31/36. Niiden merkitys on tietysti häviävän pieni, mutta itseluottamusta ja motivaatiota on syytä repiä jokaisesta potentiaalisesta lähteestä :D . 

Marraskuun viikonloput ovat olleet sosiaalisesti poikkeuksellisen aktiivista aikaa - olen käynyt kahdesti keikalla, juhlinut ystävän pyöreitä vuosia ja ensi perjantaina on vielä luvassa työnantajan järjestämät pikkujoulut. Olen antanut itselleni luvan vuodenvaihteeseen asti nauttia vapaa-ajasta niin paljon kuin mahdollista, sillä tammikuusta alkaen aion keskittyä ensisijaisesti opiskeluun ja tämä tarkoittaa sitä, että kaikenlaisista muista riennoista tingitään.  

Toki olen koko syksyn ajan opiskellut tasaiseen tahtiin. Olen pystynyt työn ohessa ylläpitämään reilun kymmenen tunnin viikkotuntitahtia. Käytännössä tämä on tarkoittanut aikuislukion oppitunteja ja kotitehtäviä sekä Mafynettiä. Aikaa on jäänyt hyvin muullekin elämälle ja jos olisin suunnitellut ajankäyttöni tarkemmin, olisin varmasti pystynyt nostamaan viikottaista opiskeluaikaa. Olen kuitenkin halunnut tarkoituksella pitää määrän kohtuullisena, jotta jaksan varmasti paahtaa loppuun asti. Kun nyt meneillään oleva aikuislukion jakso päättyy, on aika tehdä pieni välitsekkaus lukusuunnitelmaan ja kiristää tahtia. 

Ensifiilikset Mafynetistä

Itseopiskelumateriaali Mafynetti 2 saapui postissa minulle jo heinäkuussa. Olen ehtinyt käyttää sitä nyt muutaman kuukauden. 

Mietin pitkään, onko Mafynetti minulle sopiva materiaali ylipäätään. Olin nimittäin saanut siitä  kuvan, että se sopisi parhaiten henkilölle, jolla on jo hallussa lukion oppimäärä kokonaisuudessaan. Päätin kuitenkin ottaa tässä riskin, sillä olen opiskellut bilsasta omatoimisesti kaikki viisi kurssia ja kemiastakin yli puolet. Ainoastaan fysiikasta suurin osa kursseista on vielä opiskelematta. Mafynetti oli varteenotettavin vaihtoehto siksikin, että asuinpaikkakunnallani ei livekursseja järjestetä. Mietin myös Valmennuskeskuksen Koti-kurssia, mutta päädyin Mafynettiin lopulta sen edullisemman hinnan vuoksi. 

Mafynetti-sovellus on yksinkertainen - ei mikään visuaalinen ilotulitus, mutta selkeä ja helppo käyttää. Luin aluksi läpi opiskelutekniikkaan liittyvät asiat ja pyrin noudattamaan mahdollisimman hyvin ohjeita, jotka liittyvät tehtävien suoritusjärjestykseen. Vaikka moni opiskelutekniikkaan liittyvä asia on itselle aiemman koulutukseni puolesta tuttu, ei suutarin lapsella ole kenkiä tässä tapauksessa... 

Aloitin opiskelun biologian yo-kurssista (jonka tehtävät näköjään ovat päällekkäisiä lääkiskurssin kanssa) elokuussa yo-kirjoituksiin harjoitellen. Tehtävät ovat selkeitä ja ytimekkäitä, käsitteenmäärittelyä on paljon. Vaikeustaso on sopivassa suhteessa omiin taitoihin - asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä, mutta tehtävissä pääsee sujuvasti eteenpäin. Tein aluksi tehtäviä vihkoon: kirjoitin ensin olemassa olevien tietojeni perusteella vastauksen, katsoin mallivastauksen ja täydensin sitten omaani sen perusteella. Kirjoitin ensin perusteellisemmin, sitten totesin sen vievän hirveästi aikaa ja kirjasin pelkkiä ydinsanoja ja niska-hartiaseudun vihoitellessa jätin kynäpaperihommat pois ja selostin vastauksia ääneen.

Kemian ja fysiikan harjoittelun aloitin biologian kirjoitusten jälkeen eli syyskuun loppupuolella. Muutama tunti opiskelua per päivä tuntuu nostavan käyriä tuskastuttavan hitaasti... Tasapainoilen myös koko ajan lukiokurssien ja Mafynetin kanssa - kotitehtävien tekeminen ja kokeisiin lukeminen ei tietty Mafynetin käyrällä näy. Toisaalta tämä kaksijakoinen systeemi tuntuu nyt sopivalta, sillä lukiokursseilla opiskelen minulle uutta asiaa ja Mafynetin alkupään tehtävät ovat pääasiassa niiltä kursseilta jotka olen opiskellut jo keväällä.

Eniten olen tykännyt kemian lääkiskurssista. Kemia on tähän saakka ollut inhokkini, mutta Mafynetin teoriat ja tehtävät ovat avanneet hyvin solmukohtia. Fysiikka puolestaan tökkii pahasti, alkupäänkin tehtävistä osa tuntuu tolkuttoman vaikeilta. No, yritän ajatella positiivisesti, että kehitystä tapahtuu silloin  kun mukavuusalueelta poistutaan...

Yo-kirjoitusten alustavat tulokset

Syksyn väriloisto kaunistuu päivä päivältä! Kesä ei ilmoillaan häikäissyt, mutta onneksi upea syyskuu paikkasi tilannetta hienosti. 

Sain alustavat ylioppilaskirjoitusten tulokset ja kuten arvelin, koe ei mennyt niin hyvin kuin olisin toivonut. Sain pisteitä 40 ja tämä tarkoittaa, että laudatur meni sivu suun. Eximiaan kuitenkin pitäisi olla mahdollisuudet, ellei sitten lautakunnassa pisteitäni lasketa. Opettaja arveli myös, että koe oli sen verran helppo, että pisteraja voi nousta. Useassa tehtävässä pisteiden menetykset tulivat siitä, että olin vastannut liian tarkasti ja yksityiskohtaisesti eli vastauksissani oli ylimääräistä asiaa. Näin jälkiviisaasti on helppo todeta, että tähän asiaan olisi saattanut auttaa vanhojen yo-kokeiden harjoittelu ja mallivastausten tutkiminen.  

Oli arvosana sitten E tai M, en aio mennä korottamaan. Ensi keväänä biologiassa on jo käytössä sähköiset kirjoitukset, enkä viitsisi käyttää aikaa uuteen koetyyppiin liittyvien "temppujen" opetteluun. Sen sijaan kirjoitan suunnitelmieni mukaisesti ainakin fysiikan ja mahdollisesti myös kemian. Jätän mahdolliset korottelut seuraavalle lukuvuodelle. 

Tässä vielä tiivistetysti kirjoitusten jälkeisen elämän aikaansaannoksia opiskelun osalta:

- Tein kaikki sähköfysiikan rästissä olleet kotitehtävät. Tästä kurssista onkin koe tämän viikon torstaina. En osaa arvioida osaamistani kovin hyvin - välillä tuntuu, että joku elektronin kiihtyvyys sähkökentässä ratkeaa tuosta vaan ja hetken kuluttua tuskastelen jonkun yksinkertaisen virtapiirin äärellä, että mitenkäs tämä homma menikään... 

- Aloitin Mafynetin kemian lääkiskurssin. Ilahduttavaa huomata, että jotain on muistissa viime keväältä - opiskelin siis silloin kurssit 1-3. Pyöristämissäännöt on kuitenkin nyt juurrutettava takaraivoon, niissä tulee virheitä.

- Annoin itselleni kirjoitusten jälkeen lomaa biologian opiskelusta. Suunnittelin panostavani  fysiikkaan ja kemiaan loppuvuoden ajan, mutta pelkään unohtavani bilsan asioista suuren osan, jos en yhtään kertaile niitä. Ehkä varaan viikossa jonkun pienen hetken biologialle, mutta pidän pääpainon fykessä. 

Hengissä ollaan

Huh hei, pitkästä aikaa päivitystä! Syksyn aloitus on ollut melkoista haipakkaa - uuden työn aloitus on verottanut sekä aikaa että voimia ja samalla on pitänyt päntätä syksyn kirjoituksiin. Kirjoitukset selätettiin tänään, joten nyt voi sitten istua alas laatimaan väliraporttia lukuprojektin etenemisestä :D . 

Biologian verkkokurssiopintoni ovat siinä pisteessä, että kurssit 1-2 on suoritettu ja kolmoskurssi on yhtä tehtävää vaille valmis palautettavaksi. En ole kursseihin koskenut sitten elokuun alun, koska halusin treenata kirjoituksiin Mafynetin avulla. Aion kuitenkin suorittaa myös loput biologian kurssit. Olen toki ehtinyt asioita jo lukea sekä lukion oppikirjoista että Mafynetistä, mutta kurssitehtäviä tehdessä tulee sopivasti kertailtua. 

Kemian ja fysiikan opinnot aikuislukiossa jatkuvat jälleen. Tässä jaksossa minulla on vain yksi kurssi fysiikkaa (sähkö), mikä on ihan loistojuttu, koska kaikki opiskeluaika syyskuun puolella on mennyt biologian kimpussa. Tai siis, tästä yhdestä ainoastakin fysiikan kurssista olen tehnyt alle kymmenen tehtävää, mutta yhden kurssin tekemättömät hommat saan todennäköisesti kirittyä vielä kiinni ennen seuraavan jakson alkua. 

Biologian ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen kanssa tuli loppujen lopuksi tolkuton kiire. Laiskistuin loppukesästä ja en pysynyt suunnittelemani aikataulun perässä. Ensimmäiset työviikot loman jälkeen vaativat myös useamman kymmentuntisen päivän ja lukemiseen pääsin kiinni vasta syyskuun alussa - ja aikaa kirjoituksiin olikin enää pari viikkoa. Loppujen lopuksi osa vitoskurssista jäi todella hataralle pohjalle.

Viime viikolla tahkosin bilsaa niin paljon kuin suinkin jaksoin. Harmillisesti viikko ei ollut muun elämän osalta kovin kevyt - siihen mahtui niin hautajaiset kuin lauantaille osunut työpäivän mittainen koulutus. Loppuviikosta tuskastuin kun tajusin, etten millään ehdi käydä läpi kaikkia nelos- ja vitoskurssin asioita niin perusteellisesti kuin halusin. Jätin kylmästi pois geenitekniikan ja alkion/sikiönkehityksen - ja nämä kaksi tietenkin olivat tänään jokerikysymysten aiheita :D . 

Epäonnistuneesta taktikoinnista huolimatta voisin sanoa, että kirjoitukset menivät ihan hyvin lähtökohdat huomioon ottaen. Toukokuussahan sain pääsykokeesta biologiasta vain muutaman raakapisteen ja mitään taustaa mulla ei bilsan opiskelusta ole - vain pakolliset kurssit lukiosta ja niistäkin muistaakseni melko keskinkertaiset arvosanat. Tavoitteeni oli suuruudenhullusti E tai L, koska niiden avulla todistuspisteeni nousisivat melkoisen hyviin lukemiin, mutta tämänpäiväisen suoritukseni perusteella en jaksa uskoa niihin yltäväni. Oma osaaminen kokeessa yllätti positiivisesti, sillä tuskastelin vielä eilen, etten osaa MITÄÄN. Jos nyt joku arvaus pitäisi heittää niin M lienee lähimpänä totuutta. 

Jos jotain tekisin toisin, painottaisin valmistautumisessa yo-kokeeseen enemmän lukiokirjoja Mafynetin sijaan. Huomasin nimittäin, että osasin erinomaisesti vaikka mitä nippelitietoa, mutta asioiden jäsentely ja vastausten rajaaminen tuotti monen kysymyksen kohdalla vaikeuksia. Mutta toisaalta - hyvä kai niitä nippelitietojakin on hallita, sillä pääsykokeessa ei niiltä voi välttyä. 

Alustavia pisteitä on tiedossa kai muutaman viikon sisällä, mutta yritän nyt lähinnä keskittyä unohtamaan koko kokeen, sillä opiskelu ei suinkaan päättynyt tähän vaan nyt täytyisi palata niihin tekemättömiin sähkökurssin kotitehtäviin... 

Arki alkaa

Kesäloma päättyy tähän sateiseen sunnuntaihin. Huomenna alkaa arki. En ole siitä ollenkaan harmissani, oikeastaan kaipaan jo vaihtelua lomailumoodiin. Arki on mukavan rutiininomaista ja siksi omalla tavallaan niin rauhoittavaa. 

Kävin tänään kaupassa tekemässä koko viikon ruokaostokset kerralla. Tätä olen harjoittanut jo muutaman vuoden, mutta aion nyt kokeilla sitä, että tekisin myös ruuat valmiiksi sunnuntaisin. Tai ellen ihan valmiiksi asti, mutta ainakin osittain - paistaisin lihat, pilkkoisin kasvikset ja niin edelleen.  Tänään valmistui kanankoipia, kinkkukiusausta ja jauhelihakastiketta sekä keitettyjä kananmunia aamupuuron kaveriksi. Hyödyntänen varmasti myös aiempaan tapaan Prisman Kauppakassi-palvelua, jossa ostokset tilataan etukäteen netistä ja noudetaan sovittuna aikana. 4,90 €: n hintainen palvelumaksu on mielestäni varsin kohtuullinen kun sillä säästää aikaa vähintään 45 minuuttia, mikä hupenee helposti meidän lähi-jätti-Prismakierroksella. Kassien noutoon aikaa menee noin kolme minuuttia ja ylimääräistä autoiluakaan ei tule kun Prisma on työmatkan varrella. Tilaus kannattaa tehdä kotona täydellä vatsalla niin heräteostoksiltakin välttyy. 

Töihin meno jännittää kahdesta syystä. Aloitan uudessa työpaikassa ja vaikka työ sinänsä on minulle tuttua, oppilasaines on aiempaan verraten hieman erilaista ja lisäksi tulen työskentelemään neljän hengen tiimissä. Toinen jännityksen aihe kohdistuu työtiloihin, sillä aloitamme lukukauden ilmeisesti remontin keskellä, sillä koulun tilat eivät ole ehtineet valmistua kesäloman aikana. Olemme siis homekoulupakolaisina väistötiloissa vuoteen 2019 uuden koulurakennuksen valmistumista odottamassa. Minun luokkani pitäisi olla kutakuinkin kunnossa ja kävinkin paikan päällä kesäkuussa viemässä tavaroitani sinne, mutta en tiedä, mahtaako siellä olla oppilaille pulpetteja tai muita tarpeellisia kalusteita. No, huomenna asia selviää kun aamukahdeksalta täräytän paikan päälle rymsteeraamaan! Toivottavasti siellä on joku muukin, koska minulla ei ole avaimia :D . 

Aikuislukioonkin pitäisi ilmoittautua taas aineopiskelijaksi. Keväällä kävin ahkerasti oppitunneilla. Tulevana syksynä joudun tästä vähän tinkimään, koska minulla on enemmän kemian ja fysiikan kursseja opiskeltavana ja aion paukuttaa tuota Mafynettiäkin samalla. Lisäksi bilsan yo-kirjoituksiin ei ole aikaa kuin puolitoista kuukautta. 

Postauksen kuvat ovat vähän vähemmän sateisilta päiviltä. Kävimme kesän aikana retkeilemässä sekä Seitsemisen että Lauhanvuoren kansallispuistoissa. Retkeilykärpänen taisi puraista, koska haaveilen, että ensi kesänä voisimme mennä Karhunkierrokselle. Sitä ennen olisi varmasti tarpeellista harjoitella jokusia yhden yön reissuja maastossa. Mustikoita en ole ehtinyt kerätä vielä lainkaan kun ne kypsyivät tänä kesänä niin myöhään. Paras keräysaika taitaa olla ensi viikolla. Yritän ehtiä joku päivä metsään. Äiti onneksi lahjoitti jo viisi litraa pakastettavaksi. 

Kaiken kaikkiaan takana on mainio kesäloma ja monenlaisia juttuja ehdimme tehdä. Mieskin oli poikkeuksellisesti lomalla pitkään, koska elelee opiskelija-statuksella vielä syyskuun alkuun asti. Kävimme parin päivän reissulla Ruotsissa ja teimme useampia pieniä päivän mittaisia reissuja kotimaassa. Minä suhasin autolla myös Suomen toiselle laidalle eli Mikkeliin Asuntomessuja kurkistamaan ja sukulaisiakin on ehditty moikata kerran jos toisenkin. Biologian kurssien opiskelu vei luonnollisesti aikaa, enkä ollut ihan niin tehokas, mitä kesän alussa kuvittelin, mutta olen ihan tyytyväinen. Jos olisin vetänyt itseni loman aikana ihan piippuun opiskelemisen kanssa, tuntuisi tosi raskaalta aloittaa työt nyt. 

Ja parastahan tässä on, että kesä ei suinkaan vielä lopu. Elokuussa ja syyskuun alussa on yleensä ollut ihan loistavat säät ja sen jälkeen tuleekin kaunis ruska-aika! 

Viikot 29 & 30

• Ensin kipeä lapa, sitten vielä kipeämpi kylki ja jäätävä pistos rinnassa - lääkärireissun saldona toteamus, että ärtyneet rusto-luuliitokset siellä hangoittelevat vastaan. Hoitona tarvittaessa tulehduskipulääke, paranee kuulemma ajan kanssa. Toivottavasti aika ei ole kovin pitkä... 

• Edellämainittu on hillinnyt opiskeluhommia. Olen pitänyt useamman vapaapäivän ja toistaiseksi luopunut käsin kirjoittamisesta kokonaan.  

• Päädyin sittenkin tekemään BI3-kurssin verkkokurssina ja sen tehtävistä on nyt noin 2/3 valmiina. BI1- ja BI2-kursseista ehdin jo saada arviotkin.   

• Mafynetissä en ole edennyt vaan tehnyt kertaustehtäviä - ja niitähän riittää, koska näköjään en osaa ahkerasta opiskelemisesta huolimatta yhtään mitään :D . Masentavaa huomata, miten äkkiä jotkut asiat katoavat mielestä, vaikka ne olisi muutama viikko sitten osannut hyvinkin yksityiskohtaisesti. 

• BI4-kurssi on aivan kesken. Harmittaa kun en voi kirjoittaa muistiinpanoja käsin ja sen takia ei huvittaisi lukeakaan. Tästä harmituksesta pitäisi päästä jotenkin yli. Mafynetin tehtäviä olen tehnyt kirjoittamisen sijaan puhumalla vastauksia ääneen. Toimii tuskin fysiikassa ja kemiassa... 

• Ensi viikko on viimeinen kesälomaviikko. Seuraava kuluu jo kokonaan töiden parissa ja aiempien vuosien kokemuksella tiedän, että ensimmäiset viikot loman jälkeen ovat raskaimpia Arvelen, etten pysty iltaisin paahtamaan lukuhommien parissa kovin intensiivisesti.

• Ryhtiliike-suunnitelmia seuraaville päiville: BI3-kurssin tehtävät valmiiksi, mafynetin kertaustehtävät samoin ja BI4-kurssia eteenpäin. Viimeinen kurssi jää väistämättä lomanjälkeiseen elämään. 

Tavoitteena terveellisempi elämä

Kuten aiemmin mainitsin, yritän postailla välillä muutakin kuin pääsykoeaiheisia asioita.

Olen viimeisen parin vuoden ajan pyrkinyt terveellisempiä elämäntapoja - osittain siinä onnistuenkin, mutta paljon on vielä tekemistäkin.

Lapsuudestani saakka olen ollut taistellut paino-ongelmien kanssa. Lapsena ja nuorena ongelmat olivat pääni sisällä, olin nimittäin normaalipainoinen ja liikkuva lapsi, mutta en hyväksynyt, etten lyhytjalkaisena ja kurvikkkaana taivu samoihin vaatteisiin pitkäsääristen keijukaisten kanssa. Opiskeluaikana kiloja alkoi oikeasti kertyä vyötärölle ja muistan, miten yöllä kirjoittelin graduani eväänäni mustikkapiirakka ja päätin, että heti kun opinnäytetyöni on valmis, alkaa armoton painonpudotus. Paino nimenomaan sanalla armoton - sen jälkiä siivoilen vielä tänäkin päivänä.

Olin kerännyt elopainoa enemmän kuin aikuisiällä koskaan. En käynyt heti laihdutusprojektini alussa vaa´alla lainkaan, sillä sen lukema ahdisti. Uskalsin punnita itseni ensimmäisen kerran vasta kun housut roikkuivat päällä. Arvelen, että saatoin painaa lähemmäs 85 kiloa, mikä on tietysti aivan liikaa 164-senttiseen varteeni.

Pääsin projektini kanssa hyvään alkuun. Urheilin useita kertoja viikossa ja karsin ruokavaliota reippaalla kädellä. Aloitin lenkkeilyllä kävellen, kunnon kasvaessa pistin juoksuksi ja kun muutin uudelle paikkakunnalle työn perässä, ostin salikortin ja iltapäivät töiden jälkeen kuluivat jumpassa. Usein saatoin illassa vetäistä kaksikin tuntia peräkkäin ja tämän päälle tulivat vielä työmatkat sekä muut kulkemiset kävellen tai pyörällä. Syömisen suhteen punainen lanka olivat kalorit - ruuan laadulla ei niin ollut väliä, saati sitten ateriarytmillä. Koska urheilemisen jälkeen en yleensä ollut nälkäinen, saatoin jumppamaratonien päälle juoda vain litran vettä ja jättää palautumisen näkökulmasta äärimmäisen tärkeän aterian syömättä. Noin vuodessa olin pudottanut painoa yli 25 kiloa ja olin hoikempi kuin aikuisiällä ikinä.

Hoikasta kropasta huolimatta aloin voida huonosti. Päätä särki koko ajan, olin väsynyt, tokkurainen ja viluinen. Lihakset eivät palautuneet treenistä ja kesken bodypumpin haukottelin niin, että leuat olivat mennä sijoiltaan. Aivot eivät toimineet - seisoin Prisman ovella tuijottaen ostoskärryjä lamaantuneena, koska en vaan tajunnut, missä järjestyksessä mun pitää mikäkin vaihe suorittaa että saan otettua lompakosta kolikon, työnnettyä sen kärryyn ja mentyä kärryn kanssa keräämään ostoksia. Kroppa oli kuin pesäpallomailalla hakattu, joka paikkaa särki. Lopulta minut ajoi lääkäriin huimaus ja olin varma, että olen sairastunut johonkin vakavaan neurologiseen sairauteen. Onneksi siitä ei ollut kyse, mutta sairas olin joka tapauksessa. Minulla oli kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka puhkeamista raju laihduttaminen oli saattanut edesauttaa. Sain lääkityksen ja muutamien kuukausien kuluttua olotilani oli muuttunut kutakuinkin normaaliksi.

Olen jo useamman vuoden elänyt vajaatoiminnan kanssa melko hyvässä balanssissa - ainakin jos labra-arvojen näkökulmasta asiaa katsotaan. Olen harmissani siitä, että piiskasin kehoani noin julmasti ja olen mahdollisesti osasyyllinen sairauden puhkeamiseen. Painoa on kertynyt pikku hiljaa lisää, mutta onneksi ollaan vielä kaukana vuosien takaisesta maksimilukemasta. Olen kuitenkin painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen ja haluaisin päästä takaisin normaalipainon puolelle  - tällä kertaa kuitenkin eri metodein kuin aiemmin. Tiedän, miten laihdutetaan parikymmentä kiloa, mutta en sitä, miten syödään ja liikutaan kohtuudella.

Vähitellen olen opetellut kunnollisen ruokailurytmin ja keskittynyt ensisijaisesti syömäni ruuan laatuun. Olen lisännyt kasvisten ja marjojen käyttöä huomattavasti, siirtynyt napostelusta kunnon aterioihin ja käytän säännöllisesti D-vitamiinilisää. Liikunnasta olen opetellut etsimään hyvää oloa maksimaalisen tehon sijaan ja erityisen paljon yrittänyt opetella kuuntelemaan omaa kroppaani ja sen tarpeita. Paljon on vielä tekemistä - olen edelleen pahasti sokerikoukussa ja liikuntaa en ole saanut säännölliseksi vaan se tuppaa olemaan ensimmäinen, josta arjessa nipistän. Pienin askelin siis eteenpäin. Luvassa postauksia, jossa pohditaan muun muassa motivaation merkitystä elämäntapojen muuttamisessa ja keksitään keinoja kukistaa karkkihimo...

Viikko 28

• Mafynetti 2 on korkattu - tabletti saapui postissa viime perjantaina ja sekoitti samalla lukusuunnitelmiani. En malttanut olla kokeilematta sitä ja siitä syystä BI4-kurssin lukeminen ja muistiinpanot ovat edelleen alkutekijöissään.

• Yläselkä vaivaa edelleen. Muistiinpanojen tekeminen käsin aiheuttaa inhottavan pistoksen lavan seudulle ja illalla sängyssä selinmakuulla pistäminen tuntuu ärsyttävästi hengityksen tahdissa, kumartuessa oikeassa kyljessä ja rintakehässä tuntuu omituista rutinaa... Pidin eilisen kokonaan vapaata ja pistos helpotti selvästi. Olen lukemisen ohessa pyöritellyt hartioita ja venytellyt, mutta se ei näköjään riitä. Jos jotain hyvää niin yläniska ei onneksi ole jumissa ja olen säästynyt päänsäryltä :D .

• Mafynetissä aloitin biologian yo-kurssin tehtävien tekemisen ohjelman mukaisessa järjestyksessä, joka on yhteneväinen lukiokurssien järjestyksen kanssa. Tehtävillä on tullut hyvin kerrattua muutama viikko sitten opiskeltu ykköskurssi.

• Aloitin Mafynetissä myös fysiikan lääkiskurssin. Tekisi kovasti mieli lykätä kemian ja fysiikan tehtävien aloittamista jonnekin yo-kirjoitusten jälkeiseen aikaan, mutta toisaalta järki sanoo, että olen laskenut viimeksi toukokuussa ja unohdan hyvin äkkiä sen kaiken vähänkin osaamani, jos pidän liian pitkän tauon.

• Opiskelutunteja on tällä viikolla tullut noin 15, mutta tuntuu, että olen häärännyt vähän sitä sun tätä, enkä tehnyt kunnolla yhtään mitään. Ensi viikolla paahdan BI4-kurssia eteenpäin, sillä BI5 odottaa vielä koskemattomana ja kesälomaakaan ei ole montaa viikkoa jäljellä.

Viikko 27

• Tein muutoksia suunnitelmiin: jätin BI3-verkkokurssin välistä ja luin asiat itse kirjasta sekä tein muistiinpanot. Verkkokurssin tehtäviin olisi kuulunut mm. laajan ympäristötutkielman teko, joten totesin, että se ei palvele minun tarpeitani parhaalla mahdollisella tavalla.
• Sain BI2-kurssin muistiinpanot ja verkkokurssin tehtävät valmiiksi. Alkuviikon paukutin päähäni perinnöllisyyttä. Muutaman oppikirjan esimerkkitehtävän avulla pääsin jyvälle, mistä on kyse. Muistin hatarasti, että olen lukiossa risteyttänyt banaanikärpäsiä, mutta homman ydin oli unohtunut. Tein harjoituksen vuoksi kaikki risteytystehtävät myös ABI Biologia-kertauskirjasta. 
• Sain vihdoin kellotettua lukuaikaani. Käytin tähän kännykän sekuntikelloa, se on helppo napata pois päältä kun pitää taukoa ja kun jatkaa hommia, aika alkaa rullata taas eteenpäin. Joku varmaan miettii, että mitä järkeä tässä on. Kellotan siksi, että hahmotan ajankäyttöäni. Huomaan, etten ole kovin tehokas. Olen mielestäni lukenut "koko päivän", mutta todellisuudessa vain neljä tuntia. Tauot tuppaavat venymään. 
• Hartiat ovat jumissa. Olin ihan unohtanut tämän olotilan, vaikka kärsin siitä koko opiskeluajan ja sen jälkeenkin. En osaa kirjoittaa rennosti käsin vaan jäkitän lapoja jotenkin kummallisesti ja puristan kynää. Oikeaan lapaan pistää nyt hemmetisti kun hengittää sisään... Koneella sujuu rennommin ja siinä en saa itseäni niin juntturaan. Tähän pitää miettiä jotain ratkaisuja, koska en tule kestämään kevääseen asti näin. 
• Aloitin Flashcardsien teon. Ja lopetin sen. Yritin tehdä kortteja "kaikesta" ja tajusin, että siinä ei ole järkeä. Palaan tähän. 
• Tilasin Mafynetin, joka tuli postissa perjantaina. Kirjoittelen tästä lisää myöhemmin, olemme vasta tutustumisvaiheessa... 
• Ensi viikolla luvassa BI4-kurssia ja Mafynettiä. 

Spekulointia (todistus)pisteistä

Olen tässä motivoinut itseäni lukemaan bilsaa pohtimalla todistuspisteitä. Tänä keväänä sain todistuspisteitä 24. Ne tulivat kolmesta aineesta, sillä neljättä pisteytettävää - fysiikan, kemian tai biologian reaalikoetta - en ole suorittanut. Nykyisellä todistuksellani saan siis...

äidinkieli L 9 p

vieras kieli L 6 p

vanha reaali L 9 p

Jos saisin biologiasta kirjoitettua laudaturin, tämä tarkoittaisi sitä, että todistuspisteeni ensi kevään haussa olisivat 33/36. Eximialla pisteet olisivat 31/36 - siitäkin saattaisi nipin napin jotain hyötyä olla. Jos bilsan osalta ei onnista syyskuussa, voisin toki kirjoittaa kemian tai fysiikan keväällä. En vaan luota itseeni, että niiden osalta - etenkään kemian, joka mulle on selvästi näistä kolmesta aineesta vaikein kaikessa epäloogisuudessaan - minulla olisi mahdollisuuksia yhtä hyvään arvosanaan. Vieraan kielen korottaminen ei ole vaihtoehto, koska sen kertaamiseen ei kannata käyttää nyt aikaa. Todistuksessani komeilee pitkästä englannista C ja tuo kuusi pistettä tulee siis keskipitkän ruotsin ällästä. 

Opintopolusta tuli kirje, missä tuli tämän kevään kokeen pisteet. Sain huikeat 5,75 skaalattua pistettä :D . Raakapisteinä tämä tekee noin 15, jos oikealla kertoimella lasken. Aivan pohjalla ollaan ja edessä oleva työmäärä tuntuu vuoren kokoiselta, mutta toisaalta - ihmettelen, miten olen edes tuon 15 saanut raavittua kasaan :D . Tein nimittäin ainoastaan kemian ja fysiikan monivalinnoista ne, jotka koskivat käymiäni kursseja (1-3) eli n. 5 molemmista (bilsan monivalinnat jätin tekemättä kokonaan) ja mallivastauksen mukaan muutama valistunut arvaukseni meni vielä väärin, joista tuli miinuspisteitä. Ropelsin jotain laskuntynkää kahteen fysiikan tehtävään (Galilei ja prismajuttu), solun toiminta-täydennystehtävään laitoin muistaakseni kaksi sanaa ja viimeisen kemiantehtävän a-kohdan (4 p) olin saanut oikein. Jos jotain positiivista tästä yrittää ajatella niin suunta ei voi olla kuin ylöspäin...