Kokemuksia Mafynetistä

Oikeastaan parempi otsikko tälle postaukselle olisi kokemattomuuksia Mafynetistä, sillä sen käyttö on jäänyt minulla harmillisesti suunniteltua vähäisemmäksi. Tilasin sen jo kesällä ja silloin käytin ohjelmaa ahkerasti bilsan kirjoituksiin valmistautuessa. Kirjoitusten jälkeen aloitin fysiikan ja kemian lääkiskurssit, mutta samaan aikaan alkoivat myös lukio-opinnot tahdilla 3 kurssia/jakso ja nopeasti huomasin, että olin tilanteessa, jossa en pystynyt tekemään mitään kunnolla - jos tein Mafynettiä, en ehtinyt tehnyt kurssin kotitehtäviä, enkä siten kokenut tunneilla hyötyväni niiden läpikäymisestä ja toisaalta Mafynetin tahtiin opiskelu oli turhauttavaa kun halusin edetä sen tarjoamassa järjestyksessä, joka meni eri rytmissä kuin lukiokurssini.

Ristiriitatilanteeseen turhautuneena sujautin tabletin pussukkaan ja jätin sen odottamaan parempia aikoja. Mahdollisuus saada lähiopetusta ja kysellä tyhmiä oli rajallinen ja halusin ottaa kaiken hyödyn irti lukiokursseista. Osaamisessani suurimmat puutteet ovat juurikin perusasioissa, koska en ole lukiokursseja käynyt ja kaikki tunneilla eteen tulevat asiat ovat olleet täysin uusia.  

Edellä mainitusta johtuen en ole pysynyt lähelläkään Mafynetin tavoitekäyrää, lukuun ottamatta biologiaa, jonka osalta kipusin reilusti käyrän yläpuolelle jo syksyllä. Sekin on tietysti laskenut ajan kuluessa ja nyt ollaan tilanteessa, että biologiaakin pitäisi ryhtyä kertaamaan. Fysiikassa olen ihan pohjalla, kemiassa puolivälissä "oppimäärän tärkeimmät asiat"-palkkia. 

Näin jälkikäteen ajateltuna turhaan kiirehdin Mafynetin hankkimisen kanssa. Jos rehellisiä ollaan, tämä ensimmäinen "kunnon hakukertani" onnistuisi mainiosti ilman kallista valmennuskurssimateriaalia. Kurssikirjoissani on vielä tekemättömiä tehtäviä (ja osan niistä hankaliksi kokemistani voisin tehdä hyvin uudelleenkin), vanhoja yo-tehtäviä olen laskenut vain sieltä täältä, ABI-kertaussarjan kirjoja olen vasta aloitellut. Lääkiksen vanhoja pääsykokeitakin saa tulostaa netistä ihan ilmaiseksi harjoitusmateriaaliksi, kirjastosta voisi lainata vaikka Epionen materiaaleja ja niin edelleen.

Toisaalta Mafynetistä oli mielestäni hyötyä syksyn yo-kokeita ajatellen. Oppimiskäyrä motivoi kun pystyy pitämään tasaista tahtia yllä ja tehtäviä oli paljon. Mallivastaukset ovat kemian ja fysiikan osalta mielestäni selkeitä ja perusteellisesti avattuja. Erityisesti tykkään automaattisesta kertausominaisuudesta, jonka avulla tulee riittävästi toistoja. Olen kyllä itsekin merkinnyt kaikkiin kurssikirjoihini tehtäviä, jotka minun kannattaisi tehdä uudelleen, mutta niihin palaaminen ei hirveästi motivoi - mutta kun tabletti täräyttää tehtävät nenän eteen, ne tulee helpommin tehtyä.

Myös harjoituskokeet odottavat siistissä pinossa kaapissa. Ensimmäinen harkkakoe oli muistaakseni ajoitettu tammikuun lopulle, mutta minä aion tehdä sen ensi viikonloppuna. Aikuislukio päättyy ensi viikolla - toivottavasti omaksun nopeasti uudenlaiset opiskelurutiinit. 

Viikot 3 & 4

VIIKKO 3

MA: fysiikka 3 h

TI: fysiikka 0,5 h, kemia 1,5 h

KE: kemia 2 h, fysiikka 2 h

TO: kemia 1,5 h

PE: vapaa

LA: vapaa

SU fysiikka 2,5 h, kemia 3 h

yhteensä 16 h

VIIKKO 4

MA: fysiikka 1,5 h

TI: kemia 2,5 h

KE: fysiikka 2,5 h

TO: kemia 1,5 h

PE: kemia 0,5 h

LA: fysiikka 5 h

SU: fysiikka 5,5 h 

yhteensä 19 h

Olen tosi tyytyväinen näiden viikkojen lukutunteihin. On tietysti totta, että opiskelun tehokkuutta ei mitata minuuteissa, mutta en ole näistä tunneista käyttänyt yhtään ns. tehottomasti vaan lähes kaikki oppituntien ulkopuolinen lukuaika on ollut jollain tapaa aktiivista tiedonkäsittelyä, kuten tehtävien tekemistä. Vaikka arkipäivinä opiskeluajan löytäminen tuntuu vähän toivottomalta, on mukava huomata, että viikonloppuna ehtii kahdessa kokonaisessa päivässä kirimään ihan hyvin. 

Olen ollut opiskelusuunnitelmissani melko suurpiirteinen. En ole aikatauluttanut mitään etukäteen vaan ottanut työn alle kerralla yhden kokonaisuuden  ja käyttänyt siihen tarvittavan ajan - pitkälti jo siksikin, että en etukäteen pysty arvioimaan, kauanko minulla menee esimerkiksi kotitehtävien tekemiseen. Joskus selviän alle puolessa tunnissa, joskus en edes kahdessa tunnissa Jos joku tökkii pahasti, vaihdan aihetta, teen jotain "kivaa" eli katselen Opetus.tv:n videoita tai kertaan jotain helpompia juttuja. Videoita katsellessa yritän myös olla aktiivinen eli pysäytän hetkeksi ja selostan itselleni asiaa ääneen tai laskutehtävissä yritän itse ensin päätellä, miten tehtävässä edetään. 

Hyvä draivi siis päällä tällä hetkellä, sen voimin viimeiset päivät aikuislukion penkillä kuluvat varmasti nopsaan! 

Viikot 1 & 2

VIIKKO 1

MA: fysiikka 3,5 h

TI: fysiikka 1h

KE: vapaa

TO: biologia 1h

PE: biologia 0,5 h

LA: fysiikka 3 h, kemia 0,5 h

SU: fysiikka 1h, kemia 2,5 h

Yhteensä 9 h

Tämän viikon alku oli vielä lomaa ja tiistai-keskiviikko olivat reissupäiviä. Torstaina menin jälleen töihin. Opiskeluni koostui tällä viikolla lähinnä Mafynetin kemiasta ja ABI fysiikka-kertauskirjan tehtävistä. Aikaisemmasta inhokistani kemiasta on tullut vitoskurssin myötä suosikkini ja koen, että olen siinä kehittynyt huimasti. 

VIIKKO 2

MA: fysiikka 2 h

TI: fysiikka 0,5 h, kemia 1,5 h

KE: kemia 1h, fysiikka 3 h

TO: kemia 2 h

PE: vapaa

LA: vapaa

SU: fysiikka 2 h, kemia 2 h

Yhteensä 14 h

Tällä viikolla pääpaino oli aikuislukion tunneilla istumisessa ja kurssien kotitehtävien tekemisessä.  Täyden työviikon ja muun arjen ohella nämä 14 tuntia tuntuivat jo siltä, että hirveästi muuta ei ehdi tekemään. Arvioisin, että pystyn vielä kiristämään tahtia noin 20-25 tuntiin viikossa, mutta sitä suuremmat määrät vaatisivat lisää tunteja vuorokauteen. Nyt opiskelen helmikuun alkuun saakka aikuislukion rytmissä. Olen viihtynyt tunneilla, mutta rehellisesti sanottuna lasken jo päiviä kurssien päättymiseen... Työn määrä ei tietenkään siitä vähene, mutta kaipaan sitä, että voin töiden jälkeen vetää villasukat jalkaan ja opiskella kotona neljän seinän sisällä, eikä aikaa mene enää autossa istumiseen.  

2018

En ole koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia. Niinpä en tee niitä tänäkään vuonna. Olen kuitenkin kirjoittanut kalenterinreunaan ylös asioita, joita haluan tänä vuonna tehdä tai saavuttaa. Kuvat satunnaisia räpsyjä suosikkikohteestani Turussa.

Lukeminen. Siis muidenkin kuin oppikirjojen. Rakastan lukemista, mutta viime vuosina en ole enää tarttunut kirjoihin yhtä aktiivisesti kuin ennen. Tämän harrastukseni haluan elvyttää, lukea edes pienen hetken jotain fiktiivistä joka ilta ennen nukahtamista. Kotikirjastollani on hauska lukuhaaste (idea sama kuin monelle ehkä tutummassa Helmet-lukuhaasteessa), jonka printtasin kalenterini väliin täytettäväksi. 

Retkeily. Päiväretkeilyn lisäksi toivon, että tulevana kesänä tekisin ainakin yhden yön yli-retken. Reitti on jo katsottu valmiiksi. Tähän liittyen pidän silmällä paikallisen melontaseuran kursseja - jos aikataulut mätsäävät niin ilmoittaudun alkeiskurssille!



Opiskelupaikka. Niin, tämä lienee selvä juttu. Olen myös pohtinut mahdollista "kakkosvaihtoehtoa" lääkikselle - toki sillä ajatuksella, että 2019 olen pyrkimässä uudelleen, jos ovi ei tänä vuonna aukene. Polte päästä opiskelemaan on kova, mutta toisaalta aikuiskoulutustukikuukaudet ovat kultaakin kalliimpia, joten ehkä jään säästelemään niitä.

Ulkomaanmatka. Kaupunkiloma Prahassa, rantaloma Kreikassa - kumpikin kelpaa. Jos edellä mainitut eivät onnistu niin edes viikonloppu Tallinnassa. 

Valokuvaaminen. Haluan jatkaa syksyllä aloittamaani arkikuvien räpsimistä ja tallentamista "päiväkirjaani". Terapeuttinen on ehkä liioittelua, mutta pienten asioiden huomaaminen ja niiden vaaliminen luo hyvää mieltä enemmän kuin uskoisi. 

Omat vanhemmat. Haluaisin viettää enemmän aikaa omien vanhempieni kanssa. He ovat jo lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymppiä. Kun itselle tulee ikää lisää, alkaa vähitellen ymmärtää, että edellinen sukupolvi ei ole täällä ikuisesti. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ollut hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat - toivottavasti pystyn osoittamaan heille, että arvostan sitä.

Asioiden priorisointi. Olisi kiva jatkaa tätä listaa monella muullakin asialla, joita haluaisin tänä vuonna tehdä. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi tai pysty ja olen huomannut, että parhaiten välttyy stressiltä kun ei odota itseltään (tai muilta) liikoja. Ajattelen, että suunnitelmien toteuttamisen täytyy myös tuntua hyvältä, ei missään tapauksessa siltä, että hampaat irvessä raavitaan to do-listaa kasaan.

Näillä ajatuksilla kohti tulevaa :) .  

Vuosi 2017

On aika tehdä katsaus menneeseen vuoteen. Näkökulma on pitkälti opiskeluun liittyvä, mutta lisäsin myös muutamia muihinkin aihepiireihin sopivia "kohokohtia". 

Tammikuussa ryhdyin toteuttamaan joululomalla saamaani päähänpistosta ryhtyä opiskelemaan lääkiksen pääsykokeisiin. Opiskelin omatoimisesti fysiikan ja kemian ykköskurssit. Ostin käytettynä biologian kirjat sekä muutakin materiaalia pääsykokeita silmälläpitäen. 

Helmikuussa sain vahvistuksen sille, että aloitan kesäloman jälkeen uudessa työpaikassa. Kuulin tutulta vinkin, mistä kannattaisi töitä kysellä ja yhden puhelun jälkeen rattaat pyörähtivät liikkeelle. Helmikuussa aloitin myös opiskelijana aikuislukiossa fysiikan ja kemian kakkoskurssien merkeissä. 

Maaliskuusta ei ole juuri jäänyt mielikuvia minkään suhteen. Tästä voi kai päätellä, että elämä on ollut joko kovin kiireistä tai vaihtoehtoisesti tylsänpuoleista. Taisin tehdä kurssikokeet noista helmikuussa aloittamistani kursseista? Yhteishakukin oli?

Olisin halunnut jatkaa opiskelua aikuislukion tunneilla, mutta loppukevääksi tarjolla oli vain verkkokurssit kemian ja fysiikan kolmoskursseista, joten ilmoittauduin huhtikuussa suorittamaan niitä. Päätin myös kirjoittaa syksyllä biologian, vaikken tähän mennessä ollut kuin vasta selaillut kurssikirjoja. 

Vaikka lukemiseni oli aivan alkutekijöissään, päätin lähteä toukokuussa turistiksi pääsykokeisiin. Päällimmäisin tunnetila koepäivänä oli lähinnä riemu arkivapaasta keskellä viikkoa. Koetta en luonnollisesti stressannut, sillä tiesin ettei minulla ole realistisia mahdollisuuksia päästä sisään. Kokeen jälkeen vietin hauskan päivän yhdessä mieheni kanssa Tampereella. 

Kesäkuussa alkoi odotettu loma. Alkajaisiksi tein loppuun erään ammatillisen täydennyskoulutuksen tehtävät, jotta sain tutkintoni valmiiksi. Kävimme lomamatkalla Ruotsissa ja kun palasimme takaisin, aloitin opiskelun biologian yo-koetta varten. Olin todella motivoitunut - usein istuin jo aamukuudelta kahvikupin kanssa keittiön pöydän ääressä vertailemassa nilviäisiä ja niveljalkaisia tai risteyttämässä banaanikärpäsiä.

Heinäkuussa opiskeluotteeni alkoi livetä. Kesäriennot veivät voiton laatimastani opiskelusuunnitelmasta. Sukuloitiin, käytiin asuntomessuilla, mökkeilemässä, retkeilemässä... Sain myös pelottavan rytmihäiriökohtauksen eräänä aamuna ja sain lähetteen holter-tutkimukseen. Tykyttelyt menivät itsestään ohi ja jäin odottelemaan kutsua keskussairaalaan. Pähkäilin valmennuskurssimateriaaleja ja tilasin Mafynetin. Ostin myös uuden kameran, jonka kanssa yhteiselo ei sujunutkaan toivotusti. 

Kiitos heinäkuisen laiskottelun, elokuussa iski epätoivo. Uusi työpaikka, aikuislukion syyslukukausi ja biologian yo-kokeet tuntuivat kaatuvan päälle yhtä aikaa. Tein kymmentuntista päivää töissä ja luin loppuajan biologian kirjoja. Vitoskurssi jäi aivan liian vähälle opiskelulle ja olin harmissani siitä, etten ollut pysynyt laatimassani aikataulussa. 

Syyskuu alkoi perheessämme suru-uutisilla ja hautajaisten vietolla. Kuun puolivälin tienoilla kävin kirjoittamassa biologian. Istuin salissa lähes koko koeajan, tosin viimeisen puoli tuntia söin vain eväitäni ja värittelin piirtämääni kasvisolun kaavakuvaa. Kesällä määrätty holter-seurantakin tehtiin ja sen tulos oli onneksi normaali. 

Lokakuussa sain taas yhden fysiikan kurssin lisää opintorekisteriotteelleni. Samalla alkoi myös pelkäämäni kolmen kurssin jakso, joka osoittautui työlääksi. Kamerani reissasi huollossa ja syksyn valokuvaukset jäivät tosi vähiin. 

Marraskuu oli sosiaalisesti aktiivista aikaa. Olin useampana viikonloppuna "jossain" - keikalla, ravintolassa, pikkujouluissa... Sain kaksi jakson kursseista suoritettua, kolmannen lykkäsin joulukuulle. Yo-kirjoitusten tulokset tulivat. Opiskelumotivaatiota riitti edelleen, mutta väsymys koetteli usein.  

Joulukuussa suoritin vuoden viimeisen fysiikan kurssin. Seuraava - ja näillä näkyminen minulle viimeinen - jakso aikuislukiossa alkoi. Joululomalla ehdin palata pitkästä aikaa Mafynetin pariin. Joulu vietetiin perinteen malliin sukuloimalla ja uusi vuosi vaihtui kotisohvalla 90-luvun lempparisarjaa eli Metsoloita Areenasta katsellen. 

Kohti kolmatta jaksoa

Toinen jakso aikuislukiossa on nyt saatu päätökseen. Tässä jaksossa opiskelin kaksi fysiikan kurssia (liike ja voima & sähkömagnetismi) ja yhden kemian (metallit ja materiaalit). 

Sähkömagnetismin kurssin jätin heti aluksi syrjään, sillä en saanut kurssikirjaa käsiini mistään. Minulla toki oli sähkömagnetismin kirjoja muutama hyllyssä, mutta halusin saman mitä opettajakin käytti, sillä hän antaa aina mallivastaukset kirjan tehtäviin. Päätin, että keskityn muihin kursseihin sen ajan kun odottelen kirjaston varausta saapuvaksi. Sain kirjan käsiini alle kaksi viikkoa ennen kurssikoetta ja en juuri ehtinyt siihen keskittyä, sillä kaksi muuta kurssia veivät aikaa niin paljon. Päätin panostaa ensisijaisesti niihin, koska olin pysynyt niissä hyvin mukana koko jakson ajan. Lykkäsin sähkömagnetismin kurssin suorittamista parilla viikolla eteenpäin rästitenttipäivään. Rästitentti oli eilen - se ei mennyt hyvin, mutta sen verran uskon osanneeni, että arvosana on varmasti hyväksytty.

Kolme kurssia työn ohessa oli aika tiukka paketti. Jo pelkästään oppitunteihin ja kotitehtäviin kulunut aika työllisti viikon aikana reilusti yli kymmenen tuntia. Kolmas jakso alkoi viime viikolla ja samanlainen kolmen kurssin setti olisi vielä edessä. Nyt alkoivat FY7 (aine ja säteily) ja FY5 (jaksollinen liike ja aallot) ja KE5 (reaktiot ja tasapaino). FY5-kurssin asia on minulle pitkälti ennestään tuttua, sillä suoritin keväällä vanhan OPS:n mukaisen FY3-kurssin. Uutena asiana tulee vain pyörimis- ja ympyräliike. Vanhat OPS:n mukainen vitoskurssi jää minulta kokonaan suorittamatta, koska aikuislukion kurssit ovat siirtyneet jo uuteen opetussuunnitelmaan, mutta onneksi osa asioista on upotettu muiden kurssien sisään.

Kolmosjakson tenttiviikko on heti helmikuun alussa ja silloin päättyy minun urakkani aikuislukiossa (kurssien osalta - yo-kirjoitukset ovat toki vielä edessä maaliskuussa)! Uskomattoman nopeasti vuosi kuluu - aloitin nimittäin aikuislukion opiskelijana helmikuussa 2017.  

Huonot (opiskelu)tapani

Olen hiljaa mielessäni syksyn aikana listannut omia opiskeluun liittyviä sudenkuoppiani. Ehkä huonojen tottumusten muuttaminen on asteen verran helpompaa, jos ne kirjoittaa näkyväksi?

Aloittamisen vaikeus. Olen mestari lykkäämään opiskelun aloittamista. Täytän ensin tiskikoneen. Katson nopeasti Facebookin. Oho, se onkin jo kymmenen yli, vaikka tasalta piti aloittaa. No, aloitan varttin yli. Oho, kaksikymmentä yli jo. No, ihan sama sitten lykätä aloittamista puoleen... 

Lopettamisen vaikeus. Liittyy vahvasti edelliseen ongelmaan. Olen aina ollut impulsiivinen opiskelija - saatan innostuessani lukea tai laskea kolmekin tuntia putkeen. Tässä piilee kuitenkin se ongelma, että vaikka tuo kolmetuntinen menisi yllättävänkin sujuvasti, sen jälkeinen tauko venyy, koska koen olevani liian väsynyt aloittamaan uudestaan. Olen nyt jaksottanut lukemistani niin, että 50 minuuttia opiskellaan ja sitten on 5-10 minuutin tauko. Tämä auttaa siihen, että tauolta palaaminen kirjojen ääreen ei tunnu niin vastenmieliseltä.

Putkiaivoisuus. Liittyy myös edelliseen. Kun keskityn johonkin, minun on vaikea irrottautua siitä. Tauon aloittaminen on vaikeaa, jos joku tehtävä on kesken ja toisaalta tauon jälkeen kestää hetken ennen kuin "kone käynnistyy". Aluksi tein niin, että tein ennen tauon pitämistä käsillä olevan laskun loppuun, mutta nyt olen harjoitellut sitä, että keskeytän työskentelyn kun on tauon aika ja palaan asiaan kun opiskeluaika jatkuu. Toivon tämän kehittävän jonkinlaista joustavuutta ja kykyä palautella asiat nopeasti takaisin mieleen. Tämä ongelma heijastuu myös muille elämän osa-alueille - tuppaan helposti "unohtamaan" esimerkiksi liikkumisen, terveellisen ruokavalion tai muut tärkeät asiat kun keskityn vain lukemiseen. Toimii myös toisin päin - kun on muuta meneillään, tuntuu jotenkin mahdottomalta käyttää edes puolta tuntia päivässä opiskelemiseen. Takaraivossa on ehkä jokin ajatus siitä, että jos jotain ei pysty tekemään täysillä niin ei kannata tehdä sitten mitään. 

Väsymys. Tai oikeastaan se, että ei tee sille mitään. Joskus olisi vaan fiksumpaa mennä nukkumaan iltakahdeksalta kuin selata puolihuolimattomasti kirjoja, saati tuijottaa televisiota fysiikan kirja sylissä, nollat taulussa. 

Emmätajuu-syndrooma. Voi kutsua myös heikoksi epämukavuudensietokyvyksi, johtaa helposti vaikeiden tehtävien välttelyyn ja mukavuusalueella pysymiseen. Oman osaamisen äärirajoilla on äärimmäisen epämukavaa liikkua. Tuntuu todella turhauttavalta huomata putoavansa kärryiltä. Minun on usein erittäin vaikea tarttua itselleni haastaviin asioihin, teen mieluiten sitä mitä parhaiten osaan - mikä on kai aika tyypillistä. Yritän tsempata itseäni miettimällä, että asiat aukeavat kyllä kun niihin jaksaa sinnikkäästi palata uudelleen ja uudelleen. 

Keskittymiskyvyttömyys. Olen mahdottoman huono keskittymään. Olen oppijana nopea oivaltamaan, mutta äärimmäisen huono keskittymään ja puurtamaan tasaisesti. Ajatukseni karkaa helposti ja olen hyvin herkkä ulkopuolisille ärsykkeille. Suorituskykyni vaihtelee tämän takia todella paljon. Hyvässä flow´ssa saan paljon aikaiseksi ja osaan vaikka mitä - heikolla hetkellä sitten takeltelen yksinkertaisuuksienkin kanssa.  

Kakkosjakso paketissa (melkein)

Maanantaina ajattelin, että kunhan tämän viikon saan pakettiin niin nostan itselleni hattua. No, hatusta ei havaintoa, mutta nyt rentoudutaan ja vietetään perjantai-iltaa teejoulukalenterin ensimmäisen luukun ja piparkakkujätskin parissa - ja sen olen ansainnut! 

Tällä viikolla oli hurjat kolme koetta. FY4 ja KE4 menivät mielestäni ihan mukavasti, vaikkei pisteistä tietysti vielä ole tietoa. Mekaniikan kanssa tein kyllä tosi paljon töitä koko jakson ajan -  kurssi oli mielenkiintoinen, mutta tietyt osa-alueet koin haastaviksi. Kemian osalta opiskelutahtini oli hieman löysempi ja loppujen lopuksi kokeeseen kertaaminenkin jäi vähemmäksi kun kerta kaikkiaan aika loppui kesken. Koe meni kuitenkin mielestäni hyvin.

Sähkömagnetismin kokeen kanssa päädyin eriskummalliseen ratkaisuun - palautin tyhjän paperin ja menen kokeilemaan rästitenttiä parin viikon päästä. Uskon, että olisin saanut kokeesta hyväksynyt arvosanan, mutta valmistautuminen jäi puolitiehen kun sain kurssikirjan kirjastosta vasta reilu viikko sitten. En juuri ole käynyt oppitunneilla, koska kirjattomana ne tuntuivat turhilta. Olisin tietysti voinut harjoitella jollain muulla kirjalla, sillä omistan vastaavan toisesta sarjasta, mutta halusin nimenomaan tämän tietyn kurssikirjan käsiini, sillä minulla on siihen opettajalta saadut mallivastaukset. Epäilen, että jos olisin ropeltanut kokeesta läpi nykyisillä tiedoillani, saisin tuskin puristettua itsestäni seuraavan parin viikon aikana irti sen vertaa, että ottaisin haltuun ne asiat, joita sähkömagnetismista ovat pimennossa. Rästitentti kalenterissa lisää kummasti motivaatiota tarttua laskimeen. Sähkö(magnetismi) tosin ei aiheena ole oma suosikkini sitten lainkaan... 

Seuraava jakso ehtii alkaa vielä ennen joulua - siellä luvassa ainetta ja säteilyä, jaksollista liikettä ja aaltoja sekä reaktioita ja tasapainoa. Opiskelen fysiikan kursseja uuden opsin mukaisesti ja tuo jaksollinen liike ja aallot menee todennäköisesti osittain päällekkäin aiemmin suorittamani vanhan opsin mukaisen FY3-kurssin kanssa. Tammikuun lopussa pitäisi viimeisten lukiosuoritusten olla valmiina - eräänlainen etappi sekin. 

Yo-kirjoitusten tulokset

Ehdin jo luonnostella postausta aiheesta heikot kohtani opiskelijana, mutta palataanpa hetkeksi syksyn ylioppilaskirjoituksiin.

Aikuislukio tiedotti alkuviikosta, että tulosten pitäisi olla Wilmassa aamukymmeneltä perjantaina. Ehdin autuaasti jo unohtamaan koko asian, kunnes töissä taukoa pitäessäni iltapäivällä se pompsahti mieleeni. Kun avasin Wilman ja näin pisteeni, mielialani kohosi hetkellisesti korkealle - alustavat 40 pistettä oli lautakunnassa noussut 43 pisteeseen ja arvosanana oli toivomani eximia. Olin jännittänyt kovasti sitä, että pisteeni eivät riittäisi, sillä koe oli mielletty helpoksi ja pisterajojen povattiin nousevan. Ehdin hetken leijua, kunnes päätin vilkaista, miten korkealle laudaturin raja mahtoi yltää. No, sepä oli 44 pistettä. Kohonnut mielialani valahti hetkeksi aallonpohjalle... Yksi piste. 

Pienen hetken harmittelin asiaa mielessäni, mutta aika nopeasti pettymys haihtui pois. Rehellisesti sanottuna - olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni. Aloitin kuitenkin biologian opiskelun nollasta kesäkuun puolivälissä ja kolmessa kuukaudessa sain tietoni näinkin hyvälle tasolle. Nyt lähtöpisteitä on kasassa 31/36. Niiden merkitys on tietysti häviävän pieni, mutta itseluottamusta ja motivaatiota on syytä repiä jokaisesta potentiaalisesta lähteestä :D . 

Marraskuun viikonloput ovat olleet sosiaalisesti poikkeuksellisen aktiivista aikaa - olen käynyt kahdesti keikalla, juhlinut ystävän pyöreitä vuosia ja ensi perjantaina on vielä luvassa työnantajan järjestämät pikkujoulut. Olen antanut itselleni luvan vuodenvaihteeseen asti nauttia vapaa-ajasta niin paljon kuin mahdollista, sillä tammikuusta alkaen aion keskittyä ensisijaisesti opiskeluun ja tämä tarkoittaa sitä, että kaikenlaisista muista riennoista tingitään.  

Toki olen koko syksyn ajan opiskellut tasaiseen tahtiin. Olen pystynyt työn ohessa ylläpitämään reilun kymmenen tunnin viikkotuntitahtia. Käytännössä tämä on tarkoittanut aikuislukion oppitunteja ja kotitehtäviä sekä Mafynettiä. Aikaa on jäänyt hyvin muullekin elämälle ja jos olisin suunnitellut ajankäyttöni tarkemmin, olisin varmasti pystynyt nostamaan viikottaista opiskeluaikaa. Olen kuitenkin halunnut tarkoituksella pitää määrän kohtuullisena, jotta jaksan varmasti paahtaa loppuun asti. Kun nyt meneillään oleva aikuislukion jakso päättyy, on aika tehdä pieni välitsekkaus lukusuunnitelmaan ja kiristää tahtia. 

Ensifiilikset Mafynetistä

Itseopiskelumateriaali Mafynetti 2 saapui postissa minulle jo heinäkuussa. Olen ehtinyt käyttää sitä nyt muutaman kuukauden. 

Mietin pitkään, onko Mafynetti minulle sopiva materiaali ylipäätään. Olin nimittäin saanut siitä  kuvan, että se sopisi parhaiten henkilölle, jolla on jo hallussa lukion oppimäärä kokonaisuudessaan. Päätin kuitenkin ottaa tässä riskin, sillä olen opiskellut bilsasta omatoimisesti kaikki viisi kurssia ja kemiastakin yli puolet. Ainoastaan fysiikasta suurin osa kursseista on vielä opiskelematta. Mafynetti oli varteenotettavin vaihtoehto siksikin, että asuinpaikkakunnallani ei livekursseja järjestetä. Mietin myös Valmennuskeskuksen Koti-kurssia, mutta päädyin Mafynettiin lopulta sen edullisemman hinnan vuoksi. 

Mafynetti-sovellus on yksinkertainen - ei mikään visuaalinen ilotulitus, mutta selkeä ja helppo käyttää. Luin aluksi läpi opiskelutekniikkaan liittyvät asiat ja pyrin noudattamaan mahdollisimman hyvin ohjeita, jotka liittyvät tehtävien suoritusjärjestykseen. Vaikka moni opiskelutekniikkaan liittyvä asia on itselle aiemman koulutukseni puolesta tuttu, ei suutarin lapsella ole kenkiä tässä tapauksessa... 

Aloitin opiskelun biologian yo-kurssista (jonka tehtävät näköjään ovat päällekkäisiä lääkiskurssin kanssa) elokuussa yo-kirjoituksiin harjoitellen. Tehtävät ovat selkeitä ja ytimekkäitä, käsitteenmäärittelyä on paljon. Vaikeustaso on sopivassa suhteessa omiin taitoihin - asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä, mutta tehtävissä pääsee sujuvasti eteenpäin. Tein aluksi tehtäviä vihkoon: kirjoitin ensin olemassa olevien tietojeni perusteella vastauksen, katsoin mallivastauksen ja täydensin sitten omaani sen perusteella. Kirjoitin ensin perusteellisemmin, sitten totesin sen vievän hirveästi aikaa ja kirjasin pelkkiä ydinsanoja ja niska-hartiaseudun vihoitellessa jätin kynäpaperihommat pois ja selostin vastauksia ääneen.

Kemian ja fysiikan harjoittelun aloitin biologian kirjoitusten jälkeen eli syyskuun loppupuolella. Muutama tunti opiskelua per päivä tuntuu nostavan käyriä tuskastuttavan hitaasti... Tasapainoilen myös koko ajan lukiokurssien ja Mafynetin kanssa - kotitehtävien tekeminen ja kokeisiin lukeminen ei tietty Mafynetin käyrällä näy. Toisaalta tämä kaksijakoinen systeemi tuntuu nyt sopivalta, sillä lukiokursseilla opiskelen minulle uutta asiaa ja Mafynetin alkupään tehtävät ovat pääasiassa niiltä kursseilta jotka olen opiskellut jo keväällä.

Eniten olen tykännyt kemian lääkiskurssista. Kemia on tähän saakka ollut inhokkini, mutta Mafynetin teoriat ja tehtävät ovat avanneet hyvin solmukohtia. Fysiikka puolestaan tökkii pahasti, alkupäänkin tehtävistä osa tuntuu tolkuttoman vaikeilta. No, yritän ajatella positiivisesti, että kehitystä tapahtuu silloin  kun mukavuusalueelta poistutaan...

Yo-kirjoitusten alustavat tulokset

Syksyn väriloisto kaunistuu päivä päivältä! Kesä ei ilmoillaan häikäissyt, mutta onneksi upea syyskuu paikkasi tilannetta hienosti. 

Sain alustavat ylioppilaskirjoitusten tulokset ja kuten arvelin, koe ei mennyt niin hyvin kuin olisin toivonut. Sain pisteitä 40 ja tämä tarkoittaa, että laudatur meni sivu suun. Eximiaan kuitenkin pitäisi olla mahdollisuudet, ellei sitten lautakunnassa pisteitäni lasketa. Opettaja arveli myös, että koe oli sen verran helppo, että pisteraja voi nousta. Useassa tehtävässä pisteiden menetykset tulivat siitä, että olin vastannut liian tarkasti ja yksityiskohtaisesti eli vastauksissani oli ylimääräistä asiaa. Näin jälkiviisaasti on helppo todeta, että tähän asiaan olisi saattanut auttaa vanhojen yo-kokeiden harjoittelu ja mallivastausten tutkiminen.  

Oli arvosana sitten E tai M, en aio mennä korottamaan. Ensi keväänä biologiassa on jo käytössä sähköiset kirjoitukset, enkä viitsisi käyttää aikaa uuteen koetyyppiin liittyvien "temppujen" opetteluun. Sen sijaan kirjoitan suunnitelmieni mukaisesti ainakin fysiikan ja mahdollisesti myös kemian. Jätän mahdolliset korottelut seuraavalle lukuvuodelle. 

Tässä vielä tiivistetysti kirjoitusten jälkeisen elämän aikaansaannoksia opiskelun osalta:

- Tein kaikki sähköfysiikan rästissä olleet kotitehtävät. Tästä kurssista onkin koe tämän viikon torstaina. En osaa arvioida osaamistani kovin hyvin - välillä tuntuu, että joku elektronin kiihtyvyys sähkökentässä ratkeaa tuosta vaan ja hetken kuluttua tuskastelen jonkun yksinkertaisen virtapiirin äärellä, että mitenkäs tämä homma menikään... 

- Aloitin Mafynetin kemian lääkiskurssin. Ilahduttavaa huomata, että jotain on muistissa viime keväältä - opiskelin siis silloin kurssit 1-3. Pyöristämissäännöt on kuitenkin nyt juurrutettava takaraivoon, niissä tulee virheitä.

- Annoin itselleni kirjoitusten jälkeen lomaa biologian opiskelusta. Suunnittelin panostavani  fysiikkaan ja kemiaan loppuvuoden ajan, mutta pelkään unohtavani bilsan asioista suuren osan, jos en yhtään kertaile niitä. Ehkä varaan viikossa jonkun pienen hetken biologialle, mutta pidän pääpainon fykessä.