Se on loma nyt! Helteet toki ehtivät loppua lähes saman tien kun Suvivirsi oli veisattu, mutta onneksi ehdimme jo viettää parin päivän kaupunkiloman pääkaupunkiseudulla. Lompakko huutaakin nyt hoosiannaa, joten seuraava viikko saa luvan sisältää jotain muuta kuin ravintolaruokaa, hotelliöitä ja maksullisia nähtävyyksiä.
Pääsykoetta en ole sen jälkihöyryjen jälkeen juuri miettinyt. Olen suunnitellut asioita niin, että elämä jatkuu elokuussa entisellään. Olen kuitenkin viime viikot (tai ehkä kuukaudet, vuodet...) pohtinut paljon työelämään liittyviä asioita. Koen nimittäin edelleen (täysin perusteetonta) syyllisyyttä siitä, että suunnittelen alanvaihtoa. En ymmärrä miksi, mutta arvelen, että alitajunnassani on jonkinlainen jäykkä malli siitä, miten ihmisen pitäisi kulkea samoja raiteita pitkin elämänsä loppuun saakka (ja että "kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" jne.) . Olen itselleni vihainen siitä, että olen tiedonjanoinen ja vaihtelunhaluinen - miksi en vaan voisi olla tyytyväinen nykytilanteeseen? Minulla kuitenkin on korkeakoulutus, vakityö ja palkkakin sellainen, että sillä elää. Moni pätkätöitä tekevä vaihtasi varmasti mielellään osia kanssani. Jotain uutta kuitenkin kaipaan, sillä en näe itseäni nykyisessä työssäni enää kymmenen vuoden kuluttua, joten syyllisyydestä huolimatta pusken eteenpäin.
Olen myös miettinyt sitä vaihtoehtoa, että en "koskaan" saa opiskelupaikkaa lääketieteellisestä. Koska tiedän, että opiskelupaikan saaminen edellyttää pitkäjänteistä työtä, en ole valmis luovuttamaan vielä tämän kevään jälkeen. En kuitenkaan aio jatkaa paikan havittelua pakkomielteisesti vaan ajattelen asiaa vuosi kerrallaan eteenpäin. Tällä hetkellä tuntuu, että yksi vuosi pääsykoelukuja on ok - seuraavasta en vielä tiedä. Siksi mielessä on myös jonkinlainen plan B. Tällä hetkellä mielenkiintoisimmalta varasuunnitelmalta tuntuisi matemaattisten aineiden opettajan DI-koulutus. Ensimmäistä vaihtoehtoa tosin rajoittaa se, että en ole opiskellut pitkää matematiikkaa, mutta tämä asia olisi korjattavissa kohtuullisella vaivannäöllä. Aineenopettajaksi pätevöityminen laajentaisi työmahdollisuuksia ja työn painopiste siirtyisi enemmän aineenhallinnan ja didaktiikan puolelle. No, katsotaan... Ajattelin, että voisin kesällä kokeilla lukea pari ensimmäistä pitkän matematiikan kurssia omatoimisesti. Näistä saattaisi olla apua myös fysiikan opiskelussa, joten hukkaan matematiikan opiskelu tuskin menee, vaikka varasuunnitelma ei ottaisikaan tuulta alleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti