Matka on alkanut

Olen jo ehtinyt tehdä muutamia asioita, jotka toivon mukaan vievät minua tavoitettani kohti. Tässä paloja menneiltä kuukausilta. 

joulukuu

Joulun välipäivinä esitin puolisolleni kysymyksen: olisiko ihan pähkähullu idea, jos hakisin lääkikseen? Tutustuin pääsyvaatimuksiin ja kävin katsomassa vanhoja valintakokeita: totesin, että pahalta näyttää, mutta muutamia lääkisaiheisia blogeja luettuani sain ripauksen itseluottamusta kun huomasin, etten ole ainut tähän projektiin nollatasolta lähtenyt. Huomasin, että kotipaikkakunnallani oli edullisesti myynnissä Valmennuskeskuksen itseopiskelumateriaalit. Tinkasin vielä hintaa reippaasti alaspäin ja tein kaupat. Katselin materiaaleja ja tajusin nopeasti, että en voi hypätä tekemään niiden tehtäviä vaan minun on rakennettava pohja lukiokurssien avulla. Pistin matskut kaappiin odottamaan ja ilmoittauduin kiltisti aikuislukioon aineopiskelijaksi helmikuussa alkaville FY2- ja KE2-kursseille. 

tammikuu

Lainasin kirjastosta fysiikan ja kemian ykköskurssien kirjat, tavoitteena kerrata nämä ennen kakkoskursseja. Aloitin kemiasta. Yritin laskea moolimassoja ja ainemääriä. Kirja oli täynnä mysteerejä: miten ihmeessä n=m/M kääntyikin muotoon m=n x M ja mitä ihmettä tarkoittaa x kertaa kymmenen potenssiin miinus kaksitoista :D . Pistin kirjat kiinni ja totesin, että olen matemaattisilta taidoiltani rajoittunut. Mies katseli touhuani suurella mielenkiinnolla ja totesi, että ongelma ei selkeästi ole kyvyttömyyteni oppia uutta. Ongelma on se, että keskitän kaiken energiani ulisemiseen ja epätoivossa kieriskelyyn opiskelemisen sijaan. Tästä sisuuntuneena jatkoin lukemista. Tajusin, että minulla on valtava epäonnistumisen pelko, minkä vuoksi jätän mieluummin yrittämättä kuin mokaan. Sen myötä hyväksyin, että lukuprosessin aikana vastaan tulee varmasti asioita, joita en ensi silmäyksellä tajua ja että ratkaisevaa oppimisen kannalta on se, että pystyn katsomaan sitä tunnetta silmiin ja menemään silti eteenpäin. Ostin myös käytetyt lukion biologian kirjat ja lueskelin sängyssä iltalukemisena läpi kurssit 1,2 ja 4.

helmi-huhtikuu

Opiskelin aikuislukiossa KE2- ja FY2-kurssit. Kävin jokaisella oppitunnilla iltapäivisin ja tein aina kotitehtävät. Ajattelin, että jos en tällä panostuksella yllä kuin hädin tuskin läpipääsyyn, annan itselleni luvan luovuttaa. Yllätyin, että laskutehtävät sujuivat jouhevasti – olin ollut varma, että ne ovat kompastuskiveni. Eniten haasteita koin vähänkään monimutkaisten kemiallisten yhdisteiden nimeämis- ja isomeriatehtävissä. Puntit tutisten menin kurssikokeeseen – sain kemiasta ysin ja fysiikasta kympin. Hyväksytyt arvosanat siis, joten päätin jatkaa opiskelua. Löysin Tori.fi:stä edullisesti vanhoja lukiokirjoja ja hankin hyllyyni valmennuskeskuksen matskujen ja Bios-kirjojen rinnalle myös Physica- ja Fysiikka-sarjat sekä Moolit. Ryhdyin tekemään valmennuskeskuksen materiaaleista löytyviä valmistavia tehtäviä, joissa oli mm. kaavanpyörittelyn perustehtäviä ja koin huikeita onnistumisia kun sain jonkun yhtälönhirvityksen selätettyä.

toukokuu

Viimeisessä jaksossa aikuislukiossa ei ollut tarjolla enää minulle sopivia kursseja lähiopetuksena, joten ilmoittauduin tekemään KE3- ja FY3-verkkokursseja. Sain ne suoritetuksi kaksi päivää ennen lääkiksen pääsykoetta, jälleen hyvillä arvosanoilla. Kävin turistina pääsykokeissa kääntymässä. Kirjoitin nimeni papereihin ja luin tehtävät läpi. Yllätyin, että osasin vastata aika moneen fysiikan ja kemian monivalintaan ja sain muutamia osia laskutehtävistä tehtyä. Biologiaa en osannut yhtään – eikä ihme, sillä viimeisin (=ainut) kosketus siihen oli tammikuiset läpiselailut puolinukuksissa. Päällimmäinen fiilis kokeen jälkeen oli lähinnä tyytyväisyys siitä, että tunnistin edes jotain käsitteitä ja kaavoja koepapereista. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut muutaman pisteen haalia lisää ottamalla jonkinlaisen loppukirin pari viikkoa ennen koetta esimerkiksi bilsan osalta. Toisaalta toukokuu oli työssäni erittäin kiireinen ja käytännössä verkkokurssien vääntäminen muutamassa viikossa valmiiksi söi kaiken lukuajan.