En ole pääsykokeeseen valmistautuessani juuri käyttänyt aikaa spekulointiin. En tarkalleen tiedä, kuinka monta paikkaa kilvassa on tavoiteltavana meille ei-tuoreille ylioppilaille. En muista, paljonko pisteitä on vaadittu sisäänpääsyyn viime vuonna, saati pohtinut tulevien vuosien uudistuksia. Olen opiskellut sillä ajatuksella, että teen sen minkä ehdin ja jaksan ja se riittää mihin riittää. Ainoastaan alkupisteeni olen laskenut, mutta en ole selvillä, miten suuri hyöty niistä laskennallisesti on. Koska en ole ehtinyt tehdä harjoituskokeita, minulla ei ole hajuakaan siitä, mikä tasoni on - käsitykseni perustuu vain omaan perstuntumaan ja sekin vaihtelee päivittäin aallonpohjalta huipulle sen mukaan, miten opiskelu sujuu.
Mitä lähemmäs koe tulee, sitä useammin mielessä on käynyt, onko opiskelu ollut pelkkää ajanhukkaa. Olen käyttänyt tähän aikaani yli vuoden. Jos pisteet eivät riitä sisäänpääsyyn, uskon selviäväni siitä, että en saanut opiskelupaikkaa - enemmän olen harmissani siitä, että epäonnistuin. Kamalinta olisi, jos saisin kokeesta vain muutaman pisteen. Muutaman pisteen päähän jääminen sisäänpääsyrajasta kertoisi, että lähellä vaadittua tasoa ollaan jo, mutta rehellisesti sanottuna pelkään eniten sitä, että saatuani koepaperit nenäni eteen en ymmärrä mistään mitään.
Sen olen kuitenkin päättänyt, että olivat pisteeni mitkä tahansa, aion ensi keväänä hakea vielä uudestaan. Ensi vuoden sotasuunnitelmaa olen hahmotellut sen verran, että se pitänee sisällään Mafynetin lisenssin uusimisen, kemian ylioppilaskirjoitukset ja mahdollisesti biologian ja/tai fysiikan korottamisen.
Olen onnekas sen suhteen, että elämäni ei muutu käytännössä mitenkään, jos opiskelupaikkaa ei irtoa. Siinä on jopa hyviä puolia - pystyn seuraavan vuoden ajan säästämään rahaa opiskeluvuosia varten, saan rauhassa valmistautua seuraavaan koitokseen ja vieläpä ihan erilaisella pohjalla kuin tänä vuonna. Tästä vuodesta suurin osa on mennyt uusien asioiden haltuunottoon - nyt kaikki vaadittavat asiat on kohdattu ainakin kerran. Lisäksi vältyn hankalilta ja suurilta päätöksiltä, kuten asunnon myyminen ja virkavapaan hakeminen. Ensi vuodeksi nykyisessäkin työssä on luvassa uusia, mielenkiintoisia juttuja, joissa on varmasti antoisaa olla mukana.
Niin, onko tämä lukeminen ollut siis turhaa? Ei ole. Vaikka osaamiseni ei riittäisi opiskelupaikkaan, olen silti edistynyt valtavasti. Olen suorittanut yhteensä neljätoista lukiokurssia, kaikki kiitettävin arvosanoin ja täydentänyt yo-tutkintoani kahdella aineella, joista molemmista arvosanoina eximiat - ja tämän kaiken olen hoitanut kokopäivätyön ohessa. Olen joutunut käyttämään aivojani ja ponnistelemaan, mikä on yleisesti tehnyt minusta sitkeämmän ja antanut itseluottamusta, joka on viime vuosina ollut erinäisistä syistä kadoksissa. Opiskelutaitoni ovat kehittyneet huomattavasti ja olen myös oppinut taitavaksi aikatauluttajaksi ja organisoijaksi.
Rohkeasti siis kohti tulevaa - elämä jatkuu pääsykokeen jälkeenkin!
