Huonot (opiskelu)tapani

Olen hiljaa mielessäni syksyn aikana listannut omia opiskeluun liittyviä sudenkuoppiani. Ehkä huonojen tottumusten muuttaminen on asteen verran helpompaa, jos ne kirjoittaa näkyväksi?

Aloittamisen vaikeus. Olen mestari lykkäämään opiskelun aloittamista. Täytän ensin tiskikoneen. Katson nopeasti Facebookin. Oho, se onkin jo kymmenen yli, vaikka tasalta piti aloittaa. No, aloitan varttin yli. Oho, kaksikymmentä yli jo. No, ihan sama sitten lykätä aloittamista puoleen... 

Lopettamisen vaikeus. Liittyy vahvasti edelliseen ongelmaan. Olen aina ollut impulsiivinen opiskelija - saatan innostuessani lukea tai laskea kolmekin tuntia putkeen. Tässä piilee kuitenkin se ongelma, että vaikka tuo kolmetuntinen menisi yllättävänkin sujuvasti, sen jälkeinen tauko venyy, koska koen olevani liian väsynyt aloittamaan uudestaan. Olen nyt jaksottanut lukemistani niin, että 50 minuuttia opiskellaan ja sitten on 5-10 minuutin tauko. Tämä auttaa siihen, että tauolta palaaminen kirjojen ääreen ei tunnu niin vastenmieliseltä.

Putkiaivoisuus. Liittyy myös edelliseen. Kun keskityn johonkin, minun on vaikea irrottautua siitä. Tauon aloittaminen on vaikeaa, jos joku tehtävä on kesken ja toisaalta tauon jälkeen kestää hetken ennen kuin "kone käynnistyy". Aluksi tein niin, että tein ennen tauon pitämistä käsillä olevan laskun loppuun, mutta nyt olen harjoitellut sitä, että keskeytän työskentelyn kun on tauon aika ja palaan asiaan kun opiskeluaika jatkuu. Toivon tämän kehittävän jonkinlaista joustavuutta ja kykyä palautella asiat nopeasti takaisin mieleen. Tämä ongelma heijastuu myös muille elämän osa-alueille - tuppaan helposti "unohtamaan" esimerkiksi liikkumisen, terveellisen ruokavalion tai muut tärkeät asiat kun keskityn vain lukemiseen. Toimii myös toisin päin - kun on muuta meneillään, tuntuu jotenkin mahdottomalta käyttää edes puolta tuntia päivässä opiskelemiseen. Takaraivossa on ehkä jokin ajatus siitä, että jos jotain ei pysty tekemään täysillä niin ei kannata tehdä sitten mitään. 

Väsymys. Tai oikeastaan se, että ei tee sille mitään. Joskus olisi vaan fiksumpaa mennä nukkumaan iltakahdeksalta kuin selata puolihuolimattomasti kirjoja, saati tuijottaa televisiota fysiikan kirja sylissä, nollat taulussa. 

Emmätajuu-syndrooma. Voi kutsua myös heikoksi epämukavuudensietokyvyksi, johtaa helposti vaikeiden tehtävien välttelyyn ja mukavuusalueella pysymiseen. Oman osaamisen äärirajoilla on äärimmäisen epämukavaa liikkua. Tuntuu todella turhauttavalta huomata putoavansa kärryiltä. Minun on usein erittäin vaikea tarttua itselleni haastaviin asioihin, teen mieluiten sitä mitä parhaiten osaan - mikä on kai aika tyypillistä. Yritän tsempata itseäni miettimällä, että asiat aukeavat kyllä kun niihin jaksaa sinnikkäästi palata uudelleen ja uudelleen. 

Keskittymiskyvyttömyys. Olen mahdottoman huono keskittymään. Olen oppijana nopea oivaltamaan, mutta äärimmäisen huono keskittymään ja puurtamaan tasaisesti. Ajatukseni karkaa helposti ja olen hyvin herkkä ulkopuolisille ärsykkeille. Suorituskykyni vaihtelee tämän takia todella paljon. Hyvässä flow´ssa saan paljon aikaiseksi ja osaan vaikka mitä - heikolla hetkellä sitten takeltelen yksinkertaisuuksienkin kanssa.