Tulokset 2019

Tämän postauksen kirjoittaminen on lähinnä masentavaa. En kuitenkaan jaksa piilotella epäonnistumistani. Sain siis tänä vuonna vain 92 raakapistettä, melkein 20 vähemmän kuin viime vuonna. Skaalatut pisteeni olivat 40,145 ja yhteispisteet 71,145. Ykköskohteessani Kuopiossa ei-ensikertalaisten raja koepistekiintiössä oli 58,818 ja yhteispistekiintiössä 82,455. Ensikertalaiset hyötyivät Kuopiossa tänä vuonna huimasti ja heillä alhaisin koepistekiintiön raja oli 51,709 ja yhteispistekiintiössä 77,309. Helpoin kohde tänä vuonna olisi ei-ensikertalaiselle ollut yhteispistejonossa Oulu (80,782) ja koepistejonossa yllättäen Helsinki (57,509). 

Koepaperiani en ole tilannut, mutta tehtäväkohtaiset pisteet löytyivät hakijanumerolla Helsingin yliopiston sivuilta. Lisäilin ne viimevuotisen pistetaulukkoni jatkoksi. 

Monivalinnoissa osaamiseni oli pysynyt samoissa ja myös kemian tehtävistä sain saman verran pisteitä kuin viime vuonna. Fysiikassa ja biologiassa sen sijaan oli tapahtunut selvä romahdus. Tosin nuo biologian tehtävien pisteet ovat mielestäni ihan kohtuulliset siihen nähden, että bilsa jäi tosiaan tänä vuonna lukematta oikeastaan kokonaan. 

Suurin pettymys oli kemia, sillä siinä olin mielestäni kehittynyt eniten, kiitos yo-kirjoituksiin lukemisen. Ihmettelen hieman tehtävän nro. 10 arvostelua, sillä kokeen jälkeen katsoin vastausanalyysistä, että se oli ainut laskutehtävä, jonka olen kokonaisuudessaan ratkaissut oikein. Olen kuitenkin saanut siitä pyöreät nolla pistettä. Sama juttu oli glukoositehtävässä nro 13. Kuvittelin saavani siitä edes jotain säälipisteitä, sillä olin mm. selostanut ihan oikein osmoosin seuraukset maksasolussa, mutta ei pisteen pistettä tästäkään.  

Fysiikka meni aivan pieleen. Tänä vuonna kokeessa ei ollut viime vuoden tapaan yhtään helppoa perustehtävää ja toisekseen jätin fysiikan tehtävät viimeiseksi. Niitä olisi ehkä kannattanut pohtia tuoreilla aivoilla. Nyt en ehtinyt edes lukea kaikkia tehtävänantoja kunnolla ja valitsin ihan sattumanvaraisesti ne, joita lähdin yrittämään. No, olemattomalla laskurutiinillani fysiikan tehtäviäni ei olisi pelastanut edes lisäaika. 

Viime kesänä ajattelin, että kevät 2019 on viimeinen hakukertani, lopputuloksesta riippumatta. Ehkä olisin tätä mieltä, jos olisin tänä vuonna antanut kaikkeni. Minua kuitenkin suunnattomasti harmittaa se, että tämä vuosi ei mennyt ollenkaan niin kuin olin suunnitellut ja loppujen lopuksi koko projekti kuivui kasaan. Tekisi kovasti mieli antaa itselleen vielä yksi mahdollisuus, vaikka ensi vuoden todistusvalinnat sekä mahdollisesti kasvavat ensikertalaiskiintiöt ja arvelut pääsykokeen tyylin muuttumisesta ovat melkoisia epävarmuustekijöitä. 

Kevät 2019

Heipähei, pitkästä aikaa! Viime postauksessa kerroin, että ryhdyn pitämään taas viikottaista kirjanpitoa opiskelusta. No, kuten näkyy, en pitänyt. Vuoden 2019 piti olla minulle The Vuosi, mutta käytännössä tämä on ollut täysi farssi. Olisi ollut mukava kirjoittaa tästä keväästä toisenlainen tarina, mutta jaan nyt tämän kompasteluni tänne siinä missä muutkin "saavutukseni" pääsykoevalmistaumiseen liittyen. 

Vuodenvaihteessa olin vielä toiveikas - kemia rullasi kivasti ja tuntui, että kirjoituksiin treenaaminen oli vienyt osaamiseni uudelle tasolle. Fysiikassa laskin ensimmäisiä tavoitetehtäviä jo joululoman aikaan ja ensimmäiset kaksi harjoituskoettakin tein aikataulun mukaisesti. Biologiaa säästelin myöhemmäksi, sillä sen osaaminen oli periaattessa riittävällä tasolla jo viime keväänä. 

Joulukuussa laitoimme kotimme myyntiin. Odotin pitkähköä myyntiaikaa ja samoin välittäjäkin totesi, että kannattaa varautua vähintään puolen vuoden-vuoden projektiin. Lopputulema oli kuitenkin se, että talossa pidettiin joka viikko vähintään yksi yksityisnäyttö ja jo helmikuun alussa kalenterissa oli sovittuna kaupantekopäivä. Tämän seurauksena oli tietenkin se, että meidän piti siirtyä alta pois. Muuttohässäkkä ajoittui huhtikuun alkupuolelle, kaikista tärkeimpään lukuaikaan. Kaiken huipuksi puolison lopputyön palautuksen deadline oli toukokuun puolivälissä, jaloissa kotona pyöri jatkuvasti touhua vaativa reilu puolivuotias koiranpentu ja myös työpaikkani teki loppukeväästä muuttoa uusiin tiloihin. Haaveilemani opiskelulle tarkoitetut palkattomat vapaapäivät jäivät pitämättä kun meidän tiimistä oli jatkuvasti vähintään kaksi henkilöä sairaslomalla. 

Muutamat itkut kiukuspäissäni itkin kun tajusin, että tästä ei kerta kaikkiaan tule mitään. Yöunistakaan ei voinut nipistää, sillä päivätyö piti hoitaa kunnialla. Kaiken huippu oli se kun möhlin yhteishakulomakkeen kanssa. Täytin sitä puolenyön aikaan toiseksi viimeisenä hakupäivänä muuttolaatikon päällä istuen. Päätin laittaa hakemuksen myös logopedian koulutusohjelmaan varavaihtoehdoksi. Se pompsahti hakukohteitteni ykköseksi ja jostain syystä nuolet, joilla koulutusohjelmien järjestystä pystyi opintopolussa muuttamaan, eivät toimineet tabletillani. Päätin korjata asian tietokoneella seuraavana päivänä ja kun töiden jälkeen kahvikuppi kädessäni suuntasin opintopolkuun klo 15.20, huomasin hakuajan päättyneen klo 15.00. Olin sekoittanut kellonajan veroilmoituksen jättöaikaan, joka päättyi vasta klo 00.00. Järjestyksen muuttaminen ei enää onnistunut ja niin ykköskohteekseni jäi logopedia ja hammaslääkikset sijoille 2.-5. Menetin siis vielä ensisijaisuuspisteenikin. 

Tästä kaikesta lannistuneena jätin lukemiset sikseen. Viikkoa ennen koetta tein mafynetillä jokusia kemian tehtäviä ja luin fysiikan perusteoriat ja kaavat läpi. Viikonloppuna luin ihmisbilsan kurssikirjan - se olikin tänä keväänä ainut kosketukseni biologian opiskeluun.

Päätin kuitenkin mennä kokeeseen, sillä olin jo vuodenvaihteessa ostanut junaliput ja anonut vapaapäivän töistä. Istuin salissa koko koeajan ja olisin varmaan istunut vielä toisetkin viisi tuntia, sen verran paljon kokeessa oli nimittäin tekemistä. Totesin heti, että tehtävät tuntuvat minulle vaikeilta ja niitä on paljon. Aloitin kemian ja bilsan tehtävillä, niissä koin sentään jotain osaavani. Kun aloitin fysiikan tehtävät, koeaikaa oli jäljellä enää puolitoista tuntia. Raavin ylös kaavoja ja muutamia laskuja sen mitä ehdin. Muistaakseni kaksi tehtävää jätin täysin tyhjäksi. 

Kävin myös tekemässä logopedian pääsykokeen, sillä siihen ei tarvinnut valmistautua etukäteen. Kun kerran valmistautuminen meni näin persiilleen kaikin puolin, päätin että kohtalo ratkaiskoon miten käy. Jos kohtalo on yhtä armollinen kuin se on jo aiemmin keväällä ollut, lopputulema on varmasti se, että pisteeni eivät riitä logopedian paikkaan ja hammaslääkiksen sisäänpääsy jää kiinni siitä puuttuvasta ensisijaisuuspisteestä ;D. 

Opiskelukuulumisia

Bloggaustauko on venähtänyt kovin pitkäksi, tarkoitus oli päivittää kuulumisia jo hieman aiemmin. Myönnettävä kuitenkin on, että opiskelujen osalta ei ole juuri kehumista. Kemian kirjoitusten jälkeen jaksoin vielä hetken puristaa, mutta marraskuu oli täydellinen mahalasku. Olin viikon työmatkalla, mutta en suinkaan voi pelkästään siitä syyttää aikaansaamattomuuttani. Rehellisesti sanottuna kärsin koko loppusyksyn valtavasta motivaatiopulasta ja kaduin jo koko pääsykoeprojektiin ryhtymistä.

Tämä hakuprosessi ylipäätään on saanut minut pohtimaan monenlaisia työelämään ja ammatillisuuteen liittyiä asioita. Kun päätöksen hakemisesta tein noin kaksi vuotta sitten, olin asian suhteen tosissani ja jopa aavistuksen ahdistunut ymmärtäessäni, että opiskelupaikka voi jäädä hyvästä yrityksestä huolimatta vain haaveeksi. Olin erittäin turhautunut nykyiseen työhöni, kaipasin uusia tuulia ja itseni haastamista opiskelun muodossa. Nyt olen kuitenkin yllättänyt itseni monta kertaa huomaamasta nykyisen työni hyviä puolia ja pohtinut, miksi tämä ei muka riittäisi minulle. Mietin myös, että ehkä minun kannattaisi hammaslääketieteen sijaan opiskella jotain sellaista alaa, jossa voisin enemmän hyödyntää nykyistä osaamistani. Toisaalta ajatus siitä, että luopuisin tästä haaveesta, jonka eteen olen työskennellyt kahden vuoden ajan kovasti, kirpaisee vähintäänkin yhtä paljon.  

Opiskelun sijaan olen siis käyttänyt huomattavan ajan vaihtoehtojen puntarointiin lopputuloksena se, että aion edelleen jatkaa opiskelupaikan tavoittelemista hammaslääketieteellisessä tiedekunnasta. Samalla koen helpotusta siitä, että jos en pääsekään opiskelemaan, (työ)elämällä on onneksi tarjota minulle sen tilalle muita kiinnostavia vaihtoehtoja. Onneksi elämä ei ole vain yhden kortin varassa. 

Toinen motivaation ohella opiskelua jarruttanut tekijä on ollut aika - tai siis sen puute. Tässä on ollut vähän kaikenlaista, mm. oman kodin myymistä ja nelijalkaista perheenlisäystä. Jotain kertoo ehkä se, että syksyn tehokkain opiskelupäivä oli eräs sairaslomapäivä kun laskin viisi tuntia fysiikan tehtäviä 38 asteen kuumeessa. 

Tästä tuskastuttavan pitkästä prologista onkin syytä pikaisesti siirtyä itse asiaan eli tunnustaa, missä mennään. Kesällä asetin karkeaksi tavoitteeksi kerrata koko koealueen harjoituskokeiden alkuun mennessä ja pitää yllä noin kymmenen opiskelutunnin viikkotahtia. Tuntitavoite ei varmasti ole täyttynyt, enkä ole edes pitänyt mitään kirjaa opiskeluun käyttämästäni ajasta. 

Kemia

Kemian yo-tulokset tulivat joulukuun alussa. Pisteeni olivat lautakunnassa nousseet 94:stä 99:ään, mutta valitettavasti L:n raja oli 101 pistettä eli parannus todistuspisteissä jäi kahdesta pisteestä uupumaan. En ilmoittautunut kevään 2019 kirjoituksiin korottamaan. Viimeksi olen tehnyt kemian tehtäviä yo-kokeessa syyskuun lopussa. 

Fysiikka

Fysiikassa pääsin hyvään vauhtiin lokakuussa, mutta marraskuussa en laskenut yhtäkään tehtävää. Joulukuussa aloitin uudelleen opiskelun. Näyttää siltä, että ehdin ennen harkkakokeita tehdä Mafynetin oppimäärän tärkeimmät asiat-tehtävät, todennäköisesti aloitella seuraavaakin osiota. Viime vuoteen verrattuna huojentavaa on se, että kerrattavaksi tulee huomattavasti vähemmän tehtäviä ja eteneminen on nopeampaa.  

Biologia

Lainasin kirjastosta uuden OPS:n mukaiset vitoskurssin kirjat ja olen lukenut niistä toisen (Bios). Yritän ehtiä ennen harjoituskokeita lukemaan pikakertauksena kaikki kurssikirjat kertaalleen. Nippelitiedon treenaaminen jää varmasti myöhempään kevääseen. 

Vuoden vaihduttua ryhdyn pitämään viikkokohtaista "opiskelupäiväkirjaa" opiskelutunneista täällä blogissa viime kevään tapaan. Kemiaa ja fysiikkaa teen Mafynetillä, bilsassa taidan luottaa viimekeväiseen metodiini eli lukiokirjojen lukuun ja sinnikkääseen ulkoaopetteluun muutama viikko ennen koetta... Bilsasta ei sisäänpääsy jäänyt kiinni, sillä sain siitä yli 75 % tarjolla olleista pisteistä - eniten kirittävää on fysiikassa ja kemiassa. Tänä vuonna aion myös tehdä huolella kaikki seitsemän Mafyn harjoituskoetta. Yhteishaun alkamispäivä on merkitty kalenteriin ja tänä vuonna aion listata sinne kaikki mahdolliset hakukohteet - järjestystä en ole vielä päättänyt. 

Se, mistä raivaan keväällä aikaa kaikkea edellä mainittua varten, on edelleen pieni kysymysmerkki. Olen hahmotellut kalenteriini jokusia palkattomia vapaapäiviä, mutta tiedostan, että hyvin työntäyteisiä kuukausia on pikapuoliin luvassa. 

Kävijälaskurin mukaan blogia on käyty säännöllisesti lueskelemassa, joten toivotan kaikille täällä vieraileville hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta sekä rutkasti tsemppiä opiskeluun, jos ahkeroitte saman urakan äärellä :) ! 

Lokakuun opiskelusuunnitelmia

Syyskuun viimeisellä viikolla pidin pienen opiskelutauon. Kemian kirjoitukset ovat tosiaan takanapäin ja alustavat pisteetkin selvillä - niitä sain 94/120. Katselin vähän muiden aineiden pisterajoja ja päättelin, että jos kemiassa rajat ovat saman suuntaiset, pisteilläni yltäisi aivan L:n rajoille. Keväällä 2018 L:n rajat ovat vaihdelleet aineista riippuen 88-96 pisteen välillä. Mielessä on viimesyksyinen karvas kohtalo biologian osalta kun L meni yhden ainoan pisteen takia sivu suun... Eipä auta kuin odotella, tulokset tulevat joskus marraskuun loppupuolella.  

Nyt olen kirjoittanut kaikki pääsykokeessa vaaditut aineet. Korottamisia harkitsen vielä - jos kemiasta tulisi L, jätän ne keväällä 2019 väliin, mutta jos saan siitäkin bilsan ja fysiikan tapaan E:n, olisi järkevä yrittää korottaa jotain. Kaksi lisäpistettä todistuspisteissä vastaa kuitenkin useampaa koepistettä.

Viime viikonloppuna korkkasin Mafynetin fysiikan lääkiskurssin. Olen viimeksi laskenut fysiikan tehtäviä huhtikuun loppupuolella ja pelkäsin, että olen unohtanut kaiken. Onneksi pelko oli turha, kaavatkin tulivat ulkomuistista ja moni sellainen tavoitetehtävä, joiden kanssa takkusin keväällä ihan älyttömästi on nyt auennut saman tien. No, alkupuolen aihealueet ovat itselle ne helpoimmat (liike ja voima), joten eiköhän tuskastuminen iske viimeistään virtapiiri- tai induktiotehtävissä. 

Olen nyt ottanut tavoitteeksi opiskella noin kymmenen tuntia viikossa. Yritän saada fysiikassa kaikki oppimäärän tärkeimmät asiat-téhtävät tehtyä ennen vuodenvaihdetta. Kemiassa olen nyt käyrän yläpuolella jonkun verran, siinä tavoitteena on olla putoamatta käyrältä syksyn aikana. Biologiaa en tässä vaiheessa vielä mieti, sillä se on vahvin aineeni ja uskon että ehdin lukea sitä riittävästi keväällä. Uusi OPS on kuitenkin tuonut bilsan vitoskurssin sisältöihin uutta asiaa ja ne on varmasti hyvä saada opiskeltua ennen harjoituskokeiden alkua. 

Olisi hienoa, jos voisin panostaa opiskeluun ajallisesti enemmän, mutta tuon kymmenenkin tunnin löytyminen kalenterista tekee tällä hetkellä tiukkaa. Olen vähän tinkinyt periaatteistani - esimerkiksi siitä, että sängyssä ei opiskella ennen nukkumaanmenoa- ja yrittänyt tehdä edes jotain pientä silloinkin kun tuntuu, että aikaa on käytettävissä vain pieni hetki.   

Opintopolkuunkin oli jo päivitetty tiedot ensi kevään haun osalta. Äkkiseltään silmäiltynä en löytänyt muita muutoksia viime kevääseen kuin sen, että koe perustuu nyt uuden OPS:n mukaisiin sisältöihin, mikä tietysti on loogista. Tulevana keväänä aion hakea kaikkiin mahdollisiin kohteisiin. Pohdin myös mahdollista varavaihtoehtoa hammaslääkikselle, mutta en oikein tiedä, mikä se voisi olla...  

Kemian yo-kirjoitukset

Pitkästä aikaa blogihommissa! Viime viikolla saavutin tämän vuoden ensimmäisen välitavoitteen eli kävin kirjoittamassa kemian. Jännitin etukäteen kokeen sähköistä muotoa, sillä olen tottunut opiskelemaan vanhanaikaisesti kynän ja paperin varassa, mutta onneksi se ei mitannut ohjelmilla kikkailun taitoja.

Valmistautumiseni sujui erinomaisesti elokuun puoliväliin asti, mutta siitä eteenpäin lukeminen jäi todella vähäiseksi uuden perheenjäsenen saapumisen myötä. Ehdin tehdä Mafynetin yo-kurssia lähes supersankaritasolle saakka kesälomallani, mutta viimeisen kuukauden aikana ehdin vain kerran selata kurssikirjat läpi - ja senkin silmät ristissä ajankohtana, jolloin olisi pitänyt olla jo nukkumassa. Olin kieltämättä vähän epätoivoinen kokeeseen mennessäni, mutta ilmeisesti jonkinlaista rutiinia on ehtinyt karttua, sillä koetehtävät eivät tuntuneet erityisen vaikeilta. Kemian laskutehtävät sujuvat nykyään jo niin rutiinilla, ettei kertauksen puute ainakaan niissä haitannut.

En ole vielä saanut alustavia pisteitä, mutta ihmettelen, jos suoritukseni ei riitä eximiaan. Ällän mahdollisuuteen en usko - esseevastauksistani puuttuu varmasti jotain oleellista ja aineistotehtäviin vastaaminen tuntui jotenkin epävarmalta kun en osannut hahmottaa minkäänlaisia "hyvän vastauksen piirteitä". Pisterajat tietysti ovat mysteeri - omasta mielestäni koe oli helpohko, mutta abitreeneissä yli 50 % oli äänestänyt sen liian tai melko vaikeaksi. Opettaja onneksi lupaili alustavan pisteytyksen olevan pian valmis.

On siis hyvin todennäköistä, ettei tämä koitos tuonut minulle mitään lisäarvoa todistuspisteiden muodossa, mutta yo-kokeessa pystyi kätevästi mittaamaan tämänhetkisen taitotason ja sain samalla startin pääsykoelukemiselle. Lisäksi itse koetilaisuus mahdollisti kuusi tuntia keskeytyksetöntä opiskeluaikaa, mikä tuntui luksukselta viime viikkojen epätoivoisiin yrityksiin verrattuna... 

Palkinnoksi välitavoitteeni suorittamisesta ostin itselleni uusia yliviivaustusseja. Pohdin parhaillaan, ryhtyisinkö vielä tekemään jotain muistiinpanoja tai flashcardeja Mafynetin ohessa. Opin asioita tekemällä tehtäviä, mutta silti tuntuu, että se ei yksinään riitä. Yo-kirjoitustenkin osalta pidin tosi tärkeänä, että luin kirjat kertaalleen läpi ennen koetta ja ikään kuin liitin asiat osaksi isompia kokonaisuuksia.

Back in business

Lämpömittari paukkuu edelleen hellelukemissa, mutta siitä huolimatta arki on palannut ja olen ehtinyt olla töissä jo viikon päivät. Kesäprojektini eli kemian opiskelun kanssa kävi kuin aavistelinkin - heinäkuun jaksoin ahkeroida ja kuun vaiheessa alkoi laskusuhdanne. Tämä on aivan toisinto viimekesäisestä bilsan opiskelusta... Ensimmäiseen työviikkoon en ladannut minkäänlaisia opiskeluodotuksia ja olen viimeiset päivät keskittynyt vain saamaan työasioita siihen pisteeseen, että saisin kalenteriin raivattua säännöllistä opiskeluaikaa. 

Olen kuitenkin ihan toiveikas, sillä aikaa kirjoituksiin on vielä puolitoista kuukautta ja koen, että tällä hetkellä osaan asiat jo hyvin. Yo-kirjoituksia ajatellen suurin epävarmuustekijä on kokeen sähköinen muoto. Onneksi tehtävissä on hieman valinnanvaraa ja toivon, että lautakunta on ensimmäisessä sähköisessä kokeessa huolehtinut, että asioiden osaaminen on tärkeämpää kuin laskenta- ja piirto-ohjelmilla kikkailu.  

Viime vuonna tähän aikaan olin aloittelemassa hirvittävää aikuislukiomaratonia ja rehellisesti sanottuna en kyllä käsitä, miten ikinä jaksoin istua töiden päälle oppitunneilla neljänä iltana viikossa kolmea tuntia putkeen. Tänä vuonna ei asiaa aikuislukion puolelle enää ole ja käytännössä opiskelusuunnitelmani pitävät sisällään nyt vain Mafynetin sisältöjen mukaan etenemistä.

Uuden kierroksen alussa on varmasti paikallaan muistella, mitkä asiat viimekertaisessa valmistautumisessa jäivät mielestäni plussan puolelle. 

Aikuislukio. Jos ei asioista mitään tiedä, on parempi aloittaa perusteista. Minulle aikuislukio oli oikea ratkaisu, koska en ole aiemmin opiskellut kokeessa tarvittavia asioita. Aikuislukio tarjosi myös hyvän rytmityksen opiskelulle ja kun asiat opiskeli kurssi kerrallaan, sai rauhassa syventyä yhteen aihealueeseen kerrallaan. Minua motivoivat myös kurssikokeet ja ylioppilaskirjoitukset, joissa menestyminen rauhoitti mieltä. Jos jotain miinusta keksin niin - kuten edellä kauhistelinkin - aikaahan se vei.

Ajankäyttö. Syksy oli kieltämättä raskas, sillä aikuislukion kursseja oli useampi menossa yhtä aikaa ja kävin siis koko ajan töissä. Syksyn osalta en kirjannut lukutunteja ylös, mutta arvioisin, että liikuttiin keskimäärin 10 tunnin tietämissä per viikko. Vuodenvaihteen jälkeen lisäsin tunteja selvästi, laskin että luin keväällä 19 viikon aikana 393,5 h, mikä tarkoittaa noin 20,5 tunnin keskiarvoa viikkoa kohti. Vielä huhtikuun lopussa kirjoitin, että motivaatiota riittää ja jaksaminen on hyvä, mikä viittaa siihen, että en vetänyt itseäni piippuun. Vasta reilua viikkoa ennen koetta iski turhautuminen ja väsymys kun tunsin ajan loppuvan kesken.

Olennaiseen keskittyminen. Pystyin mielestäni hyvin keskittymään opiskeluun. En juuri käyttänyt aikaa spekulointiin tai miettinyt, miten paljon enemmän ja paremmin toiset ovat valmistautuneet. 

Työssäkäynti. Se oli sekä plussaa että miinusta. Toki olisi ollut hienoa, jos olisin voinut panostaa opiskeluun täysipäiväisesti. Voi olla, että tulokset olisivat puhuneet silloin puolestaan. Toisaalta työ tarjosi loistavan mahdollisuuden irrottautua asioista ja vilkkaan, sosiaalisen työpäivän jälkeen tuntui ihanalta opiskella hiljaisuudessa ja keskittyä johonkin täysillä.

Entäs se miinuspuoli sitten? 

Soveltavat tehtävät ja vanhat pääsykoetehtävät. En yksinkertaisesti vaan ehtinyt. Sain lukiokurssit valmiiksi vasta helmikuussa, sitten kertasin fysiikan ylppäreihin ja loppuajan kertasin kemiaa ja biologiaa. Toki osansa oli pienellä rimakauhullakin - en uskaltanut enää viimeisinä viikkoina ryhtyä tekemään haastavia juttuja vaan keskityin vahvistamaan itseluottamusta onnistumisilla ja tein enemmän perustehtäviä. Mafynetissäkään en ehtinyt saada kuin perustehtävät valmiiksi fysiikasta ja kemiasta, koska aloitin sillä opiskelun niin myöhään.

Koetilanne. Hermot kestivät ensimmäiset kolme tuntia ja sen aikana taisin kerätä suurimman osan pisteistäni. Minulla oli jonkinlainen löyhä suunnitelma - aloitan helpoista, en jää jumittumaan pitkäksi aikaa saman tehtävän ääreen ja yritän vastata kaikkeen. Helpoimmista aloitin, mutta jumituin liian pitkäksi aikaa reaktioyhtälöiden kertoimiin (jostain syystä en heti hoksannut ilmeisintä ratkaisua ja kokeilin kaikkia kummallisuuksia - sain tehtävän lopulta oikein, mutta siihen kului paljon aikaa) ja muutamiin monivalintojen kohtiin, joihin lopulta jätin vastaamatta. Suurin emämunaukseni koetilanteessa oli kuitenkin se, että menin laskemaan kuinka moneen monivalintaan olen vastannut ja sen perusteella arvioin, että saan niistä maksimissaan 30/60 pistettä - tästä seurasi ei-tästä-mitään-tule-fiilis ja lisäksi käytin tärkeää koeaikaa täysin yhdentekevään puuhaan, sillä omia pisteitä on kokeen jälkeen aikaa analysoida kesäkuun loppuun saakka...

Sotasuunnitelma 2019

Eipä auta jäädä murehtimaan tuloksia vaan katse on suunnattava kohti seuraavaa yritystä. Kieltämättä harmittaa, että olisin päässyt pisteilläni ilmeisesti sekä Kuopion että Oulun hampaalle (+eläinlääketieteelliseen), jos olisin laittanut jomman kumman ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. No, en varmasti ole ainut, jolle näin kävi ja onneksi tässä kesällä on vaikka mitä kivaa tiedossa (kuten vaikka nuo pionit, joiden kukinta on nyt parhaimmillaan!). Kohtahan se on jälleen maaliskuu ja saa täyttää Opintopolussa uuden lottokupongin ;). 

Seuraavan vuoden suunnitelmat ovat siis seuraavat:

- Mafynetin lisenssin uusiminen. En tänä vuonna päässyt Mafynetissä perustehtäviä pidemmälle, joten tänä vuonna tavoitteena on ahkeroida hyvällä ymmärryksellä myös tavoite- ja laskurutiinitehtäviä. 

- Kemian ylioppilaskirjoitukset syksyllä 2018. Pessimistinä ilmoittauduin niihin jo toukokuussa. Tavoite on kaikkea muuta kuin vaatimaton: laudatur on vähän niin kuin must have, sillä eximiasta en lähtöpisteiden näkökulmasta hyödy enää mitään. L nostaisi alkupisteeni 33/36:een (olettaen, että todituspisteisiin ei ensi vuonna tule muutoksia). Harmi vaan, että koe on nyt sähköinen ja ei ehkä vähempää voisi kiinnostaa opetella jotain titrauskäyrän piirtelyä Geogebralla... 

- Vanhojen pääsykokeiden ja harjoituskokeiden laskemista. Viime vuonna nämä jäivät välistä ja kompastelinkin kokeessa siihen, että koko homma tuntui kaoottiselta sähläämiseltä. Vanhoja pääsykokeita aion tehdä syksyllä ja Mafyn harkkakokeet niiden aikataulun mukaisesti tammi-toukokuussa. 

- Omien heikkojen kohtien paikkailua. Ja niitähän riittää - kaavanjohtaminen ja fysiikan soveltavat tehtävät ehkä pahimpana, kemiassa reaktiotyypit ja liukoisuuslaskut, bilsassa ekologian kurssien yksityiskohdat... 

Aikataulusta. Kesälomalla aloitan kertaamisen kemian kirjoituksiin. Heinäkuussa on mukavasti lukuaikaa, elokuussa tulee varmasti suvantovaihe töiden alkaessa. Tavoite on, että saisin kaikkien kurssien asiat käytyä läpi heinäkuun aikana ja loppuajan käytän kertaamiseen. Fysiikkaa aloittelen kun kemia alkaa kyllästyttää, bilsan vasta ensi vuoden puolella. Syksyllä opiskelen kevyemmin, tammikuusta alkaen paahdetaan sitten todenteolla loppuun asti noin 20/vko tahdilla. Työssäkäyntiin ei ole tulossa muutoksia - hetken jo harkitsin töiden vähentämistä, mutta 80 % työaika on käytännössä mahdoton toteuttaa nykyisellä työnkuvalla. Ehkä yritän saada loppukevääksi muutamia palkattomia vapaapäiviä ennen koetta, lähinnä omien hermojen kasailua varten. 

- Hakukohteista. Voi olla, että ensi vuonna haen sittenkin Kuopioon tai Ouluun ykkösvaihtoehtona, jotta välttyisin tämän kevään kirpeältä kohtalolta. Junamatkalla voi aina opiskella ja sitä rataa...

Mutta nyt käyn tuoreiden mansikoiden kimppuun ja lähden iltapäiväksi melomaan!

Pisteet

Tänään tuli opiskelijavalinnoista kirje sähköpostiin ja pisterajatkin selvisivät. Opiskelupaikka jäi 5,525 skaalatun pisteen päähän (yhteispistejonossa). 

Annoin itselleni eilen vähän avokätisesti raakapisteitä - todellisuudessa sain niitä vain 110,5 kun laski oikealla kertoimella ja huomioi myös ensisijaisuuspisteen. 

Tilasin itselleni kopion kokeestani yliopistolta ja se saapuikin nopeasti sähköisenä Suomi.fi-palveluun. Inhoan yli kaiken omien suoritusteni tarkastelua jälkikäteen, jo harjoitustehtävien tarkastaminenkin on mielestäni ärsyttävää, saati sitten kokonaisen koesuorituksen ja vielä epäonnistuneen sellaisen. Oppimisen kannalta kuitenkin on äärimmäisen tärkeää nähdä, missä omat heikot kohdat ovat, joten siispä epämukavuusaluetta kohti ja analysoimaan. Aion siis käydä kokeen läpi vastausanalyysin kanssa. 

Laskin pisteeni ja niiden osuuden maksimipisteistä osa-alueittain. Tämä taulukko kertookin karua kieltään siitä, että biologia on vaaditulla tasolla, mutta kemian ja fysiikan kanssa riittää töitä kerrakseen. 

Näin tiivistetysti mainittakoon, että sain kahdesta tehtävästä (6 ja 13 eli hormoni- ja omenahappotehtävät) täydet pisteet, pyöreät nollat tuli neljästä (10, 11, 16, 18 eli glukoosi-, aminohappo-, valovirta- ja lelutehtävät - olin näistä niin kujalla, etten saanut mitään järkevää paperille). 

Iloisesti olin yllättänyt siitä, että sain mehiläistehtävästä huikeat 8/12 pistettä, vaikka mielestäni kirjoitin pelkkää höpöhöpöä. Fysiikka meni huonommin kuin luulin - esimerkiksi tehtävästä 14 (varattu hiukkanen sähkökentässä) olin saanut a-kohdasta vain 1/3 pistettä ja b:stä 7/8, vaikka mielestäni johdin kaavan ihan oikein. Täytyy näiden osalta syventyä tosissaan vastaustekniikkaan. Bilsa meni paremmin kuin odotin, sillä sitä luin käytännössä alkusyksystä kirjoituksiin ja seuraavaksi vasta muutama viikko ennen koetta, eikä tässä kokeessa kysytyt asiat olleet niitä juttuja, jotka koen osaavani parhaiten, poislukien nuo hormonit. 

Pettynein olen fysiikkaan, sillä sitä oikeasti opiskelin ahkerasti ja yo-arvosanan perusteella olisin odottanut vähän parempaa suoriutumista itseltäni. Myös monivalinnat menivät mielestäni heikonlaisesti. Jouduin jättämään paljon tyhjiä, koska uskalsin vastata vain varmoihin nakkeihin miinuspisteiden pelossa. Monivalintojen pienistä laskutehtävistä suoriuduin hyvin, mutta ne hemmetin dna-sekvenssit ja elektroforeesit ovat mulle edelleen kovin vierasta maaperää. Ja olinpa näköjään väittänyt kimalaisten pölyttävän paljassiemenisiä kasveja :D . 

Jonkun verran nopealla silmäyksellä löysin huolimattomuusvirheiksi laskettavia juttuja - mm. hajoamisvakiosta puuttui yksikkö, jätin ne hemmetin ykköskertoimet reaktioyhtälöstä pois ja veriryhmissä jostain syystä en ollut kirjoittanut vastausmonisteeseen lainkaan AB-ryhmiä, vaikka suttupaperilleni ne hahmottelinkin. Onneksi sisäänpääsyni ei jäänyt näistä mokista kiinni vaan rehellisestä osaamista olisi pitänyt olla enemmän, jotta noin moni iso tehtävä ei olisi jäänyt nollille.

Tulokset

Tuomiopäivä koitti - ja jännäksihän se meni, sillä tuloksia saatiin odotella yli puolillepäivin. En saanut opiskelupaikkaa. Sain ilmeisesti 50,725 skaalattua pistettä ja se ei riittänyt edes varasijoille. Olen silti suoritukseeni ihan tyytyväinen, sillä arvioin saavani 90-100 raakapistettä ja näyttää siltä, että sain niitä kertoimesta riippuen 115-127. Tilasin jo kokeen yliopistolta, jotta saan tutkia sitä tarkemmin. Nyt odottelen suurella mielenkiinnolla, mihin hammaslääketieteellisten rajat tänä vuonna ovat asettuneet. 

Kirjoittelen tässä lähipäivinä tai viikkoina sotasuunnitelmastani koskien kevättä 2019. 

Kesälomalla

Se on loma nyt! Helteet toki ehtivät loppua lähes saman tien kun Suvivirsi oli veisattu, mutta onneksi ehdimme jo viettää parin päivän kaupunkiloman pääkaupunkiseudulla. Lompakko huutaakin nyt hoosiannaa, joten seuraava viikko saa luvan sisältää jotain muuta kuin ravintolaruokaa, hotelliöitä ja maksullisia nähtävyyksiä.

Pääsykoetta en ole sen jälkihöyryjen jälkeen juuri miettinyt. Olen suunnitellut asioita niin, että elämä jatkuu elokuussa entisellään. Olen kuitenkin viime viikot (tai ehkä kuukaudet, vuodet...) pohtinut paljon työelämään liittyviä asioita. Koen nimittäin edelleen (täysin perusteetonta) syyllisyyttä siitä, että suunnittelen alanvaihtoa. En ymmärrä miksi, mutta arvelen, että alitajunnassani on jonkinlainen jäykkä malli siitä, miten ihmisen pitäisi kulkea samoja raiteita pitkin elämänsä loppuun saakka (ja että "kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" jne.) . Olen itselleni vihainen siitä, että olen tiedonjanoinen ja vaihtelunhaluinen - miksi en vaan voisi olla tyytyväinen nykytilanteeseen? Minulla kuitenkin on korkeakoulutus, vakityö ja palkkakin sellainen, että sillä elää. Moni pätkätöitä tekevä vaihtasi varmasti mielellään osia kanssani. Jotain uutta kuitenkin kaipaan, sillä en näe itseäni nykyisessä työssäni enää kymmenen vuoden kuluttua, joten syyllisyydestä huolimatta pusken eteenpäin. 

Olen myös miettinyt sitä vaihtoehtoa, että en "koskaan" saa opiskelupaikkaa lääketieteellisestä. Koska tiedän, että opiskelupaikan saaminen edellyttää pitkäjänteistä työtä, en ole valmis luovuttamaan vielä tämän kevään jälkeen. En kuitenkaan aio jatkaa paikan havittelua pakkomielteisesti vaan ajattelen asiaa vuosi kerrallaan eteenpäin. Tällä hetkellä tuntuu, että yksi vuosi pääsykoelukuja on ok - seuraavasta en vielä tiedä. Siksi mielessä on myös jonkinlainen plan B. Tällä hetkellä mielenkiintoisimmalta varasuunnitelmalta tuntuisi matemaattisten aineiden opettajan DI-koulutus. Ensimmäistä vaihtoehtoa tosin rajoittaa se, että en ole opiskellut pitkää matematiikkaa, mutta tämä asia olisi korjattavissa kohtuullisella vaivannäöllä. Aineenopettajaksi pätevöityminen laajentaisi työmahdollisuuksia ja työn painopiste siirtyisi enemmän aineenhallinnan ja didaktiikan puolelle. No, katsotaan... Ajattelin, että voisin kesällä kokeilla lukea pari ensimmäistä pitkän matematiikan kurssia omatoimisesti. Näistä saattaisi olla apua myös fysiikan opiskelussa, joten hukkaan matematiikan opiskelu tuskin menee, vaikka varasuunnitelma ei ottaisikaan tuulta alleen. 

Jälkipyykkiä vol. 2

Päätin ennen koetta, että sen tehtyäni unohdan koko jutun ja ryhdyn valmistautumaan muutaman viikon kuluttua koittavaan kesälomaan, enkä mietikään mitään hakuprosessiin liittyvää ennen tulosten tulemista. No, asiasta irrottautuminen ei näköjään olekaan niin helppoa kuin kuvittelin. Ainoastaan vastausanalyysiä en ole avannut, mutta muuten olen roikkunut Älyvuodossa, lukenut muiden blogeja ja ajatukset ovat edelleen pyörineet aiheen ympärillä jatkuvasti. En ole tästä viitsinyt suotta ahdistua - kun koko kevät meni pääsykokeeseen valmistautuessa, ei varmasti ole ihme, että siihen liittyvät ajatukset vellovat mielessä aikansa ja niille täytyy antaa tilansa.

Saavuin Turkuun edellisenä iltana ja todettuani, että hotellihuoneen lämpömittari näytti 36 astetta, eikä ilmastointia ollut, pistin lenkkarit jalkaan ja lähdin kävelylle. Vaeltelin ympäri kaupunkia, kävin katsomassa koepaikan, otin valokuvia ja istuskelin Tuomiokirkon rappusilla ihailemassa maisemia. Tuntui kuin olisin ollut kaupunkilomalla Keski-Euroopassa, en suinkaan tulossa kesken työviikon käymään pääsykokeessa... Yön nukuin huonosti - eikä ihme, kun huone oli kuin sauna - mutta aamulla olo oli silti kohtuullisen pirteä ja heräsin aamiaiselle jo kuudelta. Päädyin lopulta menemään koepaikalle bussilla, vaikka olin edellisiltana katsonut kävelyreitin valmiiksi. Lähinnä pelkäsin sitä, että käveltyäni kolme kilometriä rinkka selässä olen ihan kuumissani ja koepaikalla ei olekaan ilmastointia...

ICT-talo, jossa koe pidettiin, oli kuitenkin todella miellyttävä (ja ilmastoitu) rakennus. Paikalla oli vain hammaslääketieteeseen hakijoita, yleisen hakijat tekivät kokeensa jossain muualla, joten ruuhkaa ei ollut. Ensisijaisia hakijoita Turkuun taisi olla karvan verran alle 300 ja saliin näytti jäävän useampia tyhjiä paikkoja. Istumapaikalla oli hyvin tilaa ja oman paikan vieressä olevaa pöytää sai hyödyntää eväille ja kirjoitusvälineille. Olin unohtanut ostaa korvatulpat, mutta se ei haitannut lainkaan - en muista kuulleeni mitään ärsyttäviä ääniä koko kokeen aikana. Kerran nousin ylös kun päästin keskemmällä riviä istunutta vessaan. Itse en vessaan ehtinyt ja eväänikin - banaanin, suklaapatukan ja pähkinät - söin vasta päästyäni salista pois. Kokeen jälkeen minulla oli pari tuntia aikaa ennen bussin lähtöä, joten menin intialaiseen ravintolaan syömään ja tein vielä pienen kävelylenkin Turkua ihaillen. Päätin, että tänne pitää tulla lomalla uudelleen ihan turistimielessä. 

Eilen selvisivät myös lopulliset todistuspisteeni. Fysiikasta tuli E, jota osasin odottaakin. Koska myös biologiasta sain syksyllä E:n, pisteisiin ei tullut muutosta eli niitä on kasassa 31/36. Nyt minulla on fykebi-kolmikosta kirjoittamatta enää kemia. Olin ajatellut, että kirjoitan sen keväällä 2019, mutta huomasin, että aikuislukiossa on kesällä kemian kertauskurssi, jossa kurssisisältöjen lisäksi harjoitellaan myös sähköiseen kokeeseen liittyviä jippoja. Päätin siis ilmoittautua kemian kirjoituksiin jo syksyksi 2018.